Luonto opettaa

Yleistä keskustelua, aihe on vapaa

Re: Luonto opettaa

ViestiKirjoittaja Aamu-Usva » 24. Helmi 2014 22:16

Mulla taas alkaa selvästi into lisääntyä heti kun talvipäivänseisaus on onnellisesti ohi ja päivät hieman pitenee pikkuhiljaa. Tässä vaiheessa vuotta jo suorastaan puhkun intoa ja iloa uudesta keväästä :D
Aamu-Usva
 
Viestit: 3102
Liittynyt: 16. Loka 2011 20:57

Re: Luonto opettaa

ViestiKirjoittaja systeri » 24. Helmi 2014 22:28

"Toffeli" sanoo ihan samaa että talvipäivän seisaus on se joka antaa potkua elämään.Mulla taas ei vaikuta talvi ,ei pimeyskään semmosta tunnetta kuin jotkut muutamat päivät keväällä mutta ei edes joka päivä..se on vaan joku hetki ja kun tarkemmin ajattelen niin sitä on varmaan jatkunu jostain nuoruudesta asti.Olisko ollu joku tapaus joka olis joskus jättäny jäljet mun sielun maailmaan josta tää aika muistuttaa...emmää muista :)
Tulin just kuoron harjoituksista ..meillon tosi väkeviä lauluja joita päästellään niin että kylä raikaa :)
systeri
 

Re: Luonto opettaa

ViestiKirjoittaja Aamu-Usva » 24. Helmi 2014 23:32

Tuli kuorosta mieleen mun traumani :D
En siis osaa YHTÄÄN laulaa. Tykkään kyllä, mutta kun mulla ei ole yhtään nuottikorvaa. Voi olla, että se johtuu siitä, että mulla on perinnöllinen kuulovika ja nykyään kuulolaite on hyvä apu jo monessa tilanteessa, vaikka olen vasta 35v :D MUTTA... Mun isällä on myös sama kuulovika ja hän on aina ollut musikaalinen; soittaa kitaraa ja laulaa, vaikka nykyään soittaa vain ulkomuistista, kun ei enää kuule soittoaan.. Lapsuudesta muistan, kun mun äidille soitettiin, että haluaisivatko hänen tyttönsä liittyä helluntaiseurakunnan kuoroon. Äiti ei tiennyt, että kuulen puhelun ja hän sanoi, että muut tytöt kyllä laulaa hyvin, mutta tuolla Aamu-Usvalla ei ole nuottikorvaa :D Ehkä mulle jäi siitä vain sellainen trauma, josta en ole koskaan selvinnyt :lol: . Olisi ihana osata laulaa kauniisti...
Aamu-Usva
 
Viestit: 3102
Liittynyt: 16. Loka 2011 20:57

Re: Luonto opettaa

ViestiKirjoittaja systeri » 27. Helmi 2014 13:31

Aamu-Usva kirjoitti:Tuli kuorosta mieleen mun traumani :D
En siis osaa YHTÄÄN laulaa. Tykkään kyllä, mutta kun mulla ei ole yhtään nuottikorvaa. Voi olla, että se johtuu siitä, että mulla on perinnöllinen kuulovika ja nykyään kuulolaite on hyvä apu jo monessa tilanteessa, vaikka olen vasta 35v :D MUTTA... Mun isällä on myös sama kuulovika ja hän on aina ollut musikaalinen; soittaa kitaraa ja laulaa, vaikka nykyään soittaa vain ulkomuistista, kun ei enää kuule soittoaan.. Lapsuudesta muistan, kun mun äidille soitettiin, että haluaisivatko hänen tyttönsä liittyä helluntaiseurakunnan kuoroon. Äiti ei tiennyt, että kuulen puhelun ja hän sanoi, että muut tytöt kyllä laulaa hyvin, mutta tuolla Aamu-Usvalla ei ole nuottikorvaa :D Ehkä mulle jäi siitä vain sellainen trauma, josta en ole koskaan selvinnyt :lol: . Olisi ihana osata laulaa kauniisti...


No voi..onkohan noin ettei olis nuottikorvaa :) Mutta sulla on sitte varmaan tuhannesti muita taitoja ja kerranhan me kaikki sitten lauletaan taivaassa täydellisesti :D
systeri
 

Re: Luonto opettaa

ViestiKirjoittaja Aamu-Usva » 27. Helmi 2014 14:32

:)
"Tyhjänä heikkona vielä
odotan henkeäsi.
Yksin en kestä mä tiellä,
valtaa mun sydämeni.
Niin silloin kieleni kiittää
riemuiten Jumalaani.
Taivaiseen kuorohon liittää
sävelet sydämeni."
Aamu-Usva
 
Viestit: 3102
Liittynyt: 16. Loka 2011 20:57

Re: Luonto opettaa

ViestiKirjoittaja systeri » 03. Maalis 2014 10:21

Kristinuskon juurista lukiessani lähti ryöpsähtelemään tämmöstä runon tynkää :)

Siemenen pienoisen
opetus on melkoinen
Jumala kun sen avaa
ei oo siinä "kahta sanaa" :)

Juuresta se lähtee versomaan
läpi mustan ja pimeän maan.
Multaa ja hiekkaa katseessaan
sokkona vaeltaa.

Voimalla työntää juuriaan ylös näin
kohti valoa ja kirkkautta päin.
Matkalla esteitten kivienkin
löytää vapauden taivaallisen :)

Valon häikäistessä hieraisee silmiään
ei oo uskoa näkyään.
Luojan kirkkaus kunnia ympäröi maan
peite silmistä putoaa.

Suloudessa taivaallisessa
lämmössä ihanassa, kasvattaa vartta.
Myrskyssä vastatuulessakaan,
ei lopeta se kasvuaan.

Kukkanen kaunis virheetön juuri
pukeutuu voimaan uuteen
Salaisuus kätkössä suuren suuri
sisältyy loistokkuuteen.

Mark 4:27 ja hän nukkuu, ja hän nousee, öin ja päivin; ja siemen orastaa ja kasvaa, hän ei itse tiedä, miten.
systeri
 

Re: Luonto opettaa

ViestiKirjoittaja systeri » 05. Loka 2015 21:55

On tullu mietittyä vähän tätä aurinko asiaa ja elintärkeän D-vitamiinin tarpeellisuutta.Oon kelannu sitä kuinka Jeesusta/Jumalaa verrataan auringon kaltaiseksi.Ja kuinka se Jumalan voima ja valo vaikuttaa hengellisen elämän kasvua ja tervehtymistä, mitä enemmän ollaan siinä voimavaikutuksessa.Siis hengellistin tämän luonnollisen auringon vaikutuksen ruumiin terveyteen ja just sen D-vitamiinin "alasajon" ihmisten toimesta.No jossainpäin maailmaa sitä saadaan varmaan auringosta riittävästi, mutta ainakaan täällä pohjolassa ei ja ihmiset sairastuu.Ihan niinku sekin kun vesitetään Jumalan Sanaa ja opetetaan väärin niin monien uskovien liekki alkaa hiipua.Ja kaikki on tämän sielujemme vihollisen toimesta.Tajusko kukaan :-P
systeri
 

Edellinen

Paluu Yleinen keskustelu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 50 vierailijaa