Kuoleminen

[lonelyrider]

Tuossa toisessa ketjussa toin esille, siitä kun viimeyönä Jumala puhutteli minua. Tie Jumalan tuntemiseen on lihan kuoleman kautta. Mitä tämä merkitsee elämässäni? Riittääkö ymmärrys siitä, että en omista itseäni? Kun ihminen lunastetaan Jeesukselle, tämän jälkeen hän ei omista itseään, eikä elämäänsä. Mitä tarkoittaa kuuliaisuus, onko se sotilaallista kuuliaisuutta?

Avaan ketjun sitä varten että haluan jakaa tämän ymmärryksen jonka sain, toisaalta haluan kuulla mielipiteitänne, mitä teille tämä kuoleminen ja kuuliaisuus elämässänne tarkoittaa?

[Minä vain]

Tuossa toisessa ketjussa toin esille, siitä kun viimeyönä Jumala puhutteli minua. Tie Jumalan tuntemiseen on lihan kuoleman kautta. Mitä tämä merkitsee elämässäni? Riittääkö ymmärrys siitä, että en omista itseäni? Kun ihminen lunastetaan Jeesukselle, tämän jälkeen hän ei omista itseään, eikä elämäänsä. Mitä tarkoittaa kuuliaisuus, onko se sotilaallista kuuliaisuutta?

Avaan ketjun sitä varten että haluan jakaa tämän ymmärryksen jonka sain, toisaalta haluan kuulla mielipiteitänne, mitä teille tämä kuoleminen ja kuuliaisuus elämässänne tarkoittaa?

Minulla on sellainen käsitys asiasta, että kun Jumala puhuu meille, hän puhuu tavalla tai toisella, sitä ei aina huomata.
Ehkäpä yö on parasta aikaa Jumalalle puhua meille, kun liha makaa kuin kuolleena sängyssä, omat ajatukset, rutiinin omaiset työt ja toimet sekä halut tehdä eivät ehkä kontroloi meitä enää niin voimakkaasti.
Silloin on Jumalan kuulemisen mahdollisuus ja kuuliaisuuden mahdollisuus.

Itsensä kuolettaminen.
Vähän kuin luopua kaikesta omasta, olla itselleen kuollut, antaa Jumalalle tilaa johdattaa ja uskaltaa luottaa ja kulkea johdatuksen mukaan.
Antaa aikaansa Jumalalle enemmän ja enemmän ja hänen tahdolleen toteutua elämässään.
Jopa siihen pisteeseen asti, että elämä on kokonaan Jumalalle omistettu ja olemme kuolleita itsellemme.
Kuka sen tekee saa suuren palkan, sillä: Matt. 16:25 Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen.

tässä muutamia ajatuksia.

[Mr Kerimäki]

Seuraava mitä kirjoitan saattaa kuulostaa pähkähullulta ,mutta eilen mietin just samaa asiaa tai se nousi mieleen.....siis kun Hengessä kulkee ja kun kulkee ja tekee Herran töitä niin välillä itse on hävinnyt kokonaan olemasta ?????? siis ei mikään näkymätön mies vaan se oma minä minä minä on täysin hävinnyt ja itseä ei ole tuntenut olemassa ollenkaa.Tuntuu kuin olisi osa Herraa ja se puuhun oksastaminen tulee mieleen täydellisesti ja todella itseään ei edes tuntenut olevan olemassa.

[lonelyrider]

Ymmärrän Kerimäki varmaankin... sydän on vapaa tunnekuohuista, lihan mielestä ikäänkuin, tosin ne aivot ajattelevat kyllä, eli ei yhtäkkiä ole tullut jotain eri tyyppiä tilalle, mutta rauha on ikäänkuin saavutettu jollain Hengellisellä tasolla? En elä enää minä vaan Kristus minussa... ihmistä ei hallitse "lihan mieli", vaan Hän elää Kristuksessa.

[vaisuliini]

Tuossa toisessa ketjussa toin esille, siitä kun viimeyönä Jumala puhutteli minua. Tie Jumalan tuntemiseen on lihan kuoleman kautta. Mitä tämä merkitsee elämässäni? Riittääkö ymmärrys siitä, että en omista itseäni? Kun ihminen lunastetaan Jeesukselle, tämän jälkeen hän ei omista itseään, eikä elämäänsä. Mitä tarkoittaa kuuliaisuus, onko se sotilaallista kuuliaisuutta?

Avaan ketjun sitä varten että haluan jakaa tämän ymmärryksen jonka sain, toisaalta haluan kuulla mielipiteitänne, mitä teille tämä kuoleminen ja kuuliaisuus elämässänne tarkoittaa?

Minulle kävi samoin, muttei kaikki samaa, mitä sinulle tapahtui. Minä sanoin Isälle 'hyvä on'. Uni tuntui todelliselta. Ja siten täytyin täysin yllättävästi Pyhällä Hengellä ilman että joku laittaisi kätensä päälle... En omassa voimassa saanut tämän aikaan, vaan yksin Jumala itse teki tämän ja tekee yhä. Varmaan tuo, mitä unessasi sinulle tapahtui, oli Isän tapa ilmoittaa sinulle. Ja Jumala auttaa sinua siinä Jumalan tuntemisessa.

[lonelyrider]

Tuossa toisessa ketjussa toin esille, siitä kun viimeyönä Jumala puhutteli minua. Tie Jumalan tuntemiseen on lihan kuoleman kautta. Mitä tämä merkitsee elämässäni? Riittääkö ymmärrys siitä, että en omista itseäni? Kun ihminen lunastetaan Jeesukselle, tämän jälkeen hän ei omista itseään, eikä elämäänsä. Mitä tarkoittaa kuuliaisuus, onko se sotilaallista kuuliaisuutta?

Avaan ketjun sitä varten että haluan jakaa tämän ymmärryksen jonka sain, toisaalta haluan kuulla mielipiteitänne, mitä teille tämä kuoleminen ja kuuliaisuus elämässänne tarkoittaa?

Minulle kävi samoin, muttei kaikki samaa, mitä sinulle tapahtui. Minä sanoin Isälle 'hyvä on'. Uni tuntui todelliselta. Ja siten täytyin täysin yllättävästi Pyhällä Hengellä ilman että joku laittaisi kätensä päälle... En omassa voimassa saanut tämän aikaan, vaan yksin Jumala itse teki tämän ja tekee yhä. Varmaan tuo, mitä unessasi sinulle tapahtui, oli Isän tapa ilmoittaa sinulle. Ja Jumala auttaa sinua siinä Jumalan tuntemisessa.

[Mr Kerimäki]

Uudelleen täytyy sanoa ,jotta Jumala puhuu Rakkailleen niin miljoonalla tavalla ,että me ei ymmärretä murtoosaakaan.
Meillä on hyvä ja mahtava Jumala.

[pehmytpusu777]

Mä olen jotenkin tässä omantahdon kuolemisjutussa kait vääristynyt.. en tiedä mutta mulle tulee siitä vaan aina mielikuva, että multa otetaan vaan kaikki vähänkin kiva tai mun omasta mielestä iloa tuottava pois ja elämä ois vaan aina ilotonta ja tylsää.. toisin sanoen valtava pelko siiutä että mun elämä on tahdottu olevan yksinäisen ja lihavan kuorma-automiehen osassa.. ei vaimoa,ei kavereita..ei muuta kuin ilotonta raatamista ( Vai katsonko minä vain epäonnistuneeseen menneisyyteeni ja sieltä ammennan vain pelot tulevaisuudesta? 14vuotta samassa kohtaa junnannut elämä ei helposti tunnu siltä, että se koskaan voisi mihinkään suuntaan muuttua.. tässä ois väkevä rukousaihe teille kanssaveljet ja sisaret:o)O

[lonelyrider]

Justiinsa luin siitä, että tulee etsiä ENSIN Jumalan valtakuntaa, niin kaikki muu annetaan siinä sivussa. Ei Jeesus turhaan sano--- että Jumala haluaa antaa kaiken mitä tarvitsemme, Hän tietää mitä tarvitsemme, ennenkuin sitä osaamme Häneltä pyytääkään. Ei kaikki se, mitä itse koemme tarvitsemamme, ole sitä mikä toisi meille onnea, iloa ja rauhaa.

Ei oman tahdon kuolema taida tapahtua niin, että se ihmisestä tuntuu, että pakosta joutuu jättämään sitä ja tätä ja Jumala pitäisi meitä ihan huvikseen onnettomina. Kuritus on parhaaksemme, mutta oman tahdon kuolema tapahtuu Kristuksessa Jeesuksessa, Hänen vaikutuksestaan, ei omissa voimin... ei niin että jätän sitä tai tätä... tai että yritän pakosta tyytyä osaani ja nujertaa ihmismieltä ikäänkuin omalla tahdolla.

[systeri]

Mä havahduin tänään ehtoolliskokouksessa jälleen tuohon raamatun paikkaan

Matt. 6:33

Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa (Jumalalle kelpaavuutta), niin myös kaikki tämä teille annetaan.

Oon oppinu kääntämään tuon sanan vasta viime vuosina mutta aina se muistuu kun sen kuulen