Uskonaskel

tanu kirjoitti:Kun vajaat kolme vuotta sitten sain tulla Jumalan armosta uskoon Jeesukseen, niin silloin etsin uskovien yhteyttä ja meni yli vuosi ennen kuin se löytyi. Kiitos Herralle, että löytyi.

Tuolloin kävin ensin kirkossa, mutta sieltä ei Jumalaa löytynyt ja erosin kirkosta.
Kävin myös paikallisessa Helluntaiseurakunnassa, mutta sekään ei tuntunut oikealta.
Olin kuitenkin jollakin tavalla kateellinen noille hellareille, kun heillä oli oma yhteisö, jossa kaikki olivat uudestisyntyneitä uskovia.
Ja heidän sivujaan lukiessa huomasin, että he järjestävät kesäisin lastenleirejä. Ajattelin että voi kun olisi ihanaa jos voisi omatkin lapset joskus
tuollaiselle leirille laittaa. Mutta se asia unohtui ja tulin siihen tulokseen, että koska en ole helluntalainen, niin ei siitä mitään tule.

Mutta ihmeelliset on Herran tiet.

Kesän alussa meille pyöräili vaimon puolituttu, joka on helluntalainen ja toi mukanaan kutsun lastenleirille.
Tänään tuo leiri loppuu ja kohta lähdetään hakemaan 10v poikaa leiriltä. Tytärkin oli menossa, mutta saiarstui juuri ennen leirin alkua. Joku tarkoitus silläkin varmasti oli.

Olen ollut ihan onnesta ja kiitollisuudesta soikeana tässä viime päivinä.
Oma poika pääsi leirille, jossa useat uskovat aikuiset kylvävät Jumalan sanan siementä!

Kiitos Herralle!!!

Olipa kiva kuulla! Toivottavasti kylvivät hyvää Herran siuementä sinne poikasi sydämeen odottamaan oikeaa aikaa jolloin puhjeta kukkaan.

Katsoin elen TV:stä semmoista ohjelmasta joka kaertoi englannissa kadulla elävistä narkomaaneista ja kodittomista.

Ei voi muuta kun kiittää Jumalaa joka on siunannut kaikkia Suomalaisia, että olemme saaneet syntyä tänne maahan, jossa on sosialiturva, maksuton lääkäri, puhdasta vettä ja ennen kaikkea ei ole tarvinut kärsiä elinaikanani sotaa!

Moni vertailee usein vaikkapa tulotasoansa ja varallisuutta naapuriin ja murehtii kun itsellä ei ole niin paljon kuin toisella ja tyhjänpäiväisillä murheilla surustuttaa elämänsä , niin ettei näe mitä siunauksia Jumala on jo meille antanut pelkästään syntymällä maahan jossa ei ole sotaa.

Löytyy murhedittavaa ulkonäöstä, on nököttävät hampaat taikka luomi nenässä, ruostunut auto ja reikäset kengät. Mitä väliä, moisella roskalla sillä kukaan ei uhkaa henkeämme, on kattoa päänpäällä ja leivälle laittaa muutakin kun ylähuuli ?

Kiitetään Jumalaa, että meillä on oikeuksia ja emme ole sodassa, lapsillamme on mahdollisuus koulutukseen ja tulevaisuuteen.

Matt 6.

25 Sentähden minä sanon teille: älkää murehtiko hengestänne, mitä söisitte tai mitä joisitte, älkääkä ruumiistanne, mitä päällenne pukisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet?
26 Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, ja teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö te ole paljoa suurempiarvoiset kuin ne?
27 Ja kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kyynäränkään vertaa?
28 Ja mitä te murehditte vaatteista? Katselkaa kedon kukkia, kuinka ne kasvavat; eivät ne työtä tee eivätkä kehrää.
29 Kuitenkin minä sanon teille: ei Salomo kaikessa loistossansa ollut niin vaatetettu kuin yksi niistä.
30 Jos siis Jumala näin vaatettaa kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna uuniin heitetään, eikö paljoa ennemmin teitä, te vähäuskoiset?
31 Älkää siis murehtiko sanoen: 'Mitä me syömme?' tahi: 'Mitä me juomme?' tahi: 'Millä me itsemme vaatetamme?'
32 Sillä tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan.
33 Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.
34 Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa."

Liian monta kertaa tulen itsekin huolehtineeksi huomisesta, vaikka sekin on turhaa sillä Raamattukin opettaa, että riitää kullekkin päivälle oma murheensa. Ei kannata elää huomisessa se ei ole vielä tullut ei ole sen aika, vaan nyt on tänään. Huomenna et saa enään tätä päivää takaisin sillä silloin on jo huomenna, kannattaa ottaa tämä päivä tänään kiitollisena vastaan ja naatiskella vaan siitä .

Ainahan asiat voisivat olla paremmin, mutta aivanpa hyvin voisivat olla huonomminkin, vaan eipähän ole huonomminkaan.

Jumala ei tahdo että vaivumme murheiden ja huolien alle ja katsomme tulevaisuuteen kuin synkkään likakaivoon, keskittyen nimenomaan huoliin ja murheisiin, Herra on päivämme siunaus ja leipämme tae!

tanu kirjoitti:Kun vajaat kolme vuotta sitten sain tulla Jumalan armosta uskoon Jeesukseen, niin silloin etsin uskovien yhteyttä ja meni yli vuosi ennen kuin se löytyi. Kiitos Herralle, että löytyi.

Tuolloin kävin ensin kirkossa, mutta sieltä ei Jumalaa löytynyt ja erosin kirkosta.
Kävin myös paikallisessa Helluntaiseurakunnassa, mutta sekään ei tuntunut oikealta.
Olin kuitenkin jollakin tavalla kateellinen noille hellareille, kun heillä oli oma yhteisö, jossa kaikki olivat uudestisyntyneitä uskovia.
Ja heidän sivujaan lukiessa huomasin, että he järjestävät kesäisin lastenleirejä. Ajattelin että voi kun olisi ihanaa jos voisi omatkin lapset joskus
tuollaiselle leirille laittaa. Mutta se asia unohtui ja tulin siihen tulokseen, että koska en ole helluntalainen, niin ei siitä mitään tule.

Mutta ihmeelliset on Herran tiet.

Kesän alussa meille pyöräili vaimon puolituttu, joka on helluntalainen ja toi mukanaan kutsun lastenleirille.
Tänään tuo leiri loppuu ja kohta lähdetään hakemaan 10v poikaa leiriltä. Tytärkin oli menossa, mutta saiarstui juuri ennen leirin alkua. Joku tarkoitus silläkin varmasti oli.

Olen ollut ihan onnesta ja kiitollisuudesta soikeana tässä viime päivinä.
Oma poika pääsi leirille, jossa useat uskovat aikuiset kylvävät Jumalan sanan siementä!

Kiitos Herralle!!!

Minulla on tämän viikonlopun majoituksessa hell.lastenleirin vetäjiä ja kiitollisena aamulla laittelin heille aamupuurot ja kahvit ja siunasin heidät jälleen tähän päivään lasten pariin.
On ihanaa että on ihmisiä, jotka ovat valmiita antamaan kesälomistaan ja vapaa-ajastaan aikaa vapaaehtoisina tällaiseenkin työhön.

Mikko Murpatti kirjoitti:

tanu kirjoitti:Kun vajaat kolme vuotta sitten sain tulla Jumalan armosta uskoon Jeesukseen, niin silloin etsin uskovien yhteyttä ja meni yli vuosi ennen kuin se löytyi. Kiitos Herralle, että löytyi.

Tuolloin kävin ensin kirkossa, mutta sieltä ei Jumalaa löytynyt ja erosin kirkosta.
Kävin myös paikallisessa Helluntaiseurakunnassa, mutta sekään ei tuntunut oikealta.
Olin kuitenkin jollakin tavalla kateellinen noille hellareille, kun heillä oli oma yhteisö, jossa kaikki olivat uudestisyntyneitä uskovia.
Ja heidän sivujaan lukiessa huomasin, että he järjestävät kesäisin lastenleirejä. Ajattelin että voi kun olisi ihanaa jos voisi omatkin lapset joskus
tuollaiselle leirille laittaa. Mutta se asia unohtui ja tulin siihen tulokseen, että koska en ole helluntalainen, niin ei siitä mitään tule.

Mutta ihmeelliset on Herran tiet.

Kesän alussa meille pyöräili vaimon puolituttu, joka on helluntalainen ja toi mukanaan kutsun lastenleirille.
Tänään tuo leiri loppuu ja kohta lähdetään hakemaan 10v poikaa leiriltä. Tytärkin oli menossa, mutta saiarstui juuri ennen leirin alkua. Joku tarkoitus silläkin varmasti oli.

Olen ollut ihan onnesta ja kiitollisuudesta soikeana tässä viime päivinä.
Oma poika pääsi leirille, jossa useat uskovat aikuiset kylvävät Jumalan sanan siementä!

Kiitos Herralle!!!

Olipa kiva kuulla! Toivottavasti kylvivät hyvää Herran siuementä sinne poikasi sydämeen odottamaan oikeaa aikaa jolloin puhjeta kukkaan.

Katsoin elen TV:stä semmoista ohjelmasta joka kaertoi englannissa kadulla elävistä narkomaaneista ja kodittomista.

Ei voi muuta kun kiittää Jumalaa joka on siunannut kaikkia Suomalaisia, että olemme saaneet syntyä tänne maahan, jossa on sosialiturva, maksuton lääkäri, puhdasta vettä ja ennen kaikkea ei ole tarvinut kärsiä elinaikanani sotaa!

Moni vertailee usein vaikkapa tulotasoansa ja varallisuutta naapuriin ja murehtii kun itsellä ei ole niin paljon kuin toisella ja tyhjänpäiväisillä murheilla surustuttaa elämänsä , niin ettei näe mitä siunauksia Jumala on jo meille antanut pelkästään syntymällä maahan jossa ei ole sotaa.

Löytyy murhedittavaa ulkonäöstä, on nököttävät hampaat taikka luomi nenässä, ruostunut auto ja reikäset kengät. Mitä väliä, moisella roskalla sillä kukaan ei uhkaa henkeämme, on kattoa päänpäällä ja leivälle laittaa muutakin kun ylähuuli ?

Kiitetään Jumalaa, että meillä on oikeuksia ja emme ole sodassa, lapsillamme on mahdollisuus koulutukseen ja tulevaisuuteen.

Matt 6.

25 Sentähden minä sanon teille: älkää murehtiko hengestänne, mitä söisitte tai mitä joisitte, älkääkä ruumiistanne, mitä päällenne pukisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet?
26 Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, ja teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö te ole paljoa suurempiarvoiset kuin ne?
27 Ja kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kyynäränkään vertaa?
28 Ja mitä te murehditte vaatteista? Katselkaa kedon kukkia, kuinka ne kasvavat; eivät ne työtä tee eivätkä kehrää.
29 Kuitenkin minä sanon teille: ei Salomo kaikessa loistossansa ollut niin vaatetettu kuin yksi niistä.
30 Jos siis Jumala näin vaatettaa kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna uuniin heitetään, eikö paljoa ennemmin teitä, te vähäuskoiset?
31 Älkää siis murehtiko sanoen: 'Mitä me syömme?' tahi: 'Mitä me juomme?' tahi: 'Millä me itsemme vaatetamme?'
32 Sillä tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan.
33 Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.
34 Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa."

Liian monta kertaa tulen itsekin huolehtineeksi huomisesta, vaikka sekin on turhaa sillä Raamattukin opettaa, että riitää kullekkin päivälle oma murheensa. Ei kannata elää huomisessa se ei ole vielä tullut ei ole sen aika, vaan nyt on tänään. Huomenna et saa enään tätä päivää takaisin sillä silloin on jo huomenna, kannattaa ottaa tämä päivä tänään kiitollisena vastaan ja naatiskella vaan siitä .

Ainahan asiat voisivat olla paremmin, mutta aivanpa hyvin voisivat olla huonomminkin, vaan eipähän ole huonomminkaan.

Jumala ei tahdo että vaivumme murheiden ja huolien alle ja katsomme tulevaisuuteen kuin synkkään likakaivoon, keskittyen nimenomaan huoliin ja murheisiin, Herra on päivämme siunaus ja leipämme tae!

Kyllä näin on marjat, Mikko-veli.
Saadaan niin paljosta olla kiitollisia, että ei sanat meinaa riittää.
Hävettää kun välillä murehtii jotain ihan pikku-asiaa, kun kuitenkin on kaikki asiat loppujen lopuksi niiiiin hyvin.

Eli ei asenteella: "leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä", vaan "pää pystyyn ja kohti sitä kaikkea uutta ja ihanaa, mitä Jumala meille tahtoo antaa".

Tai kuten ite sanon nykyään, kun joku kysyy, että "mitä kuuluu?". Vastaan nykyisin, että "kiitos hyvää kuuluu ja välillä vähän parempaa".

tanu kirjoitti:
Tai kuten ite sanon nykyään, kun joku kysyy, että "mitä kuuluu?". Vastaan nykyisin, että "kiitos hyvää kuuluu ja välillä vähän parempaa".

Tuo on hyvin sanottu, kopioinkin sen omaan sutkautusten varastooni

Veljet siinä vallan filosofioivat.

Siivetön kirjoitti:

tanu kirjoitti:Kun vajaat kolme vuotta sitten sain tulla Jumalan armosta uskoon Jeesukseen, niin silloin etsin uskovien yhteyttä ja meni yli vuosi ennen kuin se löytyi. Kiitos Herralle, että löytyi.

Tuolloin kävin ensin kirkossa, mutta sieltä ei Jumalaa löytynyt ja erosin kirkosta.
Kävin myös paikallisessa Helluntaiseurakunnassa, mutta sekään ei tuntunut oikealta.
Olin kuitenkin jollakin tavalla kateellinen noille hellareille, kun heillä oli oma yhteisö, jossa kaikki olivat uudestisyntyneitä uskovia.
Ja heidän sivujaan lukiessa huomasin, että he järjestävät kesäisin lastenleirejä. Ajattelin että voi kun olisi ihanaa jos voisi omatkin lapset joskus
tuollaiselle leirille laittaa. Mutta se asia unohtui ja tulin siihen tulokseen, että koska en ole helluntalainen, niin ei siitä mitään tule.

Mutta ihmeelliset on Herran tiet.

Kesän alussa meille pyöräili vaimon puolituttu, joka on helluntalainen ja toi mukanaan kutsun lastenleirille.
Tänään tuo leiri loppuu ja kohta lähdetään hakemaan 10v poikaa leiriltä. Tytärkin oli menossa, mutta saiarstui juuri ennen leirin alkua. Joku tarkoitus silläkin varmasti oli.

Olen ollut ihan onnesta ja kiitollisuudesta soikeana tässä viime päivinä.
Oma poika pääsi leirille, jossa useat uskovat aikuiset kylvävät Jumalan sanan siementä!

Kiitos Herralle!!!

Minulla on tämän viikonlopun majoituksessa hell.lastenleirin vetäjiä ja kiitollisena aamulla laittelin heille aamupuurot ja kahvit ja siunasin heidät jälleen tähän päivään lasten pariin.
On ihanaa että on ihmisiä, jotka ovat valmiita antamaan kesälomistaan ja vapaa-ajastaan aikaa vapaaehtoisina tällaiseenkin työhön.

Kiitos Herralle kaikista vapaaehtoisista, jotka uhraavat aikaansa ja varojansa Herran työhön!
Kiitos myös puuronkeittäjistä ja majapaikan antajista!

Oli ihan mahtava leiri! Paljon kaikkea mukavaa puuhaa ja mahtavia ja ihania ihmisiä.
Tuollaisella leirillä, missä on ohjaajat uskossa ja suuri osa lapsistakin on uskovien lapsia ja moni lapsikin on uskossa, niin siellä voi olla ihan oma itsensä.
Ei tarvitse lapsen vetää jotain ihme roolia ja esittää jotakin muuta kuin mitä itse on. Toisin kuin esim. koulussa.

Ja mikä tärkeintä, Jumalan sanaa kylvettiin paljon poitsun ja muidenkin lasten sydämiin. Kiitos Herralle!

Mikko Murpatti kirjoitti:

tanu kirjoitti:
Tai kuten ite sanon nykyään, kun joku kysyy, että "mitä kuuluu?". Vastaan nykyisin, että "kiitos hyvää kuuluu ja välillä vähän parempaa".

Tuo on hyvin sanottu, kopioinkin sen omaan sutkautusten varastooni

Sil vous plait vaan. Saa käyttää vapaasti ja usein pysäyttää kuulijan kun noin sanoo.

Paljon on aihetta lapsella kiittää.
Jumalan lahjoja kaikille riittää.
Jokainen päivä on aamusta varhain
Jumalan armoa, lahjoista parhain.

Kauniina nauhana vuosien päivät
helmenä kaikki ne muistoihin jäivät
Elämän päivien ketju on kallis,
niistä ei yhdenkään kadota sallis.

Ihminen, kätesi yhteen nyt liitä,
kaikista päivistä Jeesusta kiitä.
Aina saat muistaa: on sinulle juuri
varattu rakkaus, siunaus suuri.

Oke Peltonen 1909-
Väinö Viitasalo 1925-
HL 532

Haluan tuoda kiitoksen Taivaan Isälle jälleen ihmeellisestä
huolenpidostaan ihan elämän arkisissa asioissa.

Oli ihan hiuskarvan varassa, että asiat olisi laitettu toimimaan
ihmisvoimin toisin, kuin koin Jumalan tahdon olevan ja hätä oli
kyllä aika kova, mutta ihan ihmeellisellä tavalla Isä laittoi kapuloita
rattaisiin ja tilanne sai loppujen lopuksi aivan ihanan lopputuleman.

Kiitos Herralle kaikkivoipaisuudestaan ja johdatuksestaan jälleen kerran!

- "Ajasta aikaan luottakaa Herraan, sillä Herrassa on turva, Herra on ikuinen kallio." -

VT:n kiitosuhrissa on eräs hyvä seikka. Ei sillä että eläinten uhraaminen olisi mitenkään mukava asia tai että olisin ryömimässä lain alle haaveillen kiitosuhrin antamisesta Jumalalle, mutta vanhan liiton aikaan ihmiset ainakin pystyivät konkreettisesti tekemään jotain kiitoksensa osoittamiseksi. Tiedän ettei teoilla miellytetä Jumalaa, mutta edelleenkin minun on hyvin vaikea suhtautua siihen miten ylenpalttisesti Herra antaa, auttaa ja ohjaa joka päivä, pelastaa pulasta ja järjestää asioita ja sitten en osaa muuta kuin rukouksessa kiittää, mutta se ei riitä minulle. Puhelen Herralle päivän mittaan paljonkin ja kiitän eri asioista, mutta minun kiitokseni tuntuu kovin vähältä siihen nähden mitä Herra on tehnyt ja tekee koko ajan.

No, tämä on taas näitä ihmiselon -tai ehkä vaan mun- 'ongelmia'