Kirjoittaja Siivetön » 30. Elo 2014 06:16
Itselläni on Pekka Havupalon kirja: Paastoten lähelle Jumalaa, Aikamedia Oy 2005, ja laitan joitain ajatuksia siitä tähän, joihin voin itsekin yhtyä.
******
Vuorisaarnassa Jeesus......mainitsi kolme eri tapaa palvella Jumalaa niin, että taivaallisen Isän sydän tulee kosketetuksi.....
Ensimmäinen tapa koskettaa Isän sydäntä on almujen antaminen. Matt.6:2-4
Toiseksi Jeesus puhui rukouksesta ja antoi erinomaisen mallin rukoustemme sisällölle. Matt. 6:7-15
Kolmantena tapana palvella Jumalaa Jeesus mainitsi paaston. Matt. 6:16-18
On hyvin mielenkiintoista, että Jeesus otti jokaisen näistä kolmesta tavasta esille täsmälleen samassa muodossa: "Kun siis annat almuja.....kun rukoilet...kun paastoatte..."
Jeesus siis lähti siitä olettamuksesta, että hänen seuraajansa hurskaus ja jumalisuus tulevat ilmi elämän arjessa kaikilla näillä kolmella tavalla, jos se suinkin on mahdollista.
Nämä kolme Jumalan palvelemisen tapaa koskettaa kukin elämämme eri osa-alueilla.
Almut ovat varoillamme tapahtuvaa Jumalan palvelemista.
Rukouksessa meidän sisimpämme - henkemme ja sielumme - palvelee Jumalaa.
Paasto on taas kehollamme tapahtuvaa Jumalan palvelemista.
Jeesus halusi, että me kaikkinemme palvelemme Jumalaa.
Siksi meidän ei tulisi laiminlyödä näistä yhtäkään.
Jeesus asetti paaston samalle tasolle muiden Jumalan palvelemisen tapojen kanssa. Paaston tulisi olla meille aivan yhtä luonnollista ja tavanomaista , kuin meille ovat rukous, Jumalan Sanan tutkiminen ja monet muut asiat, joilla haluamme palvella Isää ha rakentaa hengellistä elämäämme.
********
Kun tästä asiasta keskustelen, en halua antaa ymmärtää, että hengellinen paasto olisi ollut itselleni jokapäiväinen itsestään selvyys tai että olisin harjoittanut sitä paljonkin, vaan päinvastoin olen murheellinen siitä, että paasto on ollu omalla kohdallani ns. "poikapuolen" asemassa, vaikka sen tulisi selvästikin olla samassa asemassa almujen annon ja rukouksen kanssa.
Silloin, kun olin vielä täysin terve ja hyvä vointinen, en ymmärtänyt täysin paaston merkitystä ja tärkeyttä ja nyt, kun asian paremmin ymmärrän, joudun elämään hyvin pitkälle sen mukaan, mitä terveyteni sallii.
Toisaalta taas toki muistutan itseäni siitäkin, että esim. Niilo Ylivainio piti jopa 40 vrk paastoja siitä huolimatta, että hänen terveytensä ei olisi sitä ehkä välttämättä sallinut ja uskon, että jos lääkärit olisivat saanet sanoa mielipiteensä, heiltä olisi tullut jyrkkä kielto hänen kohdallaan, sillä hänellehän oli tehty radikaali suolenpoisto operaatio ja siksi hänellä oli ns. avanne kupeellaan, eli hänelle jos jollekin, 40 vrk paasto olisi saattanut olla jopa hengenvaarallinen, mutta onko sitten niin, että kun toimimme tässäkin asiassa Jumalan mielen mukaisesti, Jumala auttaa meitä ja antaa voimia paaston toteuttamiseen terveydellisistä ongelmistamme huolimatta?
Mitä olette mieltä?
ps. Toki ei pidä kenenkään koskaan mennä yllyttämään paastoon varsinkaan henkilöä, jolla on terveydellisiä ongelmia, sillä ajatuksen ja tarpeen paastoon tule aina nousta sieltä omasta sisimmästä.