Snl.30:5-6 "Jokainen Jumalan sana on taattu; hän on niiden kilpi, jotka häneen turvaavat. Älä lisää hänen sanoihinsa mitään, ettei hän vaatisi sinua tilille ja ettet valhettelijaksi joutuisi." Jumala seisoo Sanojensa takana ja siihen voimme luottaa. Älkäämme Raamattuun mitään lisätkö, poisottako tahi väärentäkö sitä korvasyyhyymme! Vakava varoitus, sillä kyse voi olla sielujen pelastuksestakin!
Ilmestyskirjan loppupuolella on vakava varoitus juuri kyseiseen Sananlaskuun liittyen ja se kantaa läpi koko Raamatun Sanan.
Ilm.22:18-19 "Minä todistan jokaiselle, joka tämän kirjan profetian sanat kuulee: Jos joku panee niihin jotakin lis...ää, niin Jumala on paneva hänen päällensä ne vitsaukset, jotka ovat kirjoitetut tähän kirjaan; ja jos joku ottaa pois jotakin tämän profetian kirjan sanoista, niin Jumala on ottava pois sen osan, mikä hänellä on elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kirjoitettu."
Erityisesti Sanan opettajat ovat vastuussa opettamisestaan. Sanaa on saarnattava ja opetettava nöyrällä mielellä ja Rakkauden Hengessä Totuuteen. Edellinen on ensimmäinen ehto sen lisäksi, että ylipäätään Herra on kutsunut tehtävään, kouluttanut ja varustanut. Miten suuri vastuu onkaan paimenilla = seurakunnan vanhemmisto laumastaan rakentaessaan heitä Kristukseen.
"Veljeni, älkööt aivan monet teistä pyrkikö opettajiksi, sillä te tiedätte, että me saamme sitä kovemman tuomion." (Jaak.3:1).
Vakava varoitus Jaakobilta paimenistolle ja uskovallekin Herran omalle. Ketkä kaitsevat laumaa, ovat suuressa vastuussa, että oikein kaitsevat. perkele hyökkää juuri heitä kohtaan ensiksi, josko saisi jonkun horjahtamaan vääryyden tielle. Sitä kautta menee moni muukiin mukana ja pahimmassa tapauksessa väärennetään evankeliumi. Ja siitä Paavali varoittaa jyrkästi,
Gal.1:6-9 "Minua kummastuttaa, että te niin äkkiä käännytte hänestä, joka on kutsunut teidät Kristuksen armossa, pois toisenlaiseen evankeliumiin, joka kuitenkaan ei ole mikään toinen; on vain eräitä, jotka hämmentävät teitä ja tahtovat vääristellä Kristuksen evankeliumin. Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu. Niinkuin ennenkin olemme sanoneet, niin sanon nytkin taas: jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä te olette saaneet, hän olkoon kirottu."
Vaikka tuhat enkeliä saapuisi taivaasta julistamaan toista evankeliumia, kuin mikä Raamatun Sanassa on selvästi ilmoitettu, Paavali sanoo, että sellaiset ovat kirottuja. Kukaan paimen ei ole täydellinen ja voi hairahtuakin. Siksipä seurakunnan EI tule olla yhden paimenen varassa.
Vaan seurakuntaa johtaa ainoastaan miehistä Pyhän Hengen valitsema vanhemmisto. Opetus on aina oltava koeteltavissa. Ei ole oikein se, että seurakuntaa johdetaan "herroina halliten" antamatta koetella opetusta.
Jos tälläistä esiintyy, niin ei ole kyse oikeista paimenista. Hairahtuessaan paimenenkin on julkisesti tehtävä parannus sanoistaan, asenteestaan seurakuntaa kohtaan. Ylipaimenemme valvoo vanhemmiston kanssa, että opetus on raitista ja Sanan mukaista.
On erittäin tärkeää seurakuntalaisten rukoilla vanhemmiston puolesta, että se oikein ja vanhurskaasti rakentaisi kooten lampaat Herramme Jeesuksen yhä suurempaan tuntemiseen. Tästä on selvä malli Sanassa:
1.Piet.5:1-5 " Vanhimpia teidän joukossanne minä siis kehoitan, minä, joka myös olen vanhin ja Kristuksen kärsimysten todistaja ja osallinen myös siihen kirkkauteen, joka vastedes on ilmestyvä: kaitkaa teille uskottua Jumalan laumaa, ei pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, ei häpeällisen voiton tähden, vaan sydämen halusta, ei herroina halliten niitä, jotka ovat teidän osallenne tulleet, vaan ollen laumalle esikuvina, niin te, ylipaimenen ilmestyessä, saatte kirkkauden kuihtumattoman seppeleen. Samoin te, nuoremmat, olkaa vanhemmille alamaiset ja pukeutukaa kaikki keskinäiseen nöyryyteen, sillä "Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon."
Väärät ja oikeat paimenet tunnemme heidän hedelmistään. Diktatuuria ei terveessä seurakunnassa ole. Ei myöskään edellä kuvatun yli menevää hierarkiaa. Vanhimpien tehtävä on olla laumalle esikuvina. Sellainen onnistuu vain heiltä, joissa Kristus on saanut eniten muotoa. Nuoret lauman jäsenet voivat koetella kaiken. Oikeille paimenille tuleekin olla alamainen keskinäisessä nöyryydessä. Ei väärällä tavalla alamainen, vaan nöyränä katse kohti Kristukseen rakentuen ja paimenten johtaessa seurakuntaa nöyrästi Rakkaudesta Totuuteen. Jos siis opetusta koetellaan, niin se on otettava vastaan, ja jopa mahdollisesti ojentauduttava jukisesti. Se on myös Jumalan mielenmukaista nöyryyttä.
"Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon"; koskee siis myös vanhemmistoa, joilla on PALVELUTEHTÄVÄ rakentaa laumaa Kristukseen, ja sama nöyrä mieli koskee myös kaitsettavia. "Pukeutukaa KAIKKI keskinäiseen nöyryyteen."
Herra armahtakoon, että paimenet osoittautuvat Jumalalle semmoiseksi, jotka koetukset kestävät, jotka eivät työtään häpeä ja jotka oikein jakelevat Totuuden Sanaa.
Pienen pieni alustus taasen, joka on koeteltava, sillä minä uskon näin juuri.