Mikä on = synti?

[Siivetön]

Onko se vain jokin yksittäinen teko vai onko kysymys jostain kokonaisvaltaisemmasta tilasta?

Minusta synti on yksinkertaistettuna; Ero Jumalasta.

Eli me joko elämme synnissä tai sitten elämme vanhurskaudessa, joka ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettemmekö lankeasi tekemään synnillisiä tekoja.

Minun mielestäni ei siis voi olla niin, että uudestisyntyneen ihmisen tulee elää koko ajan varpaisillaan tai kuin nuoralla tanssien, että jos ajatuksissani onkin nyt jotain synnillistä ja sitten yhden äkin kuolen tai Jeesus tulee, niin osanani onkin kadotus.

Vaan kysymys on siitä, että me joko elämme Kristuksessa, jolloin olemme armoliitossa, eli elämme jatkuvassa anteeksiantamuksessa tai sitten elämme erossa Kristuksesta, jolloin vaikka eläisimme kuinka hyvän ja nuhteettoman elämän, me emme peri taivasta, sillä emme ole vastaanottaneet Jeesusta Kristusta elämämme Herraksi ja pelstajaksi.

Mitä mieltä muut kirjoittajat ovat tästä?

[Siivetön]

Onko sitten uskovan kuitenkin tehtävä parannusta väärinteoistaan ja rikkomuksistaan?

Minun mielestäni on, ihan samalla tavoin, kuin ensimmäistäkin kertaa uskoontulomme yhteydessä.

Sillä jos Pyhä Henki meitä huomauttaa tekemästämme vääryydestä tai rikkomuksesta, silloin ainut tie sen korjaamiseen on katumus ja parannus ja ensisijaisesti rikkomustemme tunnustaminen Jumalalle, mutta myöskin läheisillemme, jos olemme heitä vastaan rikkoneet.

Jos olemme rikkoneet läheistämme vastaan, on hyvä jo senkin vuoksi pyytää anteeksi ja sopia asiat, ettei vihollinen pääse käyttämään tuollaista tilannetta esim. katkeruuden juuren kasvattamiseen vääryyttä kokeneen sisimmässä, eli anteeksipyytämällä ja sopimalla voimme päästää myöskin toisen vapauteen, emme vain itseämme.

[Masa]

Onko se vain jokin yksittäinen teko vai onko kysymys jostain kokonaisvaltaisemmasta tilasta?

Minusta synti on yksinkertaistettuna; Ero Jumalasta.

Eli me joko elämme synnissä tai sitten elämme vanhurskaudessa, joka ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettemmekö lankeasi tekemään synnillisiä tekoja.

Minun mielestäni ei siis voi olla niin, että uudestisyntyneen ihmisen tulee elää koko ajan varpaisillaan tai kuin nuoralla tanssien, että jos ajatuksissani onkin nyt jotain synnillistä ja sitten yhden äkin kuolen tai Jeesus tulee, niin osanani onkin kadotus.

Vaan kysymys on siitä, että me joko elämme Kristuksessa, jolloin olemme armoliitossa, eli elämme jatkuvassa anteeksiantamuksessa tai sitten elämme erossa Kristuksesta, jolloin vaikka eläisimme kuinka hyvän ja nuhteettoman elämän, me emme peri taivasta, sillä emme ole vastaanottaneet Jeesusta Kristusta elämämme Herraksi ja pelstajaksi.

Mitä mieltä muut kirjoittajat ovat tästä?

Matt
5:20 Sillä minä sanon teille: ellei teidän vanhurskautenne ole paljoa suurempi kuin kirjanoppineiden ja fariseusten, niin te ette pääse taivasten valtakuntaan.
5:21 Te olette kuulleet sanotuksi vanhoille: 'Älä tapa', ja: 'Joka tappaa, se on ansainnut oikeuden tuomion.'
5:22 Mutta minä sanon teille: jokainen, joka vihastuu veljeensä, on ansainnut oikeuden tuomion; ja joka sanoo veljelleen: 'Sinä tyhjänpäiväinen', on ansainnut suuren neuvoston tuomion; ja joka sanoo: 'Sinä hullu', on ansainnut helvetin tulen.

5:27 Te olette kuulleet sanotuksi: 'Älä tee huorin.'
5:28 Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista himoiten häntä, on jo sydämessään tehnyt huorin hänen kanssansa.

[Juha]

Synti on Jumalan tahdon vastainen teko.

16 Jos joku näkee veljensä tekevän syntiä, joka ei ole kuolemaksi, niin rukoilkoon, ja hän on antava hänelle elämän, niille nimittäin, jotka eivät tee syntiä kuolemaksi. On syntiä, joka on kuolemaksi; siitä minä en sano, että olisi rukoiltava. 1. Joh. 5:16

Mielestäni lankeamus on syntiä, mikä ei ole kuolemaksi. Mutta sitten taas sydämen paaduttaminen ja synnintilaan jääminen ja siinä eläminen on kuolemaksi.

Uskova voi kompastella, mutta hän voi nousta jälleen. Mutta jos kompastuu ja jää makaamaan eikä halua nousta niin sitten on pahempi juttu

[Siivetön]

Siis toisinsanoen??

Tarkoitatko että tappaminen, hulluttelu ja huorintekeminen ovat = synti?

Jolloi olet kaiketi sitä mieltä, että synti on jokin yksittäinen teko?

[tanu]

Onko se vain jokin yksittäinen teko vai onko kysymys jostain kokonaisvaltaisemmasta tilasta?

Minusta synti on yksinkertaistettuna; Ero Jumalasta.

Eli me joko elämme synnissä tai sitten elämme vanhurskaudessa, joka ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettemmekö lankeasi tekemään synnillisiä tekoja.

Minun mielestäni ei siis voi olla niin, että uudestisyntyneen ihmisen tulee elää koko ajan varpaisillaan tai kuin nuoralla tanssien, että jos ajatuksissani onkin nyt jotain synnillistä ja sitten yhden äkin kuolen tai Jeesus tulee, niin osanani onkin kadotus.

Vaan kysymys on siitä, että me joko elämme Kristuksessa, jolloin olemme armoliitossa, eli elämme jatkuvassa anteeksiantamuksessa tai sitten elämme erossa Kristuksesta, jolloin vaikka eläisimme kuinka hyvän ja nuhteettoman elämän, me emme peri taivasta, sillä emme ole vastaanottaneet Jeesusta Kristusta elämämme Herraksi ja pelstajaksi.

Mitä mieltä muut kirjoittajat ovat tästä?

Hyviä ajatuksia sulla, Siivetön.

Synti on myös väärä sydämen asenne Jumalaa kohtaan.
Elää synnissä = elää väärällä sydämen asenteella, ilman omaatuntoa ja katumusta.

Mutta on synti myös yksittäinen väärä teko, jolla rikotaan Jumalaa(ja lähimmäistä) vastaan.
Näitä yksittäisiä synnin tekoja tulee valitettavasti tehtyä, vaikka sydämen asenne Jumalaa kohtaan olisikin kuuliainen. Kirottu syntinen liha!

Tuolla sydämen asenteella pelastutaan, eli ei tarvitse olla koko ajan varpaisllaan ja pelätä tekevänsä syntiä. Semmoinen on kai sitä lain alla olemista, mistä Jeesus meidät vapautti.
Mutta valveilla tulee olla ja nöyrällä ja herkällä mielellä.

Ja kiusauksia ja syntiä pitää vastustaa!
(Hepr.12) 1. Sentähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme, pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa,
2. silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle.
3. Ajatelkaa häntä, joka syntisiltä on saanut kärsiä sellaista vastustusta itseänsä kohtaan, ettette väsyisi ja menettäisi toivoanne.
4. Ette vielä ole verille asti tehneet vastarintaa, taistellessanne syntiä vastaan,

[Siivetön]

Minusta synti ei ole vain jokin yksittäinen teko tai ajatus tai jotkin sanat, vaan synti on ensisijaisesti ihmisen elämä ilman Jumalaa. Elää siis erossa Jumalasta, on synti jota voisi myöskin kutsua ihmisen vallitsevaksi olotilaksi ja silloin ymmärrämme paremmin käsitteet syntinen ja vanhurskautettu.

Ja silloin myöskin ymmärrämme että syntien anteeksisaaminenkin on laajempi käsite, kuin vain yksittäiseten tekojen, sanojen, ajatusten tms. kertaluonteinen anteeksipyytäminen, eli kuten on
toisessa ketjussa ollut puhetta anteeksiantamuksessa elämisestä.

[Masa]

Siis toisinsanoen??

Tarkoitatko että tappaminen, hulluttelu ja huorintekeminen ovat = synti?

Jolloi olet kaiketi sitä mieltä, että synti on jokin yksittäinen teko?

Kaikki pahat ajatuksetkin jotka lähtevät sydämestä ovat syntiä.. synnissä eläminen on sitten taas kokonaisvaltaista toimintaa.

[tanu]

Onko sitten uskovan kuitenkin tehtävä parannusta väärinteoistaan ja rikkomuksistaan?

Minun mielestäni on, ihan samalla tavoin, kuin ensimmäistäkin kertaa uskoontulomme yhteydessä.

Sillä jos Pyhä Henki meitä huomauttaa tekemästämme vääryydestä tai rikkomuksesta, silloin ainut tie sen korjaamiseen on katumus ja parannus ja ensisijaisesti rikkomustemme tunnustaminen Jumalalle, mutta myöskin läheisillemme, jos olemme heitä vastaan rikkoneet.

Jos olemme rikkoneet läheistämme vastaan, on hyvä jo senkin vuoksi pyytää anteeksi ja sopia asiat, ettei vihollinen pääse käyttämään tuollaista tilannetta esim. katkeruuden juuren kasvattamiseen vääryyttä kokeneen sisimmässä, eli anteeksipyytämällä ja sopimalla voimme päästää myöskin toisen vapauteen, emme vain itseämme.

Ihana anteeksipyytämisen(ja saamisen) voima!

Niin, ja anteeksi kun heti alan kirjoitella ihan muuta kuin mitä ketjun otsikossa sanotaan.

[Siivetön]

Onko se vain jokin yksittäinen teko vai onko kysymys jostain kokonaisvaltaisemmasta tilasta?

Minusta synti on yksinkertaistettuna; Ero Jumalasta.

Eli me joko elämme synnissä tai sitten elämme vanhurskaudessa, joka ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettemmekö lankeasi tekemään synnillisiä tekoja.

Minun mielestäni ei siis voi olla niin, että uudestisyntyneen ihmisen tulee elää koko ajan varpaisillaan tai kuin nuoralla tanssien, että jos ajatuksissani onkin nyt jotain synnillistä ja sitten yhden äkin kuolen tai Jeesus tulee, niin osanani onkin kadotus.

Vaan kysymys on siitä, että me joko elämme Kristuksessa, jolloin olemme armoliitossa, eli elämme jatkuvassa anteeksiantamuksessa tai sitten elämme erossa Kristuksesta, jolloin vaikka eläisimme kuinka hyvän ja nuhteettoman elämän, me emme peri taivasta, sillä emme ole vastaanottaneet Jeesusta Kristusta elämämme Herraksi ja pelstajaksi.

Mitä mieltä muut kirjoittajat ovat tästä?

Hyviä ajatuksia sulla, Siivetön.

Synti on myös väärä sydämen asenne Jumalaa kohtaan.
Elää synnissä = elää väärällä sydämen asenteella, ilman omaatuntoa ja katumusta.

Mutta on synti myös yksittäinen väärä teko, jolla rikotaan Jumalaa(ja lähimmäistä) vastaan.
Näitä yksittäisiä synnin tekoja tulee valitettavasti tehtyä, vaikka sydämen asenne Jumalaa kohtaan olisikin kuuliainen. Kirottu syntinen liha!

Tuolla sydämen asenteella pelastutaan, eli ei tarvitse olla koko ajan varpaisllaan ja pelätä tekevänsä syntiä. Semmoinen on kai sitä lain alla olemista, mistä Jeesus meidät vapautti.
Mutta valveilla tulee olla ja nöyrällä ja herkällä mielellä.

Ja kiusauksia ja syntiä pitää vastustaa!
(Hepr.12) 1. Sentähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme, pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa,
2. silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle.
3. Ajatelkaa häntä, joka syntisiltä on saanut kärsiä sellaista vastustusta itseänsä kohtaan, ettette väsyisi ja menettäisi toivoanne.
4. Ette vielä ole verille asti tehneet vastarintaa, taistellessanne syntiä vastaan,

Kiitos Taivaan Isälle Tanu, miten hyvin osasit pukea tämän asian sanoiksi!

Tuossa jo huokaisin Isälle, kun kieleni on niin kankea ja ymmärrykseni kehno tuomaan esille sitä mitä yritän ja pyysin, että Isä lähettäisi jonkun sellaisen, jolla on opettajan armoitusta, jota minulla ei ole, tuomaan tätä asiaa paremmin esille, sillä se on muutaman päivän ollut tosi painavana sydämelläni.

Taivaan Isä kuule edelleenkin rukouksia, kiitos siitä Hänelle!!