JHK kirjoitti, Jumalan Henki tekee ihmisen hengellisessä mielessä eläväksi, ja Jumala antaa ihmiselle Henkensä kautta uuden syntymän, "uuden sydämen", jossa ei mitenkään voi olla pahuutta, tai muutoin ei missään ole enää mitään tolkkua. Ihmisessä on vanha luonto ja uusi luonto, jotka molemmat ovat ihmisen sielussa, mutta väistämättä erillään toisistaan - muutoin jutussa ei taaskaan ole mitään järkeä. Näin siis sielussa kamppailee kaksi tahtoa, tahto hyvään, joka on uuden luomuksen sisäinen ominaisuus, ja tahto pahaan, joka on vanhan ihmisen ominaisuus ja jota vihollinen lietsoo ihmisen ulkopuolelta käsin.
Tässä on mielestäni nyt jotain outoa. Sydämellä kuvataan ihmisen minää eli mieltä myös ja uudestisyntyneestä ihmisestä ei tule täydellistä tässä ajassa. Jos ihmisen sydämessä ei olisi pahuutta ollenkaan olisi hän täydellinen synnitön Jumalan kuva mutta emme tule Jumalan kuvaksi tässä ajassa vaan kasvamme sen kaltaisuutta kohti.
Mielestäni ihmisen sielussa ei ole kahta eri luontoa vaan yksi. Kaksi eri luontoa kuvaa kahta eri minää jotka kamppailee ihmisen sielussa hallintavallasta. Sellainen näkemys on epäraamatullinen ja jopa okkulttinen. Siis jos ajatellaan että ihmisen sielussa olisi kaksi eri minää (vanha minä ja uusi minä) joilla on tahto.
Ennen uudestisyntymistä ihminen elää lihansa himoissa mutta uudestisyntmisessä ihminen saa Jumalan Hengen joka vaikuttaa suoraan ihmisen mieleen eli sieluun jonka elämän henki teki eläväksi. Jumalan Henki vaikuttaa Jumalan rakkautta tähän ihmisen mieleen ja tämä Jumalan rakkaus muuttaa ihmisen mieltä ja ihminen saa voiman vastustaa lihansa himoja.
Eli ihmisen sielussa ei mielestäni asu kahta eri luontoa vaan ennen (vanha ihminen) ihminen eli lihansa himoissa mutta uudestisyntymän jälkeen (uusi ihminen) elää Jumalan Hengen johdatuksessa ja kuollettaa lihansa himoja Jumalan Hengen avulla. Eli ihmisessä on yksi minä ja luonto joka valitsee tekeekö lihansa himojen mukaan vai Jumalan Hengen mukaan ja Jumalan Henki vaikuttaa tähän ihmisen mieleen että ihminen saa voiman kuollettaa lihansa himoja.
Uudestisyntymättömällä ihmisellä ei ole Jumalan Henkeä ja siksi hän elää lihan mielen mukaan.
Room.8:4 että lain vanhurskaus täytettäisiin meissä, jotka emme vaella lihan mukaan, vaan Hengen.
8:5 Sillä niillä, jotka elävät lihan mukaan, on lihan mieli, mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan, on Hengen mieli.
8:6 Sillä lihan mieli on kuolema, mutta hengen mieli on elämä ja rauha;
8:7 sentähden että lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan.
8:8 Jotka lihan vallassa ovat, ne eivät voi olla Jumalalle otolliset.
8:9 Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu. Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa.
8:10 Mutta jos Kristus on teissä, niin ruumis tosin on kuollut synnin tähden, mutta henki on elämä vanhurskauden tähden.
8:11 Jos nyt hänen Henkensä, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, asuu teissä, niin hän, joka herätti kuolleista Kristuksen Jeesuksen, on eläväksitekevä myös teidän kuolevaiset ruumiinne Henkensä kautta, joka teissä asuu.
8:12 Niin me siis, veljet, olemme velassa, mutta emme lihalle, lihan mukaan elääksemme.
8:13 Sillä jos te lihan mukaan elätte, pitää teidän kuoleman; mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää.
8:14 Sillä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia.
Uudestisyntynyt ihminen on saanut Kristuksen Hengen ja tämä Henki vaikuttaa sen että elämme Hengen mukaan kuollettaen lihan himoja. Teemme Hengen tekoja ja lakkaamme lihan teoista mutta tämäkin on prosessi jossa kasvamme tässä koko ajan enemmän Hengen johdatuksen mukaan Jumalan kuvan kaltaisuutta kohti eli emme muutu hetkessä vaan opimme hylkäämään lihamme himoja Jumalan Hengen vaikutuksesta. Täydellisiä meistä ei tässä ajassa tule kun lihamme ruumiissa elämme mutta Jumalan Hengen avulla kuoletamme lihamme himoja.
Room.7:14 Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen.
7:15 Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen.
7:16 Mutta jos minä teen sitä, mitä en tahdo, niin minä myönnän, että laki on hyvä.
7:17 Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu.
7:18 Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei;
7:19 sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.
7:20 Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.
7:21 Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni;
7:22 sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin,
7:23 mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.
7:24 Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
Ihmisen ruumiissa lihassa on himoja eli synti asuu ihmisen ruumiissa. Uudestisyntynyt ihminen Jumalan Hengen avulla kuollettaa näitä himoja mutta ei tule täydelliseksi tässä asiassa. Jumalan Hengen kautta vuodatettu Jumalan rakkaus on muuttanut mielemme tahtomaan Jumalan Hengen mukaisia asioita mutta kun elämme lihassa niin joudumme koko ajan taistelemaan lihamme himoja vastaan.
Ei ole siis kyse kahdesta eri luonnosta sielussa vaan siitä että Uudestisyntymän jälkeen taistelemme lihamme himoja vastaan Jumalan Hengen vaikutuksella ja elämme Hengen mukaan kun aikaisemmin olimme vain lihamme himojen vallassa. Meistä ei kuitenkaan tule tässä liha ruumiissa täydellisiä vaan vasta sitten kun Herra palaa ja saamme uuden ruumiin!