Miten lähipiirisi suhtautuu uskoosi?

Yleistä keskustelua, aihe on vapaa

Miten lähipiirisi suhtautuu uskoosi?

ViestiKirjoittaja paa » 04. Heinä 2014 18:24

Olen monesti ajatellut, että olisipa ihanaa, jos vaikka ei-uskossa-olevat sisareni huomaisivat minussa jotain positiivista muutosta sen jälkeen, kun olen tullut uskoon. Kuitenkin olen aika varma että näin ei ole käynyt. Joskus jopa tuntuu, että jotenkin taannun heidän seurassaan. Lapsuudenkotona uskosta ei puhuttu ääneen eikä se vieläkään oikein suju, kun vastapuolelta irtoaa joku köykäinen lausahdus "kukin saa uskoa vaikka joulupukkiin" ja keskustelu kuihtuu kasaan. Parempiin tuloksiin olen päässyt sähköpostin avulla ja koska perheeni on hajaantunut vähän eri puolille Suomea asumaan, niin varsinkin siskoani ja äitiäni pommitan välillä evankeliumilla ja ajankohtaisilla aiheilla (tällä hetkellä menossa siskon kanssa väittely evoluutiosta).

Kukaan lapsuudenperheeni jäsenistä ei ole uskossa. Mulla on kyllä ihana uskova puoliso, mutta perheeni on aina ollut mulle erityisen tärkeä ja ahdistaa, kun he eivät vaan tajua, että Jumala on olemassa, pelastus heitäkin varten ja Jeesuksen tulo lähellä.

Tulin pari vuotta sitten uskoon ja ajattelin, että nyt musta loistaa sellainen Jumalan rakkaus ulospäin, että oksat pois. Ei ihan kuitenkaan. Hyvä kun kaikki perheestäni edes tietävät, että olen uskossa. Olen tavannut uskovia, joista oikein huokuu sellainen rauha ja tyyneys ulospäin, vaan ei musta. Haluaisin että perheeni huomaisi minussa tuollaisia myönteisiä piirteitä, jos se aukaisisi heidän silmänsä Jumalalle. Nyt heidän suhtautumisensa on hyvin haaleanvaaleaa ja välttelevää ja parasta olisi etten puhuisi uskosta yhtään mitään ettei kenellekään tule paha mieli.

Miten teillä?
"Sillä minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra: rauhan eikä turmion ajatukset; minä annan teille tulevaisuuden ja toivon." [Jer.29:11]
paa
 
Viestit: 917
Liittynyt: 28. Marras 2013 13:46

Re: Miten lähipiirisi suhtautuu uskoosi?

ViestiKirjoittaja Siivetön » 04. Heinä 2014 18:50

Itse olen kasvanut uskovaisessa kodissa joten en täysin osaa varmaankaan asettua asemaasi, mutta haluaisin kuitenkin rohkaista Sinua olemaan vain oma itsesi ja luottamaan Jumalaan, että se valo, joka on Jumalasta lähtöisin, ihan varmasti loistaa saviruukustasi ulos, mutta jos me ihmiset tietäisimme aina sen kaiken hyvän, mikä meistä näkyy, meillä on itse kullakin paha taipumus siihe, että alamme liikaa tuijottamaan omaan itseemme ja siihen, mitä ME olemme ja uskon että siksi ei Taivaallinen Isä anna meidän tietää kaikkea hyvää itsestämme. :D

Otan nyt kuitenkin riskin ja kerron Sinulle, että vaikka en ole juuri ollenkaan kanssasi keskustellut täällä, tuo valo ja rauha loistaa kyllä jopa tämän nettiyhteyden kautta, joten älä Sinä ystävä hyvä murehdi, työ on Herran ja Hän sen tekee, luota ja usko ainoastaan. :D

Viedään yhdessä rukouksin Taivaan Isän kämmennelle kaikkia läheisiäsi.
Siivetön
 

Re: Miten lähipiirisi suhtautuu uskoosi?

ViestiKirjoittaja tanu » 04. Heinä 2014 19:03

Vaimo suhtautuu hyvin ja ymmärtäväisesti, eikä ole koskaan piikitellyt tms.
On varmaanki nähnyt muutoksen entisessä juopossa ja pelurissa ja huorintekijässä ja pahasti katkeroituneessa ukossaan.

Isä ehti kuolla ennen uskoontuloa. Todella harmi, sillä hän olisi varmasti mielellään keskustellut uskonasioista.
Äiti ei ole halunnut oikein kanssani jutella asioista. On kyllä kuunnellut ja sanonut, että on onnellinen että olen uskossa.
Johtuu varmasti osaksi siitä, että aluksi varsinkin olin niin kiihkomielinen julistaja ja liian jyrkkä ja mustavalkoinen kaikessa mitä sanoin.
Semmoinen on/off-tyyppi olen kyllä aina ollut muutenkin. Vähän huono luonteenpiirre, mutta uskonasoissa toisaalta myös ihan hyvä asia?

Nykyään äitin kanssa voi jopa uskon asioista jutella, mutta valitettavasti äiti on liikaa kiinni ev.lut.kirkon opeissa.
Luulen että äitikin on jo huomannut, että olen siitä vasta uskoontulleen kiihkosta jo aika paljon rauhoittunut.

Siskon ja veljen kanssa en ole päässyt uskonasioista juttelemaan. Kumpaakaan ei kiinnosta ja tulee aina jotenkin tosi vaivautunut ilmapiiri kun yritän
ottaa asian puheeksi. Heille varsinkin laitoin niin paljon kaikkea sähköpostia uskoa ja varsinkin kaikkea eksytyksiä ja maailman valheita koskien, että en yhtään ihmettele että eivät vieläkään halua puhua.
Eli oman hölmöilyn vuoksi voi olla että ovat ns. torjunta-kannalla.

Sisko sekä veli ovat kyllä sanoneet että ovat ihan onnellisia, kun olen löytänyt tarkoituksen elämälle. Ja siitä että pääsin riippuvuuksista eroon.
Mutta ei kuulemma jaksa kamalasti kiinnostaa heitä koko homma.
Olen molemmille sanonut kyllä asiat suoraan miten ne ovat ja myös sen että saa soittaa vaikka keskellä yötä jos alkaa kiinnostaa.
Sähköpostia laitan aina välillä kun siltä tuntuu.

Huoli on kova tietysti läheisistä ja kaikista muistakin ihmisistä.
Mutta nyt olen tajunnut sen ettei ketään voi käännyttää ihmisvoimin. Ja ei nuo uskonasiat ketään kiinnosta, jos ei Jumala vedä puoleensa ja ole etsikkoajassa.
Mutta Totuuden pyrin aina kertomaan, että sitten kun on etsikkoaika, niin osaisi valita oikein

Ja taas meni viimeinen kappale ohi otsikon aiheen!

Niin ja jos mennään lähipiirin ulkopuolelle, niin kaikki kenelle olen kertonut ovat suhtautuneet ihan ymmärtäväisesti.
Niin vanhat ystävät ja kaverit kuin työkaveritkin ja naapurit. En ole juurikaan joutunut pilkan kohteeksi ja kun joskus olen joutunut pilkatuksi, niin
jälkeenpäin se on tuntunut vain hyvältä.
Rakas taivaallinen Isä, tapahtukoon kaikessa, aina, Sinun tahtosi. Jeesuksen nimessä.
tanu
 
Viestit: 1268
Liittynyt: 04. Maalis 2012 22:20

Re: Miten lähipiirisi suhtautuu uskoosi?

ViestiKirjoittaja paa » 04. Heinä 2014 19:04

Siivetön kirjoitti:Itse olen kasvanut uskovaisessa kodissa joten en täysin osaa varmaankaan asettua asemaasi, mutta haluaisin kuitenkin rohkaista Sinua olemaan vain oma itsesi ja luottamaan Jumalaan, että se valo, joka on Jumalasta lähtöisin, ihan varmasti loistaa saviruukustasi ulos, mutta jos me ihmiset tietäisimme aina sen kaiken hyvän, mikä meistä näkyy, meillä on itse kullakin paha taipumus siihe, että alamme liikaa tuijottamaan omaan itseemme ja siihen, mitä ME olemme ja uskon että siksi ei Taivaallinen Isä anna meidän tietää kaikkea hyvää itsestämme. :D

Otan nyt kuitenkin riskin ja kerron Sinulle, että vaikka en ole juuri ollenkaan kanssasi keskustellut täällä, tuo valo ja rauha loistaa kyllä jopa tämän nettiyhteyden kautta, joten älä Sinä ystävä hyvä murehdi, työ on Herran ja Hän sen tekee, luota ja usko ainoastaan. :D

Viedään yhdessä rukouksin Taivaan Isän kämmennelle kaikkia läheisiäsi.


Lihavointi minun; tuo olikin erinomainen pointti!
Ja kiitos ;)

Ihanaa, että aina joku on saanut kasvaa uskovassa perheessä. Mulla oli joskus nuorena kaveri, jonka perhe oli siis uskossa, ja kyllä se tuntui ja näkyi hyvällä tavalla, jopa mulle, joka en Jumalasta tiennyt silloin mitään. Mutta, osansa jokaisella.
"Sillä minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra: rauhan eikä turmion ajatukset; minä annan teille tulevaisuuden ja toivon." [Jer.29:11]
paa
 
Viestit: 917
Liittynyt: 28. Marras 2013 13:46

Re: Miten lähipiirisi suhtautuu uskoosi?

ViestiKirjoittaja tanu » 04. Heinä 2014 19:16

Tiedätkös mitä Paa?
Siitä pienestä porukasta vasta uskoontulleita(n.2.5v sitten) joka meitä alkoi silloin kokoontua sillin tällöin, niin
sinusta sen muutoksen hyvään suuntaan voin kyllä rehellisesti sanoa näkyvän kaikkein selvimmin ja eniten.
Ei sen puoleen ettei hyvää muutosta olisi kaikissa muissakin tapahtunut.

Elä ylpisty, mut näin on. Ihan hurjan huomattava muutos!
Kiitos Herralle!
Rakas taivaallinen Isä, tapahtukoon kaikessa, aina, Sinun tahtosi. Jeesuksen nimessä.
tanu
 
Viestit: 1268
Liittynyt: 04. Maalis 2012 22:20

Re: Miten lähipiirisi suhtautuu uskoosi?

ViestiKirjoittaja tanu » 04. Heinä 2014 22:46

Luulen että läheisten ihmisten on kaikkein vaikeinta nähdä muutosta uskoon tulleessa. Paitsi ehkä puolison.
Läheisille kun uskovankin on niin helppo näyttää negatiivisia tuntojaan. Ei tarvitse miettiä, että "mitähän tuokin musta ajattelee".
Muiden ihmisten kanssa sitä aina yrittää tsempata enemmän ettei niin helposti hermostuisi yms.
Rakas taivaallinen Isä, tapahtukoon kaikessa, aina, Sinun tahtosi. Jeesuksen nimessä.
tanu
 
Viestit: 1268
Liittynyt: 04. Maalis 2012 22:20

Re: Miten lähipiirisi suhtautuu uskoosi?

ViestiKirjoittaja Mikko Murpatti » 04. Heinä 2014 23:03

tanu kirjoitti:Luulen että läheisten ihmisten on kaikkein vaikeinta nähdä muutosta uskoon tulleessa. Paitsi ehkä puolison.
Läheisille kun uskovankin on niin helppo näyttää negatiivisia tuntojaan. Ei tarvitse miettiä, että "mitähän tuokin musta ajattelee".
Muiden ihmisten kanssa sitä aina yrittää tsempata enemmän ettei niin helposti hermostuisi yms.



Tuleekin mieleeni, jota tänään lukaisin:

Matt.13

54 Ja hän tuli kotikaupunkiinsa ja opetti heitä heidän synagoogassaan, niin että he hämmästyivät ja sanoivat: "Mistä hänellä on tämä viisaus ja nämä voimalliset teot?
55 Eikö tämä ole se rakentajan poika? Eikö hänen äitinsä ole nimeltään Maria ja hänen veljensä Jaakob ja Joosef ja Simon ja Juudas?
56 Ja eivätkö hänen sisarensa ole kaikki meidän parissamme? Mistä sitten hänellä on tämä kaikki?"
57 Ja he loukkaantuivat häneen. Mutta Jeesus sanoi heille: "Ei ole profeetta halveksittu muualla kuin kotikaupungissaan ja kodissaan".
58 Ja heidän epäuskonsa tähden hän ei tehnyt siellä monta voimallista tekoa.
***Armo ja rauha lisääntyköön teille Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen tuntemisen kautta.***
Avatar
Mikko Murpatti
 
Viestit: 3063
Liittynyt: 16. Marras 2012 12:32

Re: Miten lähipiirisi suhtautuu uskoosi?

ViestiKirjoittaja paa » 04. Heinä 2014 23:04

tanu kirjoitti:Tiedätkös mitä Paa?
Siitä pienestä porukasta vasta uskoontulleita(n.2.5v sitten) joka meitä alkoi silloin kokoontua sillin tällöin, niin
sinusta sen muutoksen hyvään suuntaan voin kyllä rehellisesti sanoa näkyvän kaikkein selvimmin ja eniten.
Ei sen puoleen ettei hyvää muutosta olisi kaikissa muissakin tapahtunut.

Elä ylpisty, mut näin on. Ihan hurjan huomattava muutos!
Kiitos Herralle!


Kiitos Herralle tosiaan. Varmaan tarkoituksella Jumala tehnyt niin, että itse ei muutosta hevin huomaa, muutenhan sitä alkaisi luulla itsestänsä liikoja.
"Sillä minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra: rauhan eikä turmion ajatukset; minä annan teille tulevaisuuden ja toivon." [Jer.29:11]
paa
 
Viestit: 917
Liittynyt: 28. Marras 2013 13:46

Re: Miten lähipiirisi suhtautuu uskoosi?

ViestiKirjoittaja paa » 04. Heinä 2014 23:12

tanu kirjoitti:Nykyään äitin kanssa voi jopa uskon asioista jutella, mutta valitettavasti äiti on liikaa kiinni ev.lut.kirkon opeissa.
Luulen että äitikin on jo huomannut, että olen siitä vasta uskoontulleen kiihkosta jo aika paljon rauhoittunut.


Minunkin äitini on liikaa kiinni luterilaisuudessa. Kerran totesin, että jos joskus saisin lapsia, niin niitä ei kastettaisi vauvoina. Äitin vastaus oli, että jos lapsia ei kasteta, niin hehän ovat silloin pakanoita.
"Sillä minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra: rauhan eikä turmion ajatukset; minä annan teille tulevaisuuden ja toivon." [Jer.29:11]
paa
 
Viestit: 917
Liittynyt: 28. Marras 2013 13:46

Re: Miten lähipiirisi suhtautuu uskoosi?

ViestiKirjoittaja Mikko Murpatti » 04. Heinä 2014 23:18

Eräs läheiseni rimpuilee kahden maailman välissä, huvittaisi olla uskossa ilman oikeaa sydämenasennetta eli että antaa koko elämänsä Jeesukselle.

Hän esittää minulle 8kohteliaisuuttaan) , että olisi kovasti kiinnostunut asiasta, mutta koen että liekki on niin heikko että kun lähden ne asiat ei jää sydämeen elämään.

Rukoilen ja koitan sillointällöin suositella Raamatun sanaa hänen sydämellensä, liikaa ei uskalla ettei toinen sulkeudu tai koe painostusta, mutta sillä tavalla ovelasti viljellen :D.

Eräs ei liian innokkaan tiedottelunvuoksi tahdo puhua mitään asiasta, ja kuitenkin koittaa puolustella minulle itämaisia huuhaa uskojaan, joissa on ripaus hindulaisuutta ja ripaus filosofiaa maustettuna keittiö psykiatrien jargoneilla, sekava soppa. Olin liian ahne ja en antanut sanan ja Jumalan tehdä hänen sydämessään työtä ja odottaa kärsivällisästi luottaen Herraan vaan koska pelkäsin hänen puolestaan ja hänen sielunsa puolesta niin tuputin liikaa lihassa :(. Liikaa tavaraa ja ehkäpä liian vahvaa ruokaakin...

Eräs taas räjähti , kun kerroin Raamatun kannan homoseksualisuudesta ja on täysin lääkäreiden ja julkisen mielipiteen sokaisema "lääkärit sanoo että se on synnynnäistä" ihminen polveutuu eläimistä niin saa tehdä mitä elämätkin tekee" jne.

Välillä tulee melkein hiki otsalle kun TV:stä tulee niin paljon eksyttäviä "tieteellisiä totuuksia , jotka on todistettu" eli saatanan valheita, ja ihmiset ajattelee " Hei se tuli TV:stä sen on pakko olla totta" :D.

Mutta se on varma , että jatkan yrittämistä hellällä otteella taitavammin ottaen oppia virheistäni ja luottaen että tämä ei ole minun käsissäni eikä minun voimalla ketään uskoon saada, vaan Jumalan voimalla kun on Herran aika.

Kova suru ja huoli läheisistä. Osa on jo ihan hautakamaa ja kuolema kolkuttaa, mutta sana ei saa sijaa sydämessä.

Eipä sentään jos Herra otti kiinni niinkin mahdottoman tapauksen kun minä olin, niin pystyy hän mihin tahansa ;) .

Ja kaikkihan olemme lukeneet väkeviä todistuksia että satanististä lähtien ja noidista ja woodoopapeista lähtien vetää Herra puoleensa voimallisesti ne jotka tahtoo!
***Armo ja rauha lisääntyköön teille Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen tuntemisen kautta.***
Avatar
Mikko Murpatti
 
Viestit: 3063
Liittynyt: 16. Marras 2012 12:32

Seuraava

Paluu Yleinen keskustelu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 21 vierailijaa

cron