Olen täällä kirjastolla etenemässä hitaasti ja vaivalloisesti tämän tutkimukseni kanssa. Nyt kun kuuntelen nauhoittamiani haastatteluja, niin huomaan monen haastattelun kohdalla, että nämä uskosta osattomat (suurimmalta osin) haastateltavat arvostavat uskovissa ihmisissä eniten sellaista kiitollista asennetta. Joku hoitajista kokee, että uskovat potilaat ovat helpompia hoitaa, koska he eivät turvaa vain hoitajiin, vaan heillä on turva hoitajienkin yläpuolella. Ja hengellisyyden koetaan tuovan ihmisen elämään sellaista vaatimattomuutta ja kiitollisuutta.
Muistan myös yhden uskonveljen todistaneen, että ennen uskoon tuloa häneen oli tehnyt suuren vaikutuksen jonkun uskovan kiitosrukous.
Aloin itsekin ajatella, että kiitollinen ihminen on kyllä helppo ihminen sekä hoitaa että olla muuten tekemisissä. Minullakin on potilaita, jotka ovat ylitsevuotavan kiitollisia kaikesta. Sitten taas on niitä, jotka eivät ole tyytyväisiä, vaikka kaikkensa yrittäisi miellyttääkseen ja tuottaakseen toiselle hyvää mieltä ja kokemuksen siitä, että hänestä pidetään hyvää huolta.
Oletko sinä kiitollinen?
Vai kiittämätön ja vaativa?