Näin on, Veli88!
Juuri tänään tuli mieleen, kun yksi veli sanoi, että ilman seurakuntayhteyttä uskonelämä ei voi toimia, että on asia toisinkin päin, eli että ilman uskonelämää seurakuntayhteys ei voi toimia. Ei ketään auta pitää tarkasti kiinni seurakunnan yhteen kokoontumisista, jos Pyhä Henki ei saa tehdä sydämessä työtään. Silloin, kun on vahvasti Jeesuksessa ja elää uskoaan todeksi, niin myös yhteen kokoontuminen toisten uskovien kanssa on sydämen asia, eikä mitään ulkoista suorittamista. Silloin kun on itse Hengessä palava, niin jokainen Sana, mitä Raamatusta luetaan, ravitsee hengellistä ihmistä, eli silloin kokouksistakin saa paljon. Ja silloin toimii rukouksessa sisarien ja veljien hyväksi ja avuksi joka hetki. Hengellisesti laimeammassa tilassa ei kiinnosta välttämättä lähteä kokoukseen ja jos lähtee, niin helposti on kuin erillään toisista vain arvostelemassa ja arvioimassa. Jumalan seurakunnan sisällä arvosteleminen ei kuitenkaan ole sellaista ulkopuolista arvostelemista, vaan sisältä lähtevää ja parantavaa. Ulkoapäin arvosteleminen on tuhoavaa. Sisältä päin arvosteleminen on rakentavaa. Sitä ehkä nykyään kutsutaan ennemminkin arvioimiseksi; se on OMAN toiminnan arvioimista.