Sävyisyys

[systeri]

Sävyisyys on luulevaisuuden vastakohta??? mielenkiintoista kun oon just miettiny tätä luulevaisuutta.


Sananl. 6:34
Sillä luulevaisuus nostaa miehen vihan, ja säälimätön on hän koston päivänä.
Sananl. 14:30
Sävyisä sydän on ruumiin elämä, mutta luulevaisuus on mätä luissa.

[systeri]

Sananl. 15:4

Sävyisä kieli on elämän puu, mutta vilpillinen kieli haavoittaa mielen.

..voiko vilpillisen paikalle laittaa luulevainen???

[systeri]

Tulee elämä raskaaksi...nytkin taas erään pariskunnan kohdalla kun ei eletä Jumalan tahdossa.Ei haluta ymmärtää eikä ottaa asioista selvää :/

[Aamu-Usva]

Vielä: "Kiukku on julma, viha on niinkuin tulva; mutta kuka voi kestää luulevaisuutta (Sananl.27:4)?" Tämä tuntuu kyllä olevan aika totta. Mustasukkaisuuksissaan tehdään todella julmia tekoja

En kyllä ajattele sävyisyyttä luulevaisuuden vastakohtana. Luulevaisuuden vastakohta olisi mieluumminkin joku luottavaisuus...

[systeri]

Vielä: "Kiukku on julma, viha on niinkuin tulva; mutta kuka voi kestää luulevaisuutta (Sananl.27:4)?" Tämä tuntuu kyllä olevan aika totta. Mustasukkaisuuksissaan tehdään todella julmia tekoja

En kyllä ajattele sävyisyyttä luulevaisuuden vastakohtana. Luulevaisuuden vastakohta olisi mieluumminkin joku luottavaisuus...

En minäkään ajatellut,siksi laitoinkin kysymysmerkkejä Aloin ajatella että mitä on sävyisyys voisko sitä mitenkään liittää luottavaisuuteen?

[systeri]

Sävyisän vastakohta on kai agressiivinen.

[Aamu-Usva]

Synonyymisanakirja sanoo, että sävyisä tarkoittaisi samaa kuin "lauhkea, lempeä, sopuisa, hyväntahtoinen, maltillinen".

[systeri]

Eilen kun mietin tätä sävyisyys asiaa niin se kosketti mua jotenkin tosi syvälle..tuli jotenkin kipeä olo.Haluaisin olla sävyisä ihminen.Halusin joskus avata keskustelua "jostain" mutta en oikein ittekkään tiennyt mikä se "joku" oli.

Ehkä se oli sen jälkeen kun tapeltiin isännän kans täällä siivouspäivän jälkeen.
Olin silloin aamusta hyvällä fiiliksellä ja päätin että nyt teen nopeat mutta hyvät siivot ja sen jälkeen levätään, kun on lyhyt vapaa ja mennään taas maanantaina aamuvuoroon.
Jostain syystä kun mä alan siivota, niin meillä alkaa isännyys usein käydä ylikierroksilla.Se alkaa kehitellä uusia kohteita tyyliin, "se ja sekin" pitäis siivota.
Ja mä en yleensä normisiivojen päälle tee mitään kovin kummoista.No hän alkas avata pattereita ja imuroida niitten sisustoja!! ..ja mä olin vähän että EIKÄH!!
Mulla meinas fiilis lopahtaa.No siitä alkas vähän välit kiristyä.Illalla jo leimahti ja seuraavana aamuna jatkui.Jostain ihan turhanpäiväisestä se alkoi ja siinä sitten heitettiin sonnat toistensa silmille...ihan kaikki mikä kaivoi.
Sanoin että mä inhoan riitelyä ja kysyin miksi sä alat aina käydä ylikierroksilla kun mä siivoan.Hän sanoi että kun hän ei tiedä miten tai missä pitäis olla kun aletaan siivota.
Mä sanoin että sä voit maata vaikka jalat pystys sohvalla..ei se mua haittaa..mutta mua haittaa se että sä yrität lisätä sitä mun taakkaa ylimääräisillä "hömpötyksillä"
Se oli silloin lähdös ruokkikselta töihin..sanoin itkien että mä vihaan riitelyä,ikinä ei tiedä mitä sattuu,jos toisesta aika jättää niin sitä joutuu silloin miettiä mitkä oli viimeiset meidän väliset sanat ja tunteet toisillemme ym.
Mä jotenkin tajuan sen, että ollaan molemmat rikkinäisiä ja monet asiat juontaa jostain lapsuudesta.Heillä oli topakka kiukkuinen äiti joka piti lapsia tiukassa otteessa varsinkin siivouspäivinä.
Meillä taas lempeä vähän liiankin lapatossu joka yritti kyllä joskus pakottaakkin tekemään, mutta ei aina saanut kuria.Josta sainkin kuulla että oon samanlainen lapatossu kuin äitini.Mutta mussa on kyllä isääkin...mua ei saa turhasta ärsyttää kun hermot kiristyy.Mutta mun kans pärjää kyllä jos on "lapis" niinku mä oon
Mulla oli täti jota kans eilen muistelin.Opettaja ammatiltaan, yksinäinen ihminen jonka opetukset meille siskon lapsillekkin on jääny mieleen.Hän ei yleensä antanu haukkua eikä arvostella ketään,etti aina hyviäpuolia asioista ja puolusteli sillä että me ei tiedetä mitä kenenkin elämään kätkeytyy ja mistä juontaa mitkäkin asiat,joten ei puhuta pahaa.
Kumpa voisin olla sävyisä niinku hän oli. Ja pystyisin aina käyttäytymään niin että ei tulisi turhia riitoja.Ja tulisin kestävämmäksi ja pitkämielisemmäksi.Olis enemmän halua ja aikaa auttaa niitä jotka kärsivät menneisyyden haavoista. Näitä ihmisiä on paljon.Mulla on toki ittelläkin haavoja, mutta ei ehkä niin pahoja.Semmonen äkkipikaisuus ja ärsyyntyvyys on heikkouksiani.
Tästä jutusta pitäis löytyä se "joku" mistä halusin keskustelua ..mut en tiedä löytyykö

[Aamu-Usva]

Mulle tulee myös sävyisästä mieleen muutama sukulainen. Mun äidin äiti on sellainen, että en tiedä hänen koskaan suuttuneen. Myös mun äidin veljestä hänen vaimonsa sanoi, että äidin veli on kerran heidän 20-vuotisen avioliiton aikana suuttunut, vai miten se menikään..? Sävyisän ihmisen kanssa on helppo olla, koska tietää, että toinen ei kiivastu, vaikka oltaisiin eri mieltä asioista. Sävyisää ihmistä ei tarvitse "suojella" pahalta mieleltä tai ylireagoimiselta. Sävyisän vastakohta on sellainen ihminen, jonka seurassa on pitää olla koko ajan äärimmäisen varovainen, koska mittari heilahtaa nollasta sataan niin sekunnin murto-osassa.

Mun oma äitini on maailman ihanin Haluaisin olla omille lapsilleni juuri sellainen kuin hän on. Tiedän yhä edelleen, että hän antaa kaikkensa että meillä lapsilla olisi hyvä olla ja nykyään myös lapsenlapsilla. Mutta hän ei aina ole sävyisä. Hän on niin ehdottoman oikeudenmukaisuutta vaativa, että kiivastuu kyllä jos näkee jonkun kokevan vääryyttä. Ja meitä hänen lapsiaan ei kukaan saa millään tavalla vahingoittaa sanoin tai teoin. Ehkä hänen suojelunsa vuoksi minulle on syntynyt sellainen valtavan turvallinen olo tässä pahassa maailmassa. Olen jopa liiallisessa määrin kuvitellut olevani turvassa ihan missä tahansa.

Lopetan nyt tämän terapiaistunnon tähän, etten ihan kyllästytä teitä, mutta kiva välillä kertoa jotain itsestään .

[systeri]

No älä nyt mitään lopeta kun just tää mua kiinnostaa ennemmin varmaan kyllästyvät mun pitkiin masentaviin jorinoihin mutta jollain tapaa oli avattava että tiedätte mistä haluaisin kuulla omakohtaisia kertomuksia Niin,mä unohdin kertoa että tuon riidan päälle halattiin ja sovittiin ja nyt saa varmaan seuraavaa "pössähdystä" odottaa hyvän tovin jos vanhat merkit paikkansa pitää.

Monestihan se ihmisen mieli heilahtelee väsymyksestäkin ettei vaan jaksa ja sitä mietin, että me ollaan sitä mitä me ollaan joskus "syöty"..mitä meihin kylvetty.Kuinka meitä on kohdeltu tai kasvatettu.
Mäkin oon ehkä vähän ylihuolehtiva enkä tykkää siitä,että mun lapsia satutetaan sanoin tai teoin.Mutta onko semmonen paapominen hyväksi.Eilen tuli joku ohjelma tv:stä jossa oli veljessarja.Näin siitä vaan pienen pätkän jossa kuulin nuorimman sanovan...oon lujin tjk koska mua on kiusattu kaikkein eniten,eli isot veljet kiusanneet.No ei tietenkään jatkuva kiusaaminen oo kenelekkään hyväksi mutta kyllä se kasvattavaakin on.Mutta tuleeko semmosesta ihmisestä sävyisä??


San 27
17 Rauta rautaa hioo, ja ihminen toistansa hioo.