Kahden tien kulkija...

Yleistä keskustelua, aihe on vapaa

Re: Kahden tien kulkija...

ViestiKirjoittaja pekka » 03. Helmi 2011 02:55

Jukka-Pekka kirjoitti:
pekka kirjoitti:Kiitoksia sinullekin. Tuota juuri tarkoitin mitä itsekin kerroit ja pitää olla loputon kärsivällisyys eikä väkisin kannata alata puhumaan hengellisistä asioista koska silloin on riidan ainekset valmiina. Kylvät vain uskon siementä perheesi sisälle eli vaikkapa joka päivä puhut jotain pientä hengellistä kotonasi vaikkapa miehellesi niin, että hän alkaa tottumaan tähän niin kyllä sitten varmaankin aikaa myöten hän alkaa ymmärtämään hengellisten asioiden elintärkeyden. Lausu ääneen vaikkapa jokin lyhyt ruokarukous ennen yhteistä ateriointia tai jotain vastaavaa. Kun olet Jumalan johdatuksessa näissä asioissa niin huomaat, että eräänä päivänä vain asiat ovat menneet niin kuin olet rukoillut. Jumala vastaa aina rukouksiin omalla aikataulullaan. Ole nyt vain kärsivällinen ja luota rukouksen valtavaan voimaan. Kaikkea hyvää sinulle ja koko perheellesi ja muillekin lähimmäisillesi. Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja suuressa armossa ja rakkaudessa.


:amen4: Pekka

En lukenutkaan sinun viestiäsi kuin vasta inkan viestin jälkeen. Samoilla linjoilla olen kanssasi. Muistan kun äitini tuli uskoon, niin isä pilkkasi häntä kaikin tavoin. Ei äitini koskaan vastaan sanonut, vaan hiljaa rukoili, eikä tässä tilanteessa sanonut sanaakaan uskonasioista. Menikin vuosi, parikin ja isäni jäi kiinni suuresta synnistä. Äitini antoi kaiken sydämestään anteeksi. Isäni tuli myöhemmin uskoon. Ja muutamia vuosia ennen kuolemaansa, isäni avautui minulle ja kertoi mihin oli langennut ja jäänyt kiinni ja saanut anteeksi kaiken aidosti äidiltäni. Tämä oli se lopullinen niitti, joka sulatti isän sydämen ja hän alkoi miettiä uskonasioita ja tulikin sitten uskoon. Isäni kuoli pari vuotta sitten sangen nuorena 66-vuotiaana nopeasti leukemiaan. Hänen uskoontulotodistuksensa on paperilla ja on hyvin liikuttavaa luettavaa. Hän odottaa siellä, mihin me täällä vielä kilvoittelemme.

Siunausta Pekka :thumb: ;gladly:



Kiitoksia paljon sinulle Jukka-Pekka. Minunkin isäni kuoli leukemiaan. Hän sairasti noin kahdeksan vuotta ja kuoli -02. Hän oli hyvin huolehtivainen ja auttavainen ihminen. Minulla on ikävä häntä.

Jumala sinuakin Jukka-Pekka siunatkoon, armahtakoon ja varjelkoon.
"Sillä kärsivällisyys on teille tarpeellinen, tehdäksenne Jumalan tahtoa, että te lupauksen saisitte." Hepr. 10:36

https://annabella-wargh.webnode.fi/
Avatar
pekka
Site Admin
 
Viestit: 5194
Liittynyt: 22. Marras 2010 21:51

Edellinen

Paluu Yleinen keskustelu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 36 vierailijaa

cron