JHK kirjoitti:Tietysti ns. hengelliseen seurakuntaan/universaaliin seurakuntaan/näkymättömään seurakuntaan kuuluvat kaikki ne, jotka ovat Herra Jeesuksessa uudestisyntymän ja uskossa kestämisen kautta.Mielenkiintoista.
Jos siis alkuseurakunta loppui kirkolliskokoukseen tai johonkin muuhun asiaan niin mitä seurakuntalaisia ne todelliset Jeesuksen opetuslapset olivat sen kokouksen jälkeen?
Minulle alkaa tässä nyt kun näit pohdiskelee nousemaan sellainen kuva, että jos voimme kutsua joitakin seurakuntalaisia alkuseurakuntalaisiksi niin me hyväksymme sen hapatuksen ja vääristymän mitä tapahtui noina vuosilukuina eli sen, että seurakunnasta tuli kirkko omine sääntöineen ja traditioineen ja jokainen joka tähän organisaatioon tahtoi kuulua niin hänen tuli myös niitten tapoja ja lakeja noudattaa.
Kuitenkin Jumalan uusi seurakunta on sellainen, että jokainen joka siihen kuuluu (uudestisyntyminen kautta) on aina osa Jumalan seurakuntaa ellei ole sitten pilkannut Pyhää Henkeä, mutta että kuuluu Jumalan seurakuntaa ei tarkoita sitten tietenkään sitä, että olisi vielä pelastunut.
Sitten on "paikalliseen seurakutaan" kuuluminen, joka ymmärretään monin tavoin. Raamatullisesti paikallinen seurakunta tulisi muodostua kaikista paikkakunnan uskovista. Käytännössä kuitenkin kyse on yleensä useasta eri "tunnustuskunnasta", jotka organisoidaan enemmän tai vähemmän UT:n pohjalta. Tällaisina varmaan olisi paras ajatella myös uskovia vuosien 100-300 tienoilla. Osa siitä mitä tehtiin oli raamatullista, osa ei.
Kirkolliskokouksen jälkeen riideltiin varmaan enemmän kuin koskaan. Hieman ennen vuotta 400 keisarit Honorius ja Theodosius II säätivät lain, jonka nojalla "kasteenuusijat" (eli sellaiset, jotka vastustivat lapsikastetta ja muita epämääräisiä oppeja) tuli tappaa. Monet Baptistit/anabaptistit uskovat, että aidot uskovat siirtyivät tässä vaiheessa "maanalaisiin" seurakuntiin, joiden kirjat ja kirjoitukset katolilainen kirkko hävitti. Vainoa jatkui halki koko keskiajan aina uskonpuhdistuksen päiviin saakka, jolloin ilmapiiri alkoi asteittain vapautua.
Eikös se olekkin niin, että ne jotka eivät vääristelyyn lähteneet jatkoivat sitä mitä olivat ennenkin omaksuneet ja eläneet? Joten tämä alkuseurakunta on jatkuvaa jatkumoa lopunpäiviin saakka. Siksi minusta on hassua kutsua jonkun aikakauden uskovia joksikin muuksi kuin uuden liiton seurakuntalaisiksi tai Jumalan seurakuntalaisiksi tai siis muilla samaa tarkoittavilla termeillä