lonelyrider kirjoitti:Tuossa toisessa ketjussa toin esille, siitä kun viimeyönä Jumala puhutteli minua. Tie Jumalan tuntemiseen on lihan kuoleman kautta. Mitä tämä merkitsee elämässäni? Riittääkö ymmärrys siitä, että en omista itseäni? Kun ihminen lunastetaan Jeesukselle, tämän jälkeen hän ei omista itseään, eikä elämäänsä. Mitä tarkoittaa kuuliaisuus, onko se sotilaallista kuuliaisuutta?
Avaan ketjun sitä varten että haluan jakaa tämän ymmärryksen jonka sain, toisaalta haluan kuulla mielipiteitänne, mitä teille tämä kuoleminen ja kuuliaisuus elämässänne tarkoittaa?
Minulla on sellainen käsitys asiasta, että kun Jumala puhuu meille, hän puhuu tavalla tai toisella, sitä ei aina huomata.
Ehkäpä yö on parasta aikaa Jumalalle puhua meille, kun liha makaa kuin kuolleena sängyssä, omat ajatukset, rutiinin omaiset työt ja toimet sekä halut tehdä eivät ehkä kontroloi meitä enää niin voimakkaasti.
Silloin on Jumalan kuulemisen mahdollisuus ja kuuliaisuuden mahdollisuus.
Itsensä kuolettaminen.
Vähän kuin luopua kaikesta omasta, olla itselleen kuollut, antaa Jumalalle tilaa johdattaa ja uskaltaa luottaa ja kulkea johdatuksen mukaan.
Antaa aikaansa Jumalalle enemmän ja enemmän ja hänen tahdolleen toteutua elämässään.
Jopa siihen pisteeseen asti, että elämä on kokonaan Jumalalle omistettu ja olemme kuolleita itsellemme.
Kuka sen tekee saa suuren palkan, sillä: Matt. 16:25 Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen.
tässä muutamia ajatuksia.