Tutkiessani ehtoollis käsitettä huomasin monia ristiriitaisuuksia nykypäivän ehtoollis käytännössä ja Raamatun välillä.. Tutkikaa ja koetelkaa seuraava opetukseni.
Mitä ehtoollinen on tai mitä sen pitäisi olla?
Raamatullinen rakkausateria jossa muistamme teoin ja sanoin Jeesuksen sovitustyötä ja Jumalamme uutta liittoa meidän ihmisten kanssa.
Herramme Jeesuksen ruumiin ja veren muistamisen tarkoitus on siis sitä, että tahdomme kokoontua yhdessä aterioimaan tunteaksemme ja tietääksemme sen, että olemme yksi ruumis Kristuksessa, jonka kukin jäsen rakastaa toinen toistaan ja pitää toista parempana kuin itse on, puhtaasta sydämmestään. Näin ollen me muistutamme itsellemme ja toisillemme sen minkä työn Jumala teki meissä näyttääkseen todeksi uuden liiton Hänen kanssaan.
Sillä niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tämän maljan, te julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kuin hän tulee. 1.Kor. 11:26
"Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut — että tekin niin rakastatte toisianne. Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus." Joh. 13:34-35
Me siis todella julistamme Herramme kuolemaa viettämällä toistemme kanssa yhteistä rakkausateriaa, jossa syntielämän ei enää pitäisi olla tahallaan läsnä kenenkään osallistujan kautta sekä osoitaaksemme toisillemme, ettei kukaan ole toinen toistaan ylempänä. 1.Kor 10-11 luku
Nykyään ehtoollis käsite on mm. sitä, että otamme tästä kokonaisuudesta vain leivän murtamisen (ehtoollisleipä) ja viinin nauttimisen (ehtoollisviini) sekä näitten siunaamisen. Monesti myös tässä yhteydessä luetaan 1.Kor. 11 tietty pätkä, jota kuitenkaan ei ole tarpeen lukea, koska ei ensimmäisetkään kristityt niin tehneet, mutta kuitenkin jokaiselle uudelle Herramme Jeesuksen opetuslapselle tulisi opettaa ja neuvoa mikä on muisto/rakkausaterian tarkoitus sekä sen oikeaoppinen viettäminen. Näin siis "ehtoollis"tilanteesta on tullut nykyään todella erityinen ja virallinen tapahtuma, vaikkakin "ehtoollisen" kuuluisi olla täysin normaali ateriointi tilanne ilman minkään näköisiä muotomenoja. Rakkausaterian kuuluu siis olla yksi kokonaisuus, ei tietty osa vain siitä.
Opetusta myös löytyy siihen, että sellainen ihminen ei voi ottaa osaa ehtoolliseen, jos ei ole käynyt kasteella. Tälläinen opetus on väärin siitä syystä, että Jumalan sana antaa kuitenkin ymmärtää että jokainen Jeesuksen opetuslapsi voi ottaa ehtoolliseen osaa.
(Huom. Jeesuksen opetuslapseuden yksi askel on ottaa parannuksen ja syntien anteeksi saamisen jälkeen pikemmiten kaste Herran Jeesuksen nimeen, mutta tämä ei aina ole mahdollista esim. jos on vaikka talvi ja jäät ei ole sulana, eikä löydy allasta tai ollaan sellaisessa autiomaassa jossa ei ole vettä.)
Jumalan sana opettaa tai antaa esimerkin oikeaoppiseen ehtoollisen tai siis paremminkin rakkausaterian viettoon seuraavin askelin.
-Seurakuntakuri.
-Aterian valmistus.
-Aterian syönti.
-Viinin ja leivän erotus ja siunaaminen.
-Toistemme jalkojen pesu.
-Mahdollisuuksien puitteissa veisata myös kiitos laulu.
SEURAKUNTAKURI
Mikään asia ei oikein tahdo toimia ei edes rakkaudenaterian vietto, jos seurakunnassa ei toimi Jumalan sanan tahtoinen seurakuntakuri. Seurakuntakuri on todella laajakäsitteinen asia, jota en tässä opetuksessa ala sen suuremmin opastamaan. Sen verran vain, että kun me vajavaiset Jeesuksen opetuslapset kokoonnumme yhteen ja syömään ruvetessa rakkausateriaa, niin meillä ei kuuluisi olla tässä tilanteessa jumalattomia tai muuten sellaisia Jumalan lapsia jotka elävät synninorjuudessa mistä he eivät kuitenkaan halua tehdä todellista parannusta.
Minä kirjoitin teille kirjeessäni, ettette seurustelisi huorintekijäin kanssa; en tarkoittanut yleensä tämän maailman huorintekijöitä tai ahneita tai anastajia tai epäjumalanpalvelijoita, sillä silloinhan teidän täytyisi lähteä pois maailmasta. Vaan minä kirjoitin teille, että jos joku, jota kutsutaan veljeksi, on huorintekijä tai ahne tai epäjumalanpalvelija tai pilkkaaja tai juomari tai anastaja, te ette seurustelisi ettekä söisikään semmoisen kanssa. 1.Kor. 5:9-11
Siunauksen malja, jonka me siunaamme, eikö se ole osallisuus Kristuksen vereen? Se leipä, jonka murramme, eikö se ole osallisuus Kristuksen ruumiiseen? Koska leipä on yksi, niin me monet olemme yksi ruumis; sillä me olemme kaikki tuosta yhdestä leivästä osalliset. Katsokaa luonnollista Israelia; eivätkö ne, jotka syövät uhreja, ole alttarista osalliset? Mitä siis sanon? Ettäkö epäjumalanuhri on jotakin, tai että epäjumala on jotakin? Ei, vaan että, mitä pakanat uhraavat, sen he uhraavat riivaajille eivätkä Jumalalle; mutta minä en tahdo, että te tulette osallisiksi riivaajista. Ette voi juoda Herran maljasta ja riivaajien maljasta, ette voi olla osalliset Herran pöydästä ja riivaajien pöydästä. 1.Kor. 10:16-21
ATERIAN VALMISTUS
Rakkausaterialla ei tarvitse olla lammasta tai happamatonta leipää sen takia, että näin oli Jeesuksen viimeisellä aterialla, aika vain oli pääsiäinen, jolloin vanhan liiton aikaan mm. näitä kahta resurssia kuulu nauttia. Viinin kuitenkin tulee olla käynyttä, koska Jumalan sana antaa ymmärtää, että siitä saattoi humaltua jos sitä otti liikaa. 1Kor. 11
Aterialla ruoka siis voi olla mitä tahansa, kuitenkin välttääkseen sellaisia ruokia, josta verta ei ole laskettu sekä verta tai jotka on epäjumalille uhrattua. Apt. 15:19-20
ATERIAN SYÖNTI
Kun siis vietämme tätä rakkausateriaa niin tämän ei pidä olla mitenkään erityisen virallinen tapahtuma vaan mahdollisemman luonnollinen ateriointi tilanne.
VIININ JA LEIVÄN EROTTAMINEN JA NÄITTEN SIUNAAMINEN
Aterioinnin loppupuolella tulee siis erottaa muusta ateriasta leipä ja viini ja siunata nämä Herran Jeesuksen nimeen. Tämän siunauksen ei tarvitse olla aikaa vievää ja monisanaista vaan lyhyt yhden miehen siunaus riittää. Siunauksen tulisi suorittaa paimen ja jos paimenta ei ole niin sen voi siunata silloin veli tai sisar.
JALKOEN PESEMINEN
Jalkojen pesu tämänpäivän Suomessa on varmasti todella outoa tai vähintääkin epämiellyttävää hommaa. Monet uskovat eivät siis näitten perusteitten takia halua tätä Herramme Jeesuksen asettamaa tehtävää tehdä, vaan keksivät milloin mitäkin perusteluja. Mm väitetään, että se oli esikuvallinen tapahtuma toistemme palvelemisesta, eikä niinkään konkreettinen ohje jalkojen pesemisestä. Jalkojen pesun sanotaan myös olleen tapana tehdä, kun käytiin taloon, koska jalat likaantuivat sen ajan jalkineissa. Jumalan sana kuitenkin kertoo näin:
Ja ehtoolisen jälkeen, (kuin perkele oli jo Juudaan Simonin Iskarjotin sydämeen lykännyt, että hänen piti hänen pettämän,) Tiesi Jesus Isän kaikki hänen käsiinsä antaneen, ja että hän oli Jumalasta lähtenyt ulos ja oli Jumalan tykö menevä: Nousi hän ehtoolliselta ja riisui vaatteensa, ja otti liinaisen, ja vyötti itsensä. Pani hän sitte vettä maljaan, ja rupesi pesemään opetuslasten jalkoja, ja kuivasi ne sillä liinaisella, jolla hän vyötetty oli. Niin hän tuli Simon Pietarin tykö, joka sanoi hänelle: Herra, sinäkö minun jalkani peset? Jesus vastasi ja sanoi hänelle: mitä minä teen, et sinä sitä nyt tiedä, mutta tästedes saat sinä sen tietää. Pietari sanoi hänelle: ei sinun pidä ikänä pesemän minun jalkojani. Vastasi häntä Jesus: ellen minä sinua pese, niin ei sinulla ole osaa minun kanssani. Simon Pietari sanoi hänelle: Herra, ei ainoastaan minun jalkojani, mutta myös kädet ja pää. Sanoi Jesus hänelle: joka pesty on,ei se muuta tarvitse, vaan että jalat pestään, ja niin hän on kokonansa puhdas: ja te olette puhtaat, ette kuitenkaan kaikki. Sillä hän tiesi pettäjänsä; sentähden hän sanoi: ette kaikki ole puhtaat. Sittekuin hän oli pessyt heidän jalkansa ja vaatteensa ottanut, istui hän taas ja sanoi heille: tiedättekö, mitä minä teille tehnyt olen? Te kutsutte minun Mestariksi ja Herraksi, ja te sanotte oikein; sillä minä myös olen. Sentähden, jos minä, joka olen Herra ja Mestari, olen teidän jalkanne pessyt, niin pitää myös teidänkin toinen toisenne jalat pesemän. Sillä minä annoin teille esikuvan, että te niin tekisitte, kuin minä tein teille. Totisesti, totisesti sanon minä teille: ei ole palvelia suurempi herraansa, eikä sanansaattaja suurempi kuin se, joka hänen lähetti. Jos te nämät tiedätte, te olette autuaat, jos te niitä teette. Biblia 1776 Joh. 13
Huomioi:
Jeesus suoritti jalkojen pesun aterian jälkeen, ei siis ennen ateriaa tai taloon käydessä. Jeesus myös sanoi:
Jesus vastasi ja sanoi hänelle: mitä minä teen, et sinä sitä nyt tiedä, mutta tästedes saat sinä sen tietää.
Opetuslapset olisivat varmasti ymmärtäneet sen jos Jeesus olisi pessyt jalat jo enne ateriaa niinkuin oli siihen aikaan tapana.
Jeesus sanoo myös seuraavan:
Te kutsutte minun Mestariksi ja Herraksi, ja te sanotte oikein; sillä minä myös olen. Sentähden, jos minä, joka olen Herra ja Mestari, olen teidän jalkanne pessyt, niin pitää myös teidänkin toinen toisenne jalat pesemän. Sillä minä annoin teille esikuvan, että te niin tekisitte, kuin minä tein teille. Totisesti, totisesti sanon minä teille: ei ole palvelia suurempi herraansa, eikä sanansaattaja suurempi kuin se, joka hänen lähetti. Jos te nämät tiedätte, te olette autuaat, jos te niitä teette.
Moni varmasti ajattelee, että kun Paavali ei opettanut tai maininnut mitään korinttolaisille luvussa 11 jalkojen pesemisestä, niin tämä ei niinkään kuulu meidän tehtäväksemme. Vaikkakin tätä ei Paavali maininnut Korinttolaisille, ei se kuitenkaan tee tyhjäksi Jeesuksen sanoja tai ole ristiriidassa Hänen tekonsa/sanansa kanssa.
Monelle varmasti herää nyt kysymys miksi Jeesus asetti tämän tehtävän meille?
Sen takia, että hengellinen ylpeys ei pääsisi kasvamaan etenkään niissä, jotka ovat erityisesti voideltuja. Näin ollen kun polvistut veljesi jalkojen juureen ja käyt pesemään hänen jalkojaan, konkreettisesti muistat ja ymmärrät olevasi muiden palvelija.
Miksi sitten vain jalat eikä käsiä ja päätä?
Syy on varmasti siinä, että kautta-aikojen ja niinkuin Raamatustakin on luettavissa, että toisen jalkojen juureen polvistuminen, heittäytyminen, peseminen tai vaikka suuteleminen on kaikken suurin nöyrtymisen ja kunnioittamisen merkki toista kohtaan.
KIITOSLAULUN LAULAMINEN
Kun Jeesus ja Opetuslapset olivat viettäneet muistoaterian veisasivat he kiitosvirren ja lähtivät Öljymäelle. Muistoaterian jälkeen voidaan siis veisata virsi jos toinenkin, koska Sanakin ohjeistaa meitä siihen mm. Psalmeissa. Tämä ei tietysti ole mikään pakko.
KUINKA USEIN RAKKAUSATERIAA TULEE NAUTTIA?
Mutta tätä käskiessäni en kiitä sitä, että kokoontumisenne ei tee teitä paremmiksi, vaan pahemmiksi. Sillä ensiksikin olen kuullut, että kun kokoonnutte seurakunnankokoukseen, teillä on riitaisuuksia keskenänne, ja osittain sen uskonkin. Täytyyhän teidän keskuudessanne olla puolueitakin, että kävisi ilmi, ketkä teistä kestävät koetuksen. Kun te näin kokoonnutte yhteen, niin ei se ole Herran aterian nauttimista, sillä syömään ruvettaessa kukin rientää ottamaan eteensä omat ruokansa, ja niin toinen on nälissään ja toinen juovuksissa...
...Sentähden, joka kelvottomasti syö tätä leipää tai juo Herran maljan, hän on oleva vikapää Herran ruumiiseen ja vereen. Koetelkoon siis ihminen itseänsä, ja niin syököön tätä leipää ja juokoon tästä maljasta; sillä joka syö ja juo erottamatta Herran ruumista muusta, syö ja juo tuomioksensa. 1.Kor. 11:17-21 11:27-29
Ja he pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa. Apt. 2:42
Ja he olivat alati, joka päivä, yksimielisesti pyhäkössä ja mursivat kodeissa leipää ja nauttivat ruokansa riemulla ja sydämen yksinkertaisuudella. Apt. 2:46
Sana kertoo siis, että kun koko seurakunta kokoontuu yhteen rukoilemaan, tutkimaan sanaa ja ylistämään Herraa ja kun alamme aterioimaan niin se on silloin rakkausateriointia, josta kuuluu erottaa aterian jälkeen leipä ja viini sekä siunata ne. Tietysti herää kysymys, että miten sitten jos ei aina olekkaan leipää tai viiniä saatavilla? Vastakysymyksenä esitänkin, että eikö Jumala pysty olemaan niin voimallinen, etteikö viiniä, leipää ja vettä olisi aina saatavilla?
Seurakunnan yhteistä kokoontumista sekä yhteistä rakkausateriaa, johon jokaisella on mahdollisuus osallistua, voidaan pitää siis päivittäin, kuitenkin kerran päivässä, eikä vain kerran kuukaudessa.