Mutta kun sitä ei aina nuorena..... eikä toki aina vanhempanakaan ihminen osaa erottaa, mitä on todellinen sydämen rakastuminen ja mikä vain tunnekuohua, eli ihastumista.
Minun täytyy ainakin tunnustaa, että olinhan minäkin toki mielettömän rakastunut silloin, kun yli 40v. sitten menimme naimisiin, mutta en minä ainakaan silloin osannut kovin syvällisesti pohtia, oliko se todellista sydämestä tulevaa rakastumista, vai jotain muuta....
Ja silloinhan sitä ihan varmasti uskoi, että tässä se on..... tämä on ikuista..... ja tämä kestää....... ja varsinkin, että juuri meidän kohdallamme se tunne on ikuista ja kestävää.
Mutta pakko on tunnustaa, että kyllä sitä tunnetta ja kestävyyttä on varmasti koeteltu puolin jos toisinkin,
mutta kiitos Taivaan Isälle, vielä olemme saaneet uskoa ja luottaa, että kolmisäikeinen lanka ei koskaan katkea.
Eräs runoilija runoilee seuraavasti ja voin yhtyä täydestä sydämestäni näihin hänen sanoihinsa:
****
Lupasimme tahtoa
..niin myötä kuin vastamäessä
Sellaiseen vauhtiin polkaistua rakkautta
ei mikään pysäyttää....
mutta....
Valehtelisimme... jos väittäisimme
ettei tandemin molemmissa polkimissa
olisi välillä alkanut väsyttää
Muutaman mäen tilalla tämä...
joka ei tunnu koskaan loppuvan.
Kirj. Päivi Rinne
kirjassaan: Rakastit vaikenemalla
****