hrmn2 kirjoitti:Petri, kerroin jo näkemykseni uskon määrästä ja sen kasvusta. Se tarkoittaa, että asiat joihin uskotaan, lisääntyvät. Otan esimerkin omasta elämästäni. Uskonelämän alussa en uskonut, että voisin profetoida tai rukoilla sairasten puolesta niin että he parantuvat. Jossain vaiheessa sain siihen uskon. Eli uskoni kasvoi (tai voi sanoa myös, että kasvoin uskossa), kun niiden asioiden määrä lisääntyi joihin uskon. Mutta näiden asioiden suhteen usko ei kasvanut vähitellen, sillä usko ei voi kasvaa niin. Uskoa joko on, tai ei ole. Joko uskon, että voin profetoida, tai sitten en usko siihen (profetoiminen on tässä vain esimerkki). Ja voin profetoida ainoastaan silloin, jos uskon voivani.
Raamatun opetuksen mukaan uskovan uskon määrä kasvaa uskon kasvun kautta. Paavali on tästä hyvä esimerkki. Kun hän kasvoi uskossa ja hänen uskon määränsä lisääntyi, niin hän kykeni vastaanottamaan uskon ja voitelun, jonka kautta sairaita parantui ja kuolleita heräsi. Ilman uskon kasvua se olisi ollut mahdotonta, sillä uskontiensä alussa hänen kauttaan ei tapahtunut voimallisia tekoja.
Jumala jakaa armoitukset ja armolahjat meille, niin kuin Hän itse haluaa riippumatta siitä vaikka kuinka uskoisimme:
1 Kor 12:
4 Armolahjat ovat moninaiset, mutta Henki on sama;
5 ja seurakuntavirat ovat moninaiset, mutta Herra on sama;
6 ja voimavaikutukset ovat moninaiset, mutta Jumala, joka kaikki kaikissa vaikuttaa, on sama.
7 Mutta kullekin annetaan Hengen ilmoitus yhteiseksi hyödyksi.
8 Niinpä saa Hengen kautta toinen viisauden sanat, toinen tiedon sanat saman Hengen vaikutuksesta;
9 toinen saa uskon samassa Hengessä, toinen taas terveeksitekemisen lahjat siinä yhdessä Hengessä;
10 toinen lahjan tehdä voimallisia tekoja; toinen profetoimisen lahjan, toinen lahjan arvostella henkiä; toinen eri kielillä puhumisen lahjan, toinen taas lahjan selittää kieliä.
11 Mutta kaiken tämän vaikuttaa yksi ja sama Henki, jakaen kullekin erikseen, niinkuin tahtoo.
Raamattu myös sanoo:
1 Kor 12:
27 ¶ Mutta te olette Kristuksen ruumis ja kukin osaltanne hänen jäseniänsä.
28 Niinpä Jumala asetti seurakuntaan ensiksi muutamia apostoleiksi, toisia profeetoiksi, kolmansia opettajiksi, sitten hän antoi voimallisia tekoja, sitten armolahjoja parantaa tauteja, avustaa, hallita, puhua eri kielillä.
29 Eivät suinkaan kaikki ole apostoleja? Eivät kaikki profeettoja? Eivät kaikki opettajia? Eiväthän kaikki tee voimallisia tekoja?
30 Eihän kaikilla ole parantamisen armolahjoja? Eiväthän kaikki puhu kielillä? Eiväthän kaikki kykene niitä selittämään?
31 Pyrkikää osallisiksi parhaimmista armolahjoista. Ja vielä minä osoitan teille tien, verrattoman tien.
Tämän ajan suuri ongelma on usko, joka ei ota huomioon Jumalan tahtoa, sillä uskomme tulee perustua koko ajan ja joka tilanteessa Jumalan tahtoon. Se mikä on minulle Jumalan tahto, niin vain sen voin uskoa ja siinä aikataulussa, kun Hän avaa ja johdattaa minua.
Jos Jumala ei anna minulle jotain armoitusta tai armolahjaa, koska se ei ole Hänen tahtonsa, niin en kykene tekemään niitä asioita, joita niiden armoitusten ja armolahjojen kautta voidaan tehdä.
Se mikä on Jumalan tahto minun suhteeni esim. armoituksen ja armolahjojen kohdalla, niin sen voin tehdä ja uskoa niiden mukaisesti ja näin tapahtuu. Tämäkin on Jumalan aikataulusta kiinni kuten sen näemme Paavalin elämästä. Paavali ei saanut armoitusta ja armolahjoja apostolin tehtävää varten ennen kuin Jumalan aikataulu täyttyi.
Sain uskossa tämän kirjoituksen sydämelleni, että minun tulee kirjoittaa se, mutta en voinut sitä jakaa ennen kuin Jumala avasi sen sydämelleni:
http://www.kotipetripaavola.com/Jumalan ... nusko.htmlTuo aihe on todella tärkeä ja uskon Jumalan antaneen sen sydämelleni siitä mitä Raamattu opettaa nimenomaan Jumalan tahdon mukaisesta uskosta.