Kiitos kaikille hyvistä kirjoituksista
Kun tulin uskoon v.78, sain luonnollisesti Pyhä Hengen. Kokemuksena se oli erittäin voimakas (ei se aina sitä ole kaikille), koska olin lain alla ja sitä ennen "ylifariseusten pää"
, joka harrasti kristinUSKONTOA, muttei ymmärtänyt mitään kristinUSKOSTA, vaan jopa pilkkasin Herramme opetuslapsia "hihhuleiksi". Sehän on lihallemmekin mieluista(harrastaa siis uskontonta, haukkua muita jne. Gal.5), koska se on sielullinen ja uskonnollinen kaikkien muiden ominaisuuksien lisäksi. Siihen aikaan Niilo YliVainio kiersi ympäri Suomea ja minua ihmetytti kielilläpuhumiset - jopa pelottivat. Kaatuilut taas olivat eräänlainen mielenkiinnon ja pelonsekaisen hämmenyksen aihe.
Luin kristinuskonnon harrastukseni mukaan paljon Raamattua, joten pään tietoa oli. Herra sai minut kiinni Vuorisaarnallaan. Ihmisen pahat teot lähteväksi sydämestä,(esim. rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi, jopa niitä vihamiehiäkin). Tunsin tuolloin Pyhän Hengen puhuvan, että olet ulkoa kultaa, mutta sisältä saastaa. Ymmärsin sen täysin, mistä alkoi piinaava taistelu ratkaisun löytämiseksi helvetin tulelta, sen lieskat jo kärventäessä minua. Vasta neljän kuukauden uuvuttavan etsimisen jälkeen Pyhä Henki avasi minulle Sanan Armo lukiessani jo ties' sadatta kertaa Roomalaiskirjettä läpi eessun taassun. Armon osasin kyllä verbaalisesti määritellä, mutta Sanana se EI ollut minulle elävä. Rm.4:5 olisi se ratkaiseva jae, jolloin Herra avasi minulle sen Eläväksi
. Kokemus oli pitkän taistelun jälkeen erittäin vapauttava ja voimakas.
(pieni uskoontulotodistus....pitempikin versio on)
Ja sitä se on vieläkin, kun muistelen joka päivä sitä, mitä Herra on tehnyt puolestani
Uskon tuolloin saaneeni parhaan armolahjan, Elävän Uskon. Mutta samassa yhteydessä minulle alkoi tulla outoja kieliä, mutta en uskaltanut puhua ääneen, koska ne eräällä tavoin pelottivat em. kokemuksista johtuen ja siitäkin, että olin kuullut sitä aiemmin ja pelästynytkin, pitänyt outoina sellaisia, jotka puhuvat kielillä. Sain samassa yhteydessä myös henkien erottamisen armolahjan, joka oli kovin heikko alussa (on vahvistunut ajan myötä).
Myöhemmin minua painostettiinkin puhumaan kielillä eräissä piireissä, joissa sitä pidettiin oikean uskovan tunnusmerkkinä. En puhunut, vaan jokin harasi vastaan.
Opetusta muistaakseni armolahjoista on foorumilla, 1.Kor.12.13 ja 14.luvut...?? On siitä kirjoitettu, jos ei täällä, niin jossain muualla
En tarkista nyt
Kielillä puhumista aloin miettiä uudestaan 2000-luvun alussa. Opetus armolahjoista oli hallussa. Mutta myöhemmin rukouksen seurauksena annoin tulla vaan rohkeasti yksin ollessa. Se on oikea kieli, jota en osaa selittää. Mutta jos joku puhuu ääneen kielillä, saatan saada selityksen tai huomaan sen olevan sielullista kielilläpuhumista, aitoa tai uskallanko sanoa....jopa väärästä hengestä lähtöisin. Älkää käsittäkö väärin ja ÄLKÖÖN TÄMÄ OLKO EPÄILYKSEKSI kenellekään, mutta tälläistä esiintyy, kuten myös OIKEAA.
Itselläni se on jokin vanha slaavilaisperäinen kieli. En ole opiskellut koskaan muuta kuin suomea
, ruotsia, englantia ja saksaa lukiossa ja ylipäätään koulussa/kouluissa, joita olen käynyt.
Paavali rohkaisee Timoteusta, läheistä työtoveriaan, joka muuten tarvitsikin rohkaisua (miksi...sen on taas oma juttunsa) seuraavasti:
1.Tim.1:6 "Siitä syystä minä sinua muistutan virittämään palavaksi Jumalan armolahjan, joka sinussa on minun kätteni päällepanemisen kautta."
Tämän jakeen voi ottaa irti asiayhteydestään. Voimme siis saada armolahjan kättenpäällepanemisen kauttakin. Nyt mennään jo Kristuksen opin alkeisiin Hebr.6:1-2. Mutta pointtina on "virittää palavaksi" Armolahja. Jos emme käytä sitä, se ikäänkuin jää uinumaan. Samoin voi käydä uskollemmikin, se voi sammua ja voimme jopa luopua siitä, ellemme hoida uskon elämäämme, josta voisin kirjoittaa lisääkin.
Minulla on siis kielilläpuhumisen armolahja, joka on virinnyt uudestaan. Jos en rukoile kielillä pitkään aikaan. Se ikäänkuin jää taustalle. Siksipä on hyvä käyttää Armolahjoja omaksi rakennukseksi ja ennen kaikkea Henki jakaa, kuten tahtoo niitä seurakunnan rakentumiseksi. Voimme anoa niitä Sanan mukaan. Mutta huomataan kuitenkin se, ettei perusteta uskonelämäämme ohi Kristuksen ikäänkuin niiden varaan. Älkäämme myöskään kadehtiko ketään, jolla on vaikkapa kielilläpuhumisen armolahja ja selittäminen päälle siihen vielä. Se ei tee veljeämme/sisartamme yhtään "paremmaksi uskovaiseksi". Olen nähnyt surukseni, kun armolahjoja esim. edellä maitsemaani Armolhajan omaavaa sisarta on alettu kadehtimaan. Seurauksena on ollut Pyhän Hengen murehtuminen ja armolahja on lakannut toimimasta seurakunnan itsensä hyväksi kaiken kadehtimisen, riidan ym. seurauksena.
ROHKAISEN käyttämään armolahjoja
1.Tess.5:19 Henkeä älkää sammuttako,
5:20 profetoimista älkää halveksuko,
5:21 mutta koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on.
Kaikki on koeteltava, mutta sammuttamistöihin emme saa epäterveesti ryhtyä!!! Tämäkin kirjoitus muuten sitten on koeteltava ja otan vastaan kaiken rakentavan kritiikin, sillä se voi olla hyödyksi minulle(muillekin) ja voin ojentautuakin julkisesti
Siunausta edelleen kaikille kirjoittajille tässä ketjussa ja muutenkin koko foorumilaisille Jeesuksessa Kristuksessa, Armo ja Rauha teille
Jes.35:8 "Ja siellä on oleva valtatie, ja sen nimi on "pyhä tie": sitä ei kulje saastainen; se on heitä itseänsä varten. Joka sitä tietä kulkee, ei eksy - eivät hullutkaan."