Miten lähipiirisi suhtautuu uskoosi?

Yleistä keskustelua, aihe on vapaa

Re: Miten lähipiirisi suhtautuu uskoosi?

ViestiKirjoittaja Siivetön » 05. Heinä 2014 04:50

Ilolla ja suurella kiitollisuudella luen tekstejänne!

Te ette osaa varmaan kuvitellakaan, miten sieluni on kiitollinen Jumalalle teistä nuoremmista uskovaisista ja että saan virvoittua kanssanne.

Se on vähän sama asia kuin fyysiselläkin puolella, kun hoidan lapsenlastani, joka on aivan ihana puolitoistavuotias tytskä. Hän on kuin aurinko, mutta topakkuuttakin löytyy ja aivan ihanaa intoa ja iloa ja voi miten virkistynyt olen aina henkisesti, kun olen päivän ollut kanssaan.

Jotain samanlaista koen aina, kun olen nuorten uskovien kanssa tekmisissä.
Se tuo tuulahduksen siitä, että Jumalan työ menee edelleenkin eteenpäin ja että Hän on sama, eilen, tänään ja iankaikkisesti.

Sydämestäni siunaan teitä ja rukoilen, että saisitte edelleenkin kasvaa Hänen viisautensa suojissa ja muistattehan, että vaikka mitä elämässä tapahtuu, Jumala on uskollinen!!

Omalla kohdallani suurimpia ja kimpeimpiä uskonelämän koetteluita ovat olleet ne tilanteet, kun on joutunut pettymään ihmisiin, mutta olen kiitollinen siitä, että olen kaikesta huolimatta saanut säilyttää uskon ja yhteyden Jumalaan kaikki nämä vuodet ja päässyt ymmärtämään, että me jokainen, uskovaisetkin ihmiset, olemme tosiaankin vain ja ainoastaan raadollisia ihmisiä, jotka kivenä kiveä vasten toistamme hiomme ja näin jokainen pettymyskin on koitunut parhaakseni, kuten Sana lupaakin, että Hän kääntää kaiken meidän parhaaksemme.

Jumalan kaikenkattavaa siunausta teille jokaiselle!

ps. Tämä oli nyt täysi ot ketjun aiheeseen, mutta Mikko poistakoon, jos näkee tarpeelliseksi.
Siivetön
 

Re: Miten lähipiirisi suhtautuu uskoosi?

ViestiKirjoittaja Aamu-Usva » 05. Heinä 2014 08:02

Silloin 11 vuotta sitten, kun tulin uskoon, vanha ystäväpiirini ei oikein ottanut sitä todesta. Olinhan sitä ennen hurahtanut ainakin kerran islaminuskoon ja Israelissa asuessani olin lähdössä juutalaiseksi kääntymisprosessiin. Lisäksi "uskoin" suomalaisten perinteisiin pakanajumaliin ja Bhagavadgitaan ja oikeastaan ihan kaikkeen muuhun paitsi Jeesukseen. Olin harrastanut meditointia ja olin sellainen new age -hörhö.. Ystäväni ajattelivat, että tämä on uusi hurahdus monien muiden hurahdusten joukossa. Mutta Jumala oli armollinen ja antoi uskon kestää. Moni sen aikaisista ystävistä ikävä kyllä vähitellen jäi pois elämästäni. Huomattiin, että meillä ei ole paljoakaan yhteistä, kun kaiken juomisen ja bilettämisen jättää pois.

Isäni on uskossa, joten hän oli tietenkin innoissaan uskoontulostani. Samoin nykyinen mieheni, mutta silloinen ystäväni, joka myös oli uskossa. Nuoremmat siskoni olivat myös aikanaan tulleet uskoon, vaikka heidän vaelluksensa olikin sitten vähän niin ja näin, mutta hekin olivat iloisia puolestani. Äidilläni oli tuolloin hieman vaikea suhtautuminen uskonasioihin, mutta kyllä hänkin enemmän oli iloinen.

Muutamia ihmisiä oli, jotka suhtautuivat erittäin negatiivisesti. Ja toisia, jotka yrittivät kaikin keinoin saada minut palaamaan entiseen.

Nykyään koen, että uskoni sinänsä hyväksytään, mutta kyllä sitä hieman oudoksutaan. Siis tuolla opiskelu- ja työympyröissä. Sellainen välttelevä asenne lukuun ottamatta niitä poikkeuksia, jotka itsekin ovat uskossa tai haluavat tulla uskoon.
Aamu-Usva
 
Viestit: 3102
Liittynyt: 16. Loka 2011 20:57

Re: Miten lähipiirisi suhtautuu uskoosi?

ViestiKirjoittaja paa » 05. Heinä 2014 11:02

Siivetön kirjoitti:Ilolla ja suurella kiitollisuudella luen tekstejänne!

Te ette osaa varmaan kuvitellakaan, miten sieluni on kiitollinen Jumalalle teistä nuoremmista uskovaisista ja että saan virvoittua kanssanne.

Se on vähän sama asia kuin fyysiselläkin puolella, kun hoidan lapsenlastani, joka on aivan ihana puolitoistavuotias tytskä. Hän on kuin aurinko, mutta topakkuuttakin löytyy ja aivan ihanaa intoa ja iloa ja voi miten virkistynyt olen aina henkisesti, kun olen päivän ollut kanssaan.

Jotain samanlaista koen aina, kun olen nuorten uskovien kanssa tekmisissä.
Se tuo tuulahduksen siitä, että Jumalan työ menee edelleenkin eteenpäin ja että Hän on sama, eilen, tänään ja iankaikkisesti.

Sydämestäni siunaan teitä ja rukoilen, että saisitte edelleenkin kasvaa Hänen viisautensa suojissa ja muistattehan, että vaikka mitä elämässä tapahtuu, Jumala on uskollinen!!

Omalla kohdallani suurimpia ja kimpeimpiä uskonelämän koetteluita ovat olleet ne tilanteet, kun on joutunut pettymään ihmisiin, mutta olen kiitollinen siitä, että olen kaikesta huolimatta saanut säilyttää uskon ja yhteyden Jumalaan kaikki nämä vuodet ja päässyt ymmärtämään, että me jokainen, uskovaisetkin ihmiset, olemme tosiaankin vain ja ainoastaan raadollisia ihmisiä, jotka kivenä kiveä vasten toistamme hiomme ja näin jokainen pettymyskin on koitunut parhaakseni, kuten Sana lupaakin, että Hän kääntää kaiken meidän parhaaksemme.

Jumalan kaikenkattavaa siunausta teille jokaiselle!

ps. Tämä oli nyt täysi ot ketjun aiheeseen, mutta Mikko poistakoon, jos näkee tarpeelliseksi.


Tämä oli ihana viesti :hugehug:
"Sillä minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra: rauhan eikä turmion ajatukset; minä annan teille tulevaisuuden ja toivon." [Jer.29:11]
paa
 
Viestit: 917
Liittynyt: 28. Marras 2013 13:46

Re: Miten lähipiirisi suhtautuu uskoosi?

ViestiKirjoittaja Heli » 05. Heinä 2014 14:11

Minun sukuni suhtautui uskooni hyvin. Sisareni kävi kanssani kaksi vuotta kokouksissa. Kun halusin erilleen asumaan, hän ei enää käynyt kokouksissa. Hän on niiiin omavanhurskas, että viimeksi sulki puhelimen, kun sanoin:"Jumala lähetti Poikansa kuolemaan ristillä meidän syntiemme tähden."On varmasti huonossa kunnossa, syöpä.Ei halua olla yhteydessä minuun, eikä veljeen. Silti-hämmstyin:Minulle tuli lasku Hyvä-Sanoma lehdestä, jonka olen lahjoittanut hänelle kestotilauksena. Vaikka hän raivoaa, lukee silti hengellistä lehteä. En voi muuta, kuin rukoilen. :roll:
Heli
 
Viestit: 20
Liittynyt: 27. Kesä 2014 23:32

Re: Miten lähipiirisi suhtautuu uskoosi?

ViestiKirjoittaja tanu » 05. Heinä 2014 20:03

Mikko Murpatti kirjoitti:
tanu kirjoitti:Luulen että läheisten ihmisten on kaikkein vaikeinta nähdä muutosta uskoon tulleessa. Paitsi ehkä puolison.
Läheisille kun uskovankin on niin helppo näyttää negatiivisia tuntojaan. Ei tarvitse miettiä, että "mitähän tuokin musta ajattelee".
Muiden ihmisten kanssa sitä aina yrittää tsempata enemmän ettei niin helposti hermostuisi yms.



Tuleekin mieleeni, jota tänään lukaisin:

Matt.13

54 Ja hän tuli kotikaupunkiinsa ja opetti heitä heidän synagoogassaan, niin että he hämmästyivät ja sanoivat: "Mistä hänellä on tämä viisaus ja nämä voimalliset teot?
55 Eikö tämä ole se rakentajan poika? Eikö hänen äitinsä ole nimeltään Maria ja hänen veljensä Jaakob ja Joosef ja Simon ja Juudas?
56 Ja eivätkö hänen sisarensa ole kaikki meidän parissamme? Mistä sitten hänellä on tämä kaikki?"
57 Ja he loukkaantuivat häneen. Mutta Jeesus sanoi heille: "Ei ole profeetta halveksittu muualla kuin kotikaupungissaan ja kodissaan".
58 Ja heidän epäuskonsa tähden hän ei tehnyt siellä monta voimallista tekoa.


Sattuupas tuo löytämäsi Raamatun kohta hyvin tähän!
Jeesuskin joutui kärsimään läheistensä epäuskon vuoksi. Läheisten ihmisten on vaikea uskoa todeksi ihmisessä tapahtunutta muutosta.
Helposti muistuu mieleen kaikki puutteet ja viat tai ihan vaan se miten joku on ihan "tavallinen pulliainen". Ja nyt mukamas jotain uutta ja ihmeellistä:
uudestisyntynyt ja pelastunut uskova!
Rakas taivaallinen Isä, tapahtukoon kaikessa, aina, Sinun tahtosi. Jeesuksen nimessä.
tanu
 
Viestit: 1268
Liittynyt: 04. Maalis 2012 22:20

Re: Miten lähipiirisi suhtautuu uskoosi?

ViestiKirjoittaja tanu » 05. Heinä 2014 20:25

Aamu-Usva kirjoitti:Silloin 11 vuotta sitten, kun tulin uskoon, vanha ystäväpiirini ei oikein ottanut sitä todesta. Olinhan sitä ennen hurahtanut ainakin kerran islaminuskoon ja Israelissa asuessani olin lähdössä juutalaiseksi kääntymisprosessiin. Lisäksi "uskoin" suomalaisten perinteisiin pakanajumaliin ja Bhagavadgitaan ja oikeastaan ihan kaikkeen muuhun paitsi Jeesukseen. Olin harrastanut meditointia ja olin sellainen new age -hörhö.. Ystäväni ajattelivat, että tämä on uusi hurahdus monien muiden hurahdusten joukossa. Mutta Jumala oli armollinen ja antoi uskon kestää. Moni sen aikaisista ystävistä ikävä kyllä vähitellen jäi pois elämästäni. Huomattiin, että meillä ei ole paljoakaan yhteistä, kun kaiken juomisen ja bilettämisen jättää pois.

Nykyään koen, että uskoni sinänsä hyväksytään, mutta kyllä sitä hieman oudoksutaan. Siis tuolla opiskelu- ja työympyröissä. Sellainen välttelevä asenne lukuun ottamatta niitä poikkeuksia, jotka itsekin ovat uskossa tai haluavat tulla uskoon.


Löydän itteni tästä Aamu-usvan kuvauksesta monessa kohtaa. Mullekin pari hyvää ystävää sanoi, että eivät yhtään ihmettele mun uskoon tuloa, kun olen aina ollut kaikessa niin ehdoton, joko-tai-tyyppi. Toinen, jonka kanssa muutaman kerran tehtiin pitämättömiä raittiuslupauksia, sanoi että tarvittiinkin "vahvempi lääke" että pääsin viinasta eroon. Sanoin että niinpä, pullo vaihtui Jeesukseen. Mutta ei nuo kaverit varmaan vieläkään oikein ymmärrä, että mistä on kysymys. Ihan kuten ei ymmärtänyt esimiehenikään kun kehityskeskustelussa kerroin, että olen tullut Raamatullisen uskoon. Totesi siihen, että hänelle on ihan sama, että mitä ihmiset tekee vapaa-ajallaan... :lol:

Hyväksyvä mutta oudoksuva asenne tuntuu olevan monilla omillakin tutuilla ja työkavereilla. Ajattelevat varmaan että burn-outin jälkeen on mielenterveys vähän häilyvä ja nyt sitten uskon johonkin Raamatun satuihin. Ei ole vielä kukaan vanhoista ystävistä ottanut úskonasioita puheeksi, mutta varmasti sekin aika vielä tulee.

Tuo opiskelumaailma on viime aikoina pyörinyt mielessä, kun vähän aavistelen että saattaa nykyinen työ loppua ja tulla ns. "kenkää". Olen ajatellut lähteä opiskelmaan(eri asia pääsenkö) jos näin käy. Mutta kun ajattelen sitä miten reilu 20v sitten, kun olin viimeksi opiskelija ja tuo "opiskelu" oli hyvin pitkälti hauskanpitoa ja viinan juontia monta kertaa viikossa. Että mitä mahtaa olla nykyään? Kun vielä lueskelin blogi-kirjoitusta, jota kirjoitti samassa oppilaitoksessa ja samaa alaa opiskeleva ihminen(aikuisopiskelija), kuin mihin itse olen aikonut hakea, niin kovasti tuntui kaikessa toiminnassa varsinaisten opintojen ohessa, olevan mukana viinanjuonti. Että ihan valmiiksi ahdistaa koko touhu.

Mutta katsotaan mihin Herra johdattaa. :)
Rakas taivaallinen Isä, tapahtukoon kaikessa, aina, Sinun tahtosi. Jeesuksen nimessä.
tanu
 
Viestit: 1268
Liittynyt: 04. Maalis 2012 22:20

Re: Miten lähipiirisi suhtautuu uskoosi?

ViestiKirjoittaja Aamu-Usva » 05. Heinä 2014 22:20

Itse olin yllättynyt siitä, miten paljon aikuisetkin opiskelijat haluavat tosiaan viettää kaiken maailman juomisbileitä.. Opiskelen siis lääketieteellisessä sellaisessa laitoksessa jossa tyyppiopiskelija on noin 4-kymppinen nainen ja suurimmalla osalla on opiskelun ohella perheet ja työt, kuten minullakin. Mutta en ole osallistunut yksiinkään juhliin, koska en koe sitä mitenkään kiinnostavana. Jotenkin koen kyllä sitten jääneeni porukasta vähän ulkopuolelle, kun en ole vapaa-aikaa heidän kanssaan viettänyt...

Opiskelusta olen ollut kuitenkin aivan innoissani, joten se korvaa hieman valjuiksi jääneet ihmissuhteet :D Kun minut valittiin nykyiseen työhöni, niin minusta laadittiin sellainen persoonallisuusprofiili, jonka mukaan asiat ovat minulle ihmisiä tärkeämpiä. Ehkäpä näin onkin :lol:
Aamu-Usva
 
Viestit: 3102
Liittynyt: 16. Loka 2011 20:57

Re: Miten lähipiirisi suhtautuu uskoosi?

ViestiKirjoittaja paa » 05. Heinä 2014 22:33

Joskus kun opiskelin, niin en ikinä osallistunut mihinkään juominkeihin ja multa kysyttiin välillä, että olenko uskova ;) No en ollut vielä silloin, mutta ajattelin että ryhdyn aina sanomaan että joo oon, kun tarpeeksi kypsytti hölmöt kysymykset. Suomessa on ilmeisesti mahdoton yhtälö olla juomatta + ei olla uskossa, ilman että sitä päivitellään ja ihmetellään. Eipä tosin ole enää tätä 'ongelmaa' :-P

Minusta on omituista että aikuiset ihmiset, vaikka kuinka ovatkin opiskelijoita, taantuvat juomisbiletasolle. Joskus nyppii kun mitään ei voi tehdä ilman viinaa. Näin kärjistettynä ;)
"Sillä minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra: rauhan eikä turmion ajatukset; minä annan teille tulevaisuuden ja toivon." [Jer.29:11]
paa
 
Viestit: 917
Liittynyt: 28. Marras 2013 13:46

Re: Miten lähipiirisi suhtautuu uskoosi?

ViestiKirjoittaja Lauri_ » 06. Heinä 2014 01:03

Itse oon todella ujo ja arka ihminen. Mutta sellaisen rankka menneisyys on minusta muovannut.
Kun tulin uskoon niin sain Jumalalta rohkeutta ja se todella näkyi ulospäin. Kaikki juuri sitä kommentoivat että mikä henki minuun on mennyt kun olen näin muuttunut :D

Mutta joo, tietenkin niitä negatiivisia suhtautumisia tulee varmasti kaikille uskoville jostain suunnasta. Tuo rakkauden ulospäin suuntautuminen, minkä joku jo mainitsi, niin tapahtui itsellänikin. On ihmeellistä, miten yliluonnollista rakkaus on tosissaan.
Room. 13:10 : Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Näin rakkaus toteuttaa koko lain
Avatar
Lauri_
 
Viestit: 12
Liittynyt: 03. Heinä 2014 23:44
Paikkakunta: Tampere

Edellinen

Paluu Yleinen keskustelu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 25 vierailijaa

cron