Veli88 kirjoitti:Tanu vielä, raamatussa tulee myös eri paikoissa esille jotta on eri suuruisia syntejä Jumalan silmissä. Ainakin tässä:
16 Jos joku näkee veljensä tekevän syntiä, joka ei ole kuolemaksi, niin rukoilkoon, ja hän on antava hänelle elämän, niille nimittäin, jotka eivät tee syntiä kuolemaksi. On syntiä, joka on kuolemaksi; siitä minä en sano, että olisi rukoiltava.
17 Kaikki vääryys on syntiä. Ja on syntiä, joka ei ole kuolemaksi.
Ja myös se puhuu asiasta, jotta vanhassa testamentissa on eri synneistä erilaiset rangaistukset. Jostakin riitti kun vain peseytyi ja oli eristyksissä iltaan asti, ja jostakin synnistä eristyksissä piti olla pidempään, ja jostakin synneistä piti korvata sille jota vastaan oltiin rikottu, ja taas jostakin synnistä karkoitettiin kokonaan Israelin kansasta pois, ja sitten taas jostakin synneistä kivitettiin kuoliaaksi. Nämä erilaiset rangaistukset puhuvat kyllä siitä, jotta synnit ovat myös Jumalan silmissä eri tasoisia. Mutta kadotustuomioon tällä ei ole vaikutusta sillä pieninkin synti riittää siihen.
Juuri sitä tarkoitin että kaikki synnit ovat yhtä suuria ja yhtä kadottavia ilman Jeesuksen sovitusta.
En oikein ymmärrä, että miksi pitäisi uskovien tekemiä syntejä luokitella eri "suuruisiksi", vaikka noista laittamistasi Raamatun kohdista ehkä niin voisi päätellä?
Vanhan Testamentin erilaiset uhrit erilaisista synneistä ei oikein sovi esimerkiksi, koska silloin oli silloin ja nyt on nyt. Vanhan liiton aikana oli eri suuruisia syntejä, jotka sovittaakseen piti uhrata erilaisia uhreja. Uuden liiton aikana ei ole eri suuruisia syntejä, koska kaikki synnit, pienet ja suuret, on sovitettu Golgatan ristillä, yhdellä kerta-uhrauksella, Jeesuksen uhrilla.
Tuntuu jotenkin kummalliselta alkaa luokitella uskovien tekemiä syntejä eri luokkiin, koska kukaan ei ole synnitön ja kaikilla on pyrkimys tosissaan välttää syntien tekemistä.
Yhä uskon että Jumalan silmissä kaikki synnit ovat samansuuruisia ja sydämen asenne ratkaisee. Eihän omassa voimassa voi edes syntejä ja kiusauksia vastustaa.
Tulee mieleen tämä Raamatun kohta:
41. Kuinka näet rikan, joka on veljesi silmässä, mutta et huomaa malkaa omassa silmässäsi?
42. Kuinka saatat sanoa veljellesi: 'Veljeni, annas, minä otan pois rikan, joka on silmässäsi', sinä, joka et näe malkaa omassa silmässäsi? Sinä ulkokullattu, ota ensin malka omasta silmästäsi, sitten sinä näet ottaa pois rikan, joka on veljesi silmässä.
43. Sillä ei ole hyvää puuta, joka tekee huonon hedelmän, eikä taas huonoa puuta, joka tekee hyvän hedelmän;
44. sillä jokainen puu tunnetaan hedelmästään. Eihän viikunoita koota orjantappuroista, eikä viinirypäleitä korjata orjanruusupensaasta.
45. Hyvä ihminen tuo sydämensä hyvän runsaudesta esiin hyvää, ja paha tuo pahastansa esiin pahaa; sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu.
Eri asia on sitten se jos tekee ihan tieten tahtoen syntiä ja luottaa vaan siihen että "kyllä Herra antaa anteeksi". Silloin on sydämen asenne väärä ja
syyllistyy Pyhän Hengen pilkkaan. Mutta silloinkaan ei mielestäni ole väliä, että kuinka "suuria" syntejä tekee, vaan nimenomaan sydämen asenne ratkaisee.
Tarkoitan, että ei kai voi olla oikeasti uskossa jos vaikka murhaa toisen ihmisen?
Silloin on jo lupunut uskosta, koska Jumala on luvannut antaa lapsilleen voiman tulla Jumalan lapsiksi, eli myös voiman vastustaa syntejä.
Kiitos kun yritätte tätä asiaa mulle selventää.
Rakas taivaallinen Isä, tapahtukoon kaikessa, aina, Sinun tahtosi. Jeesuksen nimessä.