Minäkin tykkään rytmikkäästä musiikista ja juuri tuo rivitanssi on sitä, joka kolahtaa.. Mutta en silti lähtisi sitä tanssimaan..
Se mikä pisti minut lukemaan tämän ketjun koskee harrastuksia. Itse olen käynyt kerran viikossa rivitanssissa tämän syksyn, mutta taas kuten aiemminkin, kun sitä olen harrastanut, on mieleeni tullut, että onko tämä mitenkään minulle tarpeellista? Tykkään kyllä kovasti siitä ja musiikki johon tanssimme saatta soida päässäni monia päiviä rivitanssintunnin jälkeen. Pidän musiikin tahdissa liikkumisestakin, mutta silti jokin tässä kaihertaa.
Tummennan tuon kohdan kirjoituksessasi tadetski:
"on mieleeni tullut, että onko tämä mitenkään minulle tarpeellista?" Kun uskova alkaa kokea, ettei jokin ole hyväksi, tai tarpeellista, niin silloin on tärkeää ja hyvä mennä sen asian takia Rukoukseen ja kysyä Herran tahtoa tässä asiassa. Me emme saa toimia lihamme ja oman tahtomme mukaan, vaan yksin Herramme tahdon mukaan ja se onnistuu vain ja ainoastaan siten, että: Kuuntelemme ääntä mikä puhuu meille ja mitä se puhuu ja viemme sitten asian ristin juurelle rukouksessa kysyen Isän mielipidettä. Ja kun vilpittömin mielin sen teemme niin kyllä se vastaus tulee tavalla, tai toisella aika piankin, näin uskon..
Siis jos koet asian olevan sellainen, että se saattaiskin olla Isän mielestä sinulle tarpeetonta, tai peräti sopimatonta uskovana ihmisenä, niin jätä menemättä ja ole rukouksessa ja pyydä muitakin rukoilemaan puolestasi asian puolesta. Tuskin se nyt yhteen kertaan kaatuu, vaikka et sinne nyt meniskään, vai mitäs tuumaat?
Ja jos uskova ihminen kokee syyllisyyttä, niin sitä:
Ei saa ohittaa välinpitämättömästi! Vaan se on aina merkki jostakin ja jos ja kun Jumala puhuu henkeemme, koemme huonoa omaatuntoa, syyllisyyttä, niin ei pidä suhtautua siihen väheksyen, vaan ottaa se:
tosissaan ja olla aralla tunnolla Herran edessä silloin! Älä siis ruoki lihaasi, vaan Henkeäsi! Ja jos se soi päässäsi päiviä, niin se on todella huolestuttavaa, koska se vie ajatuksistasi suuren osan, mikä kuuluisi yksin Herrallemme. Se on vähän niin kuin itse katselin erästä eng sarjaa (sydämen asialla) ja aina odotin sen alkamista ja sitten sen juoni pyöri päässäni pitkään, aivan liian pitkään ja Jumala puhui siitä minulle monestikin ja koin jo huonoa omaatuntoakin, mutta silti oli vaan sitä kateltava ja .. Mutta lopulta Päätin; Nyt riitti. Koska en voi katsoa sitä niin ettei se vaikuttaisi ajatusmaailmaani niin se saa loppua. Ja se loppui. Ei ihan heti tosin, mutta Herran avulla, kun siihen voimaa ja viisautta taivaasta rukoilin. Me saamme kyllä voiman ja viisauden, jos todella sitä pyydämme ja haluamme.
Muistan rukouksin!