Jukka kirjoitti:vaisuliini kirjoitti:Niin Niilo meni Australiaan hakemaan voidellun, joka oli kans äärikarismaattinen menestysteologian opin taholta.
Voiko sanoa, että Niilo oli todella kans äärikarismaattinen? Mielipiteitä?
Niilo Yli-Vainion elämänkerrassa (Saarnaaja, Mauri Saari, 1983) ei viitata sellaiseen, että Niilo olisi lähtenyt "hakemaan voitelua" Australiasta. Sinne matkatessaan hän oli sairauksien runtelema ja uuvuttama
entinen saarnamies, joka kirjan mukaan odotti pikemminkin kuolemaa kuin herätystä. Mitä sitten Australiassa tapahtui siitä elämänkerrassa ei tarkemmin kerrota, mutta jotain sieltä hän sai matkaansa, koska kotimaahan palattuaan Niilon kokouksissa kerrottiin kaatumisista ja parantumisista. Ihmiset kiinnostuivat, samoin tiedotusvälineet.
Kävin vuosina 1978-1980 muutamassa Yli-Vainion kokouksessa (ehkä noin kymmenessä) ja kokousten ilmapiiri oli hyvin valloittavaa ja mukaansa tempaavaa. Itku ja nauru tulivat helposti. Siinä mielessä ilmapiiri oli vapauttavaa, mutta minulle oli vierasta ne pitkät rukousjonot ja kaatuilemiset -ja ovat yhä.
Mitä sitten tulee tuohon kysymykseen Niilon äärikarismaattisuudesta niin ei hänen kokouksissaan ilmennyt ainakaan sellaisia ylilyöntejä kuin nykyisin äärikarismaattisuuden piireissä tapahtuu, mutta oman näkemykseni mukaan Yli-Vainio kyllä raivasi tietä näille uusille ilmiöille. Erikoista näissä tapahtumissa on se, että Yli-Vainion toimintaa vastusti voimakkaasti Ristin Voiton silloinen päätoimittaja Eino Ahonen (jos muistan nimen oikein), mutta hän kuoli yllättävään sydänkohtaukseen kotonaan Kotkassa marraskuussa 1977 eli juuri silloin, kun "yli-vainiolaisuus" lähti varsinaisesti liikkeelle. Monet ajattelivat silloin (minäkin), että Jumala poisti herätyksen vastustajan, mutta näin jälkikäteen ajattelen toisin: Jumala otti hurskaansa pois syntyvää eksytystä näkemästä.
Jukka, huomenta.
No tutkin Niilon taustaa ja hän oli aluksi lakihenkinen mies. Kaikki ei tykännyt hänestä, koska hän oli tiukasti lakihenkinen ja siten hän meni Australiaan ja Suomeen tultuaan hän alkoi menestyä ja kertoi saaneensa voidellun sieltä Australiasta. Hän myös Australian matkan jälkeen muuttui paljon. Hän alkoi menestyä, mutta siinä oli jotain muuta huolestuttavaa juttua. Hän alkoi laskea, montako kaatumista hän sai. Siihen hän tuntui keskittyvän, koska hänen mukaan kaatumiset toi hänelle menestystä. Se oli Niilon oma näkökulma ja käsitys. Minusta hän oli äärikarsimaattinen.
Muistaakseni taisin kirjoittaa Niilon taustasta täällä. Äsken etsiessäni huomasin Niilo Yli-Vainion osion, jota en muista.
No laitan kans tänne Niilo Yli-Vainion osion. Sinä voit vilkaista ja lukea tämän osion, jos haluat.
http://uskonaskel.foorumi.eu/viewtopic.php?f=2&t=1591&start=230No ne Niilon faniuskovat eivät vielä ojentautunut terveellä tavalla, nostavat aina puolustuskannalla eksytyksen puolesta. Niin se synti ja tekemätön parannuksenteko estää faniuskovia ojentautumisen terveellä tavalla kohti Raamatun Kristusta. He tällä tavalla eivät oikeasti rakasta totuutta, vaan kokemusten perusteella rakastavat eksytystä luullen tulleeksi Jumalalta.
Se minua huolettaa. Vanhemmat faniuskovat jättävät mallia nuoremmille uskoville ja he alkavat fanittaa Niiloa myös. Se minua huolettaa.
---------------
No kai sopii avata hieman lisää syvempää ymmärrystä. Tässä olisi pieni esimerkki. Uskoontulon jälkeen on vielä vauvakristitty siinä vaiheessa, kun vauvakristitty ei ole vielä kypsä Jumalan Sanassa. Samoin Sanalla koettelemisessa on kykenemätön. Niin juuri siihen aikaan ehtii nähdä kaikenlaista suurta ihmettä, jotka ovat oikeasti eksytyksestä. [Ei tässä keskitytä saarnaajiin, vaan tässä on vain esimerkki.]
Niin sen ohessa ehtii kasvaa ja usko alkaa vääristyä sen mukaan. Ja siten tässä nykyajassa nousee puolustuskannalla eksytyksen puolesta oman kokemuksen perusteella, joka on hänelle auktoriteetti, kuin Raamattu ja luulee yhä sen tulleeksi Jumalalta. Tutkiminen ja Sanalla koetteleminen jää kokonaan pois, samoin uudelleen tutkiminen Raamatun kanssa. Hänelle riittää aiemmat kokemukset, jotka voi puolesta todistaa ikäänkuin ne olisivat hänelle enemmän auktoriteetti, kuin Raamattu.
Vääristynyt usko, samoin käsitys puolesta kertoo, että on ollut alttiina aiempaan eksytykseen, jota pidetään raamatullisena ja luullaan yhä tulleeksi Jumalalta. Parannuksen teko tekemättä ja se estää ojentautumisen kohti Kristusta raitishenkisellä tavalla, siksi ei näe asioita selkeästi Sanan valossa.
Vastustaminen tietämättä puolustuskannalla nostaa Pyhää Henkeä vastaan, koska Pyhän Hengen tehtävä on viedä kaikkeen totuuteen.
Niin Raamatun tutkimisen ja Sanalla koettelemisen kautta on ainoa tapa todistaa, että rakastaa Pyhää Henkeä. Sanalla koetteleminen tapahtuu näin tällä tavalla, että rakastetaan Jumalaa ja rakkauden kohteena on totuus ja uskon ensisijainen kohde on Jumalan Sana, niin otetaan vastaan rakkautta totuuteen koetellen Sanalla kaikkea - katseet Kristusta ja pidetään se, mikä on hyvää.
1Tess. 5:21 mutta koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on;
Pyhän Hengen tehtävä on aina ja joka kerta viedä Sanan yhteyteen avaamalla ymmärrystä Sanan opetukseen ja kirkastamalla Sanaa, joka on itse totisesti Kristus lihaan tulleena. Irrottautuminen pois Sanan yhteydestä ei ole Pyhän Hengen tehtävä. Kun ymmärretään Raamatun olevan ainoa auktoriteetti tässä maailmassa ja ymmärretään Pyhän Hengen tehtävän, joka vie joka kerta ja aina Sanan yhteyteen ollakseen oikeille Raamatun linjoille ja oikealle tielle, joka vie Isä Taivaallisen luokse.
Hoos.6:3 Niin me otamme siitä vaarin, ja sitä pyytelemme, että me Herran tuntisimme; sillä hän koittaa niinkuin kaunis aamurusko, ja hän tulee meille niinkuin sade, niinkuin ehtoosade aikanansa maan päälle. Biblia.