Jos minulla ei olisi rakkautta

[Aamu-Usva]

Nyt me KAIKKI todella näemme kaiken vain kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin. Tämän myöntäminen on vapauttavaa. Ei tarvitse eikä voi olla 100-prosenttisen varma kaikesta.

[Jukka]

Nyt me KAIKKI todella näemme kaiken vain kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin. Tämän myöntäminen on vapauttavaa. Ei tarvitse eikä voi olla 100-prosenttisen varma kaikesta.

Tarkoitatko tuolla, että et voi olla varma pelastuksestasi ts. että olet saanut Jumalalta syntisi anteeksi ja olet vanhurskas niin kuin kirjoitettu on: "Tämä on Herran palvelijain perintöosa, tämä heidän vanhurskautensa, minulta saatu, sanoo Herra" Jesaja 54:17. Eikö Jumala ole vanhurskauttanut Sinua?

[Aamu-Usva]

En tiedä miten varma ainakaan pelastuksesta voi olla. Mehän emme vielä ole perillä. Matkan varrella voi tapahtua vaikka mitä. Jumala armahtaa kenet armahtaa. Se on yksin Hänen kädessään.

En voi parhaalla tahdollakaan kutsua itseäni vanhurskaaksi, mutta minä tunnen Hänet johon minä uskon, eli Jeesuksen. Olen kelvannut Hänelle vaikka ihmisistä vain hyvin harvalle. Muistan ennen uskoon tuloa unen jossa itkin, että entä jos en kelpaakaan Jumalalle, mutta ovi aukeni ja pääsin sisälle. Se oli hyvin rohkaisevaa. Jokainen kelpaa Hänelle. Jokainen on Jumalan luoma ja rakastama. Sillä tavalla olen pelastuksesta varma, mutta kunnioittaen Häntä jonka vallassa pelastus on.

[Juhani]

jos minä ehkä pääsen ylösnousemiseen kuolleista. Fil.3:11

Olen kanssasi samaa mieltä Aamu-usva. Yritetään kilvoitella loppuun asti. Herran tulo on lähellä!

[Jukka]

En tiedä miten varma ainakaan pelastuksesta voi olla. Mehän emme vielä ole perillä. Matkan varrella voi tapahtua vaikka mitä. Jumala armahtaa kenet armahtaa. Se on yksin Hänen kädessään.

En voi parhaalla tahdollakaan kutsua itseäni vanhurskaaksi, mutta minä tunnen Hänet johon minä uskon, eli Jeesuksen. Olen kelvannut Hänelle vaikka ihmisistä vain hyvin harvalle. Muistan ennen uskoon tuloa unen jossa itkin, että entä jos en kelpaakaan Jumalalle, mutta ovi aukeni ja pääsin sisälle. Se oli hyvin rohkaisevaa. Jokainen kelpaa Hänelle. Jokainen on Jumalan luoma ja rakastama. Sillä tavalla olen pelastuksesta varma, mutta kunnioittaen Häntä jonka vallassa pelastus on.

Voi Aamu-Usva. Millä Sinä vanhurskauttasi mittaat, kun et ole vanhurskas eli et kelpaa Jumalalle. Vanhurskas tarkoittaa ihmistä, joka kelpaa Jumalalle, jota vastaan Jumalalla ei ole mitään (Poikansa Jeesuksen ristintyön tähden). Minut Herra pelasti 17.7.1971 eikä minulla ole ollut syytä epäillä Hänen pelastustekonsa riittävyyttä näiden 46 vuoden aikana. Tai kuten minä pruukaan sanoa: "Jeesuksen veri piisaa!"

Jumala vanhurskautti minut Poikansa ristin veren ansion tähden eikä se pelastus ole mihinkään karannut eikä myöskään Jeesuksen oma rauha, jonka sain (vaellukseni on sitten kokonaan toinen juttu, mutta nyt minä en kirjoitakaan vaelluksestani vaan minä kirjoitan siitä Jumalan vanhurskaudesta, jonka Hän luki päälleni kun uskoin Hänen poikansa antamaan sovitusuhriin puolestani). Tästä en väsy kirjoittamasta ja puhumasta. Raamattu opettaa kymmenissä kohdissa tästä Jumalan vanhurskaudesta, jonka Hän lukee jokaisen päälle joka uskoo.

"Kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla,
ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan
sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa,
jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä...
osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa,
sitä, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen,
jolla on usko Jeesukseen...
Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet,
niin meillä on rauha Jumalan kanssa
meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta...
Paljoa ennemmin me siis nyt,
kun olemme vanhurskautetut hänen veressään,
pelastumme hänen kauttansa vihasta"
(jakeet poimittu Roomalaiskirjeen luvuista 3 ja 5
ja ne saavat sydämeni laulamaan ylistystä Vapahtajalleni).

Meidän ei tule sekoittaa keskenään pelastusta ja pyhityskilvoitusta. Kilvoittelumme jatkuu läpi koko elämämme matkan emmekä ole sillä saralla saavuttaneet vielä kaikkea sitä vanhurskautta jonka Jumala odottaa meidän saavuttavan kasvaessamme hänen Poikansa kuvan kaltaisuutta.

[Aamu-Usva]

Vanhurskas vain kuulostaa niin täydelliseltä ihmiseltä

[Jukka]

Vanhurskas vain kuulostaa niin täydelliseltä ihmiseltä

Niinhän se kuulostaa. Johtuneeko siitä, ettei tuota termiä viljellä aikamme todistuksissa ja opetuspuheissakin se taidetaan ohittaa enempiä selityksia antamatta. On muuten (siis minusta) aika erikoista, että harras juutalainen näyttää ymmärtävän vanhurskauden merkityksen paremmin kuin uudestisyntynyt suomalainen uskovainen. Suomalaiset kun (muka) nöyryydessään menevät niin pitkälle, että torjuvat ylpeytenä moiset puheet, että "tässä nyt oltaisiin erityisen vanhurskaita". Jumalan ilmoitus on luettu huonosti, jos on jäänyt ymmärtämättä, että ihminen hukkuu jos ei ole vanhurskas.

Lupasin tuolla toisaalla kirjoittaa jotain vanhurskaudesta ja aloittelinkin sitä eilen (kun et tullut kahville), mutta Jumalan vanhurskaus tempaisi minut niin mukaansa, että läpi yön tutkin Hänen ihmeellisyyttään. Jatkan yritystäni kirjoittaa, kun laskeudun täältä ihanalta kirkastusvuorelta alas.

"Hän on kallio; täydelliset ovat hänen tekonsa, sillä kaikki hänen tiensä ovat oikeat. Uskollinen Jumala ja ilman vääryyttä, vanhurskas ja vakaa hän on" (5.Moos. 32:4).

[Aamu-Usva]

Tämä vähän liittyy samaan kuin syntisyys. Syntiset hukkuvat, mutta jotenkin vaikea sanoa itseään synnittömäksi. Meidän synnittömyytemme ja vanhurskautemme onkin oikeasti Jeesuksen synnittömyyttä ja vanhurskautta.

Mutta hyvä etten sitten tullut häiritsemään eilen

[vaisuliini]

*
Kun Johanneksen kirje mainitaan uskovan syntisyyden, koska Johanneksen kirje on kirjoitettu vain uskoville. Eli se todistaa uskovan syntisyyden. Myös Raamattu todistaa, että uskovana syntinen on Kristuksessa vanhurskautettu. Kun uskova tunnustaa syntiä, niin Jumala on uskollinen ja vanhurskas ja antaa kaikki synnit anteeksi ja puhdistaa kaikki vääryydet [1Joh. 1:9]. Jos kieltää tehneensä syntiä, se eksyy, eikä hänessä totuus pysy [jae 8].

1Joh. 1:8 Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.

9 Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.

Minä olen myös nähnyt sellaisia uskovia, jotka elävät pelossa syntisyyden takia, että syntisyys näyttää painavan heitä, eikä he ymmärrä olevansa Kristuksessa armahdettuja ja vanhurskautettuja. Itse minä tiedostan lähes joka päivä syntisyyteni, mutta tiedostan myös olevani vanhurskas Jeesuksen sovitustyön ansiosta. Olen myös nähnyt sellaisia uskovia, jotka eivät hyväksy raamatullista ajatusta, että syntinen Kristuksessa on vanhurskautettu ja silti syntinen. He sanoivat, että vanhurskaaksi tulleen uskovan syntisyys on otettu kokonaan pois uskoontulon jälkeen. Se on vakava ja vahingollinen harhaoppi.

Sillä ei kukaan uskovista elä synnittömästi, - ei maan päällä. Jossakin kohdassa me joskus erehdymme ja syyllistymme itsekin johonkin syntiin. Niin uskovana on mahdotonta elää synnittömästi, mutta kuitenkin Kristuksessa me syntiset olemme armahdettuja ja vanhurskautettuja - Jeesuksen sovitustyön ansiosta.

Raamattu puhuu kahdenlaisesta synnistä; - jatkuvassa synnin orjuudessa eläminen eli jatkuvassa synnin harjoittamisessa eläminen ja syntiin tahattomasti lankeaminen. Johanneksen kirje puhuu tuosta toisenpuoleisesta synnistä eli syntiin tahattomasti lankeamisesta, joka on kirjoitettu vain uskoville. Kun syntinen ihminen, joka tuli uskoon, on Kristuksessa vanhurskautettu Jeesuksen sovitustyön ansiosta, Vanhurskaus tarkoittaa synnittömäksi julistettua, eli on pois kokonaan jatkuvassa synnin orjuudessa elämisestä eli jatkuvassa synnin harjoittammisessa elämisestä.

Me tarvitsemme edelleen Jeesuksen sovitustyötä voidaksemme tunnustaa synnin, tehdä parannuksen sekä pyytää anteeksi siitä että pitää lyhyt tilivälit Jumalan kanssa. Kun uskova löytää Kristuksen sisäisen tuntemisen, jonka kautta sisäinen rauha löytyy, niin ei enää elä paineessa, eikä elä vääränlaisen pelon alaisena, kun tiedostaa olevan syntinen ja elää Jumalan armosta, - ei itsestään.

[Aamu-Usva]

Vanhurskas ja syntinen on mielenkiintoinen käsitepari.
Vanhurskas sanan merkitys löytyy ehkä helpommin englanninkielisestä righteous-sanasta. Vanhurskas tekee oikein, kun taas synnin tekeminen on virheiden tekemistä.
Olemmeko me sitten nyt jo vanhurskautetut, vai tapahtuuko tuo vanhurskauttaminen viimeisellä tuomiolla? Voiko ihminen siis olla yhtä aikaa syntinen ja vanhurskas? Vai tarkoittaako vanhurskautettu edes sitä, että on vanhurskas?
Johanneksen kirjeessä sanotaan, että joka tekee vanhurskauden, se on vanhurskas samalla tavalla kuin Jeesus on vanhurskas.
Kuuluuko minun sanoa, että olen vanhurskas, vaikka lankeankin syntiin enkä siinä mielessä ole righteous? Vai kuuluuko minun mieluummin sanoa, että uskon Jumalan vanhurskauttavan minut Jeesuksessa tämän syntisen elämän jälkeen ja katsovan minun kohdallani Jeesuksen vanhurskauteen, koska olen uskonut Häneen?
Minä olen hiukan jälkimmäisen kannalla, mutta siis voin oikeastaan ihan taipua kumpaan vain suuntaan. En ole siis niin vakuuttunut näistä, että miten asiat kuuluisi ilmaista. Uskon kuitenkin täysin siihen, että Jumala tuntee sen, joka Häntä rakastaa, vaikka puhuisi väärinkin
Käsitteet eivät ole niin merkitseviä, vaan se mitä ihminen sydämessään tarkoittaa. Kun ulkomaalainen ystäväni sanoo komentamisen sijaan aina vahingossa kommentoida, niin ei se tee hänen ilmaisemaansa asiaa vääräksi. Hän vain käyttää väärää käsitettä. Tietenkin silloin väärinymmärrykset ovat melko yleisiä.