Anna anteeksi, ihanko seitsemän kertaa?

Yleistä keskustelua, aihe on vapaa

Anna anteeksi, ihanko seitsemän kertaa?

ViestiKirjoittaja Jukka-Pekka » 14. Tammi 2011 14:24

1.Joh.4:20-21 "Jos joku sanoo: "Minä rakastan Jumalaa", mutta vihaa veljeänsä, niin hän on valhettelija. Sillä joka ei rakasta veljeänsä, jonka hän on nähnyt, se ei voi rakastaa Jumalaa, jota hän ei ole nähnyt. Ja tämä käsky meillä on häneltä, että joka rakastaa Jumalaa, se rakastakoon myös veljeänsä." :amen4:

Onko minun omatuntoni puhdas? Entäpä sinun? Jos meillä on viha, kauna, katkeruus uskonveljeä tai sisarta kohtaan olipa syy meissä tahi ei, sillä ei ole mitään merkitystä, on meidän mentävä tekemään parannus Ristin juurelle ja haluttava luopua edellä mainitusta vakavasta synnistä. Johannes ei höpise turhia, sillä Sana vahvistaa Hänen Sanansa, joka on Jumalan Tahto. Jumala on antava Voiman rakastaa myös lähimmäistä, veljeä, sisarta, joka sinua panettelee ja parjaa.

Pietari koetteli Jeesusta seuraavasti:

Matt.18:21-22 "Silloin Pietari meni hänen tykönsä ja sanoi hänelle: "Herra, kuinka monta kertaa minun on annettava anteeksi veljelleni, joka rikkoo minua vastaan? Ihanko seitsemän kertaa?" Jeesus vastasi hänelle: "Minä sanon sinulle: ei seitsemän kertaa, vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän."

Jeesuksen vastaus tarkoitti, että meidän on annettava anteeksi meitä vastaan rikkoneelle veljellä aina. Jeesus ei höpissyt. Jeesus ei ollut lakihenkinen fariseus. Hän tietää kyllä, että omassa itsessämme ja omissa voimissamme olemme mahdottomuuden edessä. Hän tietää tarkalleen, mitä tekoa olemme. Se ei taas tarkoita sitä, että meidän tulisi jäädä vihan, kaunan ja katkeruuden tilaan.

Hän jatkaa vertaustaan Taivasten Valtakunnasta:

Matt.18:23-35 "Sentähden taivasten valtakunta on verrattava kuninkaaseen, joka vaati palvelijoiltansa tiliä. Ja kun hän rupesi tilintekoon, tuotiin hänen eteensä eräs, joka oli hänelle velkaa kymmenentuhatta leiviskää. Mutta kun tällä ei ollut, millä maksaa, niin hänen herransa määräsi myytäväksi hänet ja hänen vaimonsa ja lapsensa ja kaikki, mitä hänellä oli, ja velan maksettavaksi. Silloin palvelija lankesi maahan ja rukoili häntä sanoen: 'Ole pitkämielinen minua kohtaan, niin minä maksan sinulle kaikki.' Niin herran kävi sääliksi sitä palvelijaa, ja hän päästi hänet ja antoi hänelle velan anteeksi. Mutta mentyään ulos se palvelija tapasi erään kanssapalvelijoistaan, joka oli hänelle velkaa sata denaria; ja hän tarttui häneen, kuristi häntä kurkusta ja sanoi: 'Maksa, minkä olet velkaa.' Niin hänen kanssapalvelijansa lankesi maahan ja pyysi häntä sanoen: 'Ole pitkämielinen minua kohtaan, niin minä maksan sinulle.' Mutta hän ei tahtonut, vaan meni ja heitti hänet vankeuteen, kunnes hän maksaisi velkansa. Kun nyt hänen kanssapalvelijansa näkivät, mitä tapahtui, tulivat he kovin murheellisiksi ja menivät ja ilmoittivat herrallensa kaiken, mitä oli tapahtunut. Silloin hänen herransa kutsui hänet eteensä ja sanoi hänelle: 'Sinä paha palvelija! Minä annoin sinulle anteeksi kaiken sen velan, koska sitä minulta pyysit; eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa kanssapalvelijaasi, niinkuin minäkin sinua armahdin?' Ja hänen herransa vihastui ja antoi hänet vanginvartijain käsiin, kunnes hän maksaisi kaiken, minkä oli hänelle velkaa. Näin myös minun taivaallinen Isäni tekee teille, ellette anna kukin veljellenne sydämestänne anteeksi."

Kun olemme itse saaneet anteeksi Herraltamme velkamme, jonka olemme kykenemättömiä maksamaan, syntivelkamme, ja jonka ainostaan Jeesus kykeni sovittamaan ja lunastamaan meidät velasta; maksamaan velkamme, niin olemme velvollisia SYDÄMESTÄMME antamaan anteeksi myös veljellemme. Herra kysyykin, että tahdommeko antaa anteeksi. Tahdommeko tulla Herran eteen katuen ja tunnustaen syntimme haluten antaa anteeksi veljelle. Ellemme halua, emme saa vertauksen mukaan itsekään anteeksi. Herra sanoo meille:" 'Sinä paha palvelija! Minä annoin sinulle anteeksi kaiken sen velan, koska sitä minulta pyysit; eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa kanssapalvelijaasi, niinkuin minäkin sinua armahdin?"

Taivaallinen Isämme ei vaadi meiltä enempää kuin antaa. Kyse on tahdostamme ja Herra on antava VOIMAN antaa anteeksi. Vertaushan ei ole Jeesuksen höpinää, vaan ihan täyttä totta. Ellemme Herran antamassa voimassa armahda veljeä, ei Herra meitäkään armahda.

Lihaamme meidän on turha yrittää parannella. Se ei kykene mihinkään hyvään, ja sen parhainkin hurskaus on saastaa Jumalan edessä. Kun meillä on tahtotila, niin sydän kyllä puhdistetaan synnistä Jeesuksen verellä ja Herra itse tekee meihin 'asumuksen' ja Hän meissä antaa anteeksi. Päätämmekö ja tahdommeko armahtaa lähimmäistä, joka on meitä vastaan rikkonut?
Varmasti tahdomme seurata Herraamme tässäkin asiassa, ja Hän on vaikuttava tahtomisen ja tekemisen niin, että kykenemme armahtamaan.

Katkeruus on vakava synti ja se alkaa usein vihasta, kaunasta sekä pitkittyessään se muuttuu katkeruudeksi. Ollaankin jo syvällä suossa, mutta ei toivottomuudessa. Toivottomia tapauksia ei Herrallemme ole, kuten itse kukin varsin itsestämme tiedämme. :think2:

Hebr.12:14-15 "Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa; ja pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta, "ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä", ja monet sen kautta tule saastutetuiksi."

Tuossa puhutaan pyhityksestä, hengellisestä kasvusta, jonka vaikuttaa Herra itse Henkensä kautta kuuliaisissa lapsissaan. Olemme vajavaisia vielä vaellukseltamme, mutta meillä on oltava se tahtotila Herramme seuraamiseen. Hän kyllä huolehtii kasvustamme, kunhan teemme oman osamme. Katkeruudestakin on ajan myötä mahdollisuus päästä eroon. Meidän on vain myönnettävä, että olet oikeassa Herra, tässä olen ja armahda minua niin, että pääsen katkeruudestani, joka vieläpä saastuttaa monet. Lihalle tämä ei ole mieluista, kun sen pitää kuolla. Se vaikeroi ja voivottelee, mutta sen tuomio on KUOLEMA. Lopullisesti pääsemme eroon siitä ylösnousemusruumiissa vanhan jäädessä tänne lahoamaan - siis ruumiimme. Mutta myös turmeltunut luonto/liha kuolee silloin lopullisesti, ja on jo naulittu ristille yhdessä Kristuksen kanssa. Rm.6

Hebr.6:1 "Jättäkäämme sentähden Kristuksen opin alkeet ja pyrkikäämme täydellisyyteen..." jo tässä ajassa kasvamaan hengellisinä luomuksina Hengessä ja Rakkaudesta Totuudessa kohti Kristuksen kaltaisuutta. :amen4:

Koetelkaahan tämäkin krjoitus ja ottakaa kantaa :wise3: rakkaat veljet ja sisaret Herrassa :thumb: :hearts:
Jes.35:8 "Ja siellä on oleva valtatie, ja sen nimi on "pyhä tie": sitä ei kulje saastainen; se on heitä itseänsä varten. Joka sitä tietä kulkee, ei eksy - eivät hullutkaan."
Jukka-Pekka
 
Viestit: 534
Liittynyt: 18. Marras 2010 17:30

Re: Anna anteeksi, ihanko seitsemän kertaa?

ViestiKirjoittaja toni t » 14. Tammi 2011 14:45

Jukka-Pekka kirjoitti:1.Joh.4:20-21 "Jos joku sanoo: "Minä rakastan Jumalaa", mutta vihaa veljeänsä, niin hän on valhettelija. Sillä joka ei rakasta veljeänsä, jonka hän on nähnyt, se ei voi rakastaa Jumalaa, jota hän ei ole nähnyt. Ja tämä käsky meillä on häneltä, että joka rakastaa Jumalaa, se rakastakoon myös veljeänsä." :amen4:

Onko minun omatuntoni puhdas? Entäpä sinun? Jos meillä on viha, kauna, katkeruus uskonveljeä tai sisarta kohtaan olipa syy meissä tahi ei, sillä ei ole mitään merkitystä, on meidän mentävä tekemään parannus Ristin juurelle ja haluttava luopua edellä mainitusta vakavasta synnistä. Johannes ei höpise turhia, sillä Sana vahvistaa Hänen Sanansa, joka on Jumalan Tahto. Jumala on antava Voiman rakastaa myös lähimmäistä, veljeä, sisarta, joka sinua panettelee ja parjaa.

Pietari koetteli Jeesusta seuraavasti:

Matt.18:21-22 "Silloin Pietari meni hänen tykönsä ja sanoi hänelle: "Herra, kuinka monta kertaa minun on annettava anteeksi veljelleni, joka rikkoo minua vastaan? Ihanko seitsemän kertaa?" Jeesus vastasi hänelle: "Minä sanon sinulle: ei seitsemän kertaa, vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän."

Jeesuksen vastaus tarkoitti, että meidän on annettava anteeksi meitä vastaan rikkoneelle veljellä aina. Jeesus ei höpissyt. Jeesus ei ollut lakihenkinen fariseus. Hän tietää kyllä, että omassa itsessämme ja omissa voimissamme olemme mahdottomuuden edessä. Hän tietää tarkalleen, mitä tekoa olemme. Se ei taas tarkoita sitä, että meidän tulisi jäädä vihan, kaunan ja katkeruuden tilaan.

Hän jatkaa vertaustaan Taivasten Valtakunnasta:

Matt.18:23-35 "Sentähden taivasten valtakunta on verrattava kuninkaaseen, joka vaati palvelijoiltansa tiliä. Ja kun hän rupesi tilintekoon, tuotiin hänen eteensä eräs, joka oli hänelle velkaa kymmenentuhatta leiviskää. Mutta kun tällä ei ollut, millä maksaa, niin hänen herransa määräsi myytäväksi hänet ja hänen vaimonsa ja lapsensa ja kaikki, mitä hänellä oli, ja velan maksettavaksi. Silloin palvelija lankesi maahan ja rukoili häntä sanoen: 'Ole pitkämielinen minua kohtaan, niin minä maksan sinulle kaikki.' Niin herran kävi sääliksi sitä palvelijaa, ja hän päästi hänet ja antoi hänelle velan anteeksi. Mutta mentyään ulos se palvelija tapasi erään kanssapalvelijoistaan, joka oli hänelle velkaa sata denaria; ja hän tarttui häneen, kuristi häntä kurkusta ja sanoi: 'Maksa, minkä olet velkaa.' Niin hänen kanssapalvelijansa lankesi maahan ja pyysi häntä sanoen: 'Ole pitkämielinen minua kohtaan, niin minä maksan sinulle.' Mutta hän ei tahtonut, vaan meni ja heitti hänet vankeuteen, kunnes hän maksaisi velkansa. Kun nyt hänen kanssapalvelijansa näkivät, mitä tapahtui, tulivat he kovin murheellisiksi ja menivät ja ilmoittivat herrallensa kaiken, mitä oli tapahtunut. Silloin hänen herransa kutsui hänet eteensä ja sanoi hänelle: 'Sinä paha palvelija! Minä annoin sinulle anteeksi kaiken sen velan, koska sitä minulta pyysit; eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa kanssapalvelijaasi, niinkuin minäkin sinua armahdin?' Ja hänen herransa vihastui ja antoi hänet vanginvartijain käsiin, kunnes hän maksaisi kaiken, minkä oli hänelle velkaa. Näin myös minun taivaallinen Isäni tekee teille, ellette anna kukin veljellenne sydämestänne anteeksi."

Kun olemme itse saaneet anteeksi Herraltamme velkamme, jonka olemme kykenemättömiä maksamaan, syntivelkamme, ja jonka ainostaan Jeesus kykeni sovittamaan ja lunastamaan meidät velasta; maksamaan velkamme, niin olemme velvollisia SYDÄMESTÄMME antamaan anteeksi myös veljellemme. Herra kysyykin, että tahdommeko antaa anteeksi. Tahdommeko tulla Herran eteen katuen ja tunnustaen syntimme haluten antaa anteeksi veljelle. Ellemme halua, emme saa vertauksen mukaan itsekään anteeksi. Herra sanoo meille:" 'Sinä paha palvelija! Minä annoin sinulle anteeksi kaiken sen velan, koska sitä minulta pyysit; eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa kanssapalvelijaasi, niinkuin minäkin sinua armahdin?"

Taivaallinen Isämme ei vaadi meiltä enempää kuin antaa. Kyse on tahdostamme ja Herra on antava VOIMAN antaa anteeksi. Vertaushan ei ole Jeesuksen höpinää, vaan ihan täyttä totta. Ellemme Herran antamassa voimassa armahda veljeä, ei Herra meitäkään armahda.

Lihaamme meidän on turha yrittää parannella. Se ei kykene mihinkään hyvään, ja sen parhainkin hurskaus on saastaa Jumalan edessä. Kun meillä on tahtotila, niin sydän kyllä puhdistetaan synnistä Jeesuksen verellä ja Herra itse tekee meihin 'asumuksen' ja Hän meissä antaa anteeksi. Päätämmekö ja tahdommeko armahtaa lähimmäistä, joka on meitä vastaan rikkonut?
Varmasti tahdomme seurata Herraamme tässäkin asiassa, ja Hän on vaikuttava tahtomisen ja tekemisen niin, että kykenemme armahtamaan.

Katkeruus on vakava synti ja se alkaa usein vihasta, kaunasta sekä pitkittyessään se muuttuu katkeruudeksi. Ollaankin jo syvällä suossa, mutta ei toivottomuudessa. Toivottomia tapauksia ei Herrallemme ole, kuten itse kukin varsin itsestämme tiedämme. :think2:

Hebr.12:14-15 "Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa; ja pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta, "ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä", ja monet sen kautta tule saastutetuiksi."

Tuossa puhutaan pyhityksestä, hengellisestä kasvusta, jonka vaikuttaa Herra itse Henkensä kautta kuuliaisissa lapsissaan. Olemme vajavaisia vielä vaellukseltamme, mutta meillä on oltava se tahtotila Herramme seuraamiseen. Hän kyllä huolehtii kasvustamme, kunhan teemme oman osamme. Katkeruudestakin on ajan myötä mahdollisuus päästä eroon. Meidän on vain myönnettävä, että olet oikeassa Herra, tässä olen ja armahda minua niin, että pääsen katkeruudestani, joka vieläpä saastuttaa monet. Lihalle tämä ei ole mieluista, kun sen pitää kuolla. Se vaikeroi ja voivottelee, mutta sen tuomio on KUOLEMA. Lopullisesti pääsemme eroon siitä ylösnousemusruumiissa vanhan jäädessä tänne lahoamaan - siis ruumiimme. Mutta myös turmeltunut luonto/liha kuolee silloin lopullisesti, ja on jo naulittu ristille yhdessä Kristuksen kanssa. Rm.6

Hebr.6:1 "Jättäkäämme sentähden Kristuksen opin alkeet ja pyrkikäämme täydellisyyteen..." jo tässä ajassa kasvamaan hengellisinä luomuksina Hengessä ja Rakkaudesta Totuudessa kohti Kristuksen kaltaisuutta. :amen4:

Koetelkaahan tämäkin krjoitus ja ottakaa kantaa :wise3: rakkaat veljet ja sisaret Herrassa :thumb: :hearts:


:amen4: :amen4: :amen4: Jukka-Pekka!

Matt.6:14 Sillä jos te annatte anteeksi ihmisille heidän rikkomuksensa, niin teidän taivaallinen Isänne myös antaa teille anteeksi;
6:15 mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi, niin ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne.

Stefanus antaa hyvän esimerkin sanassa miten tulee antaa anteeksi kaikille.

Apt.7:55 Mutta täynnä Pyhää Henkeä hän loi katseensa taivaaseen päin ja näki Jumalan kirkkauden ja Jeesuksen seisovan Jumalan oikealla puolella
7:56 ja sanoi: "Katso, minä näen taivaat auenneina ja Ihmisen Pojan seisovan Jumalan oikealla puolella."
7:57 Niin he huusivat suurella äänellä ja tukkivat korvansa ja karkasivat kaikki yhdessä hänen päällensä
7:58 ja ajoivat hänet ulos kaupungista ja kivittivät. Ja todistajat riisuivat vaippansa Saulus nimisen nuorukaisen jalkojen juureen.
7:59 Ja niin he kivittivät Stefanuksen, joka rukoili ja sanoi: "Herra Jeesus, ota minun henkeni!"
7:60 Ja hän laskeutui polvilleen ja huusi suurella äänellä: "Herra, älä lue heille syyksi tätä syntiä!" Ja sen sanottuaan hän nukkui pois.

Stefanus pyysi Herralta että Herra antaisi anteeksi Stefanuksen kivittäjille. Hän antoi anteeksi murhaajilleen.
Armo olkoon kaikkein kanssa, jotka meidän Herraa Jesusta Kristusta lakkaamatta rakastavat, amen!
Avatar
toni t
Site Admin
 
Viestit: 2068
Liittynyt: 09. Marras 2010 17:19

Re: Anna anteeksi, ihanko seitsemän kertaa?

ViestiKirjoittaja Jukka-Pekka » 14. Tammi 2011 15:28

Kiitos Toni palautteestasi ja annoit uuttakin näkökulmaa asiaan. Näin rakennumme yhdessä Kristukseen ja saamme Sanan Valoa enemmän ja enemmän puhaltamalla yhteen hiileen ollen ikääkuin "uskonaskel-uskovienyhteys" ja sitähän me olemmekin :)
Muiden kirjoituksista saamme oppia ja jos Herra suo niin olla itsekin rakennukseksi veljille ja sisarille Hengessä ja Totuudessa. :wise3: Tämähän on fooruminen tarkoituskin, palvella toinen toisiamme 'periaatteella'

1.Piet.4:10 "Palvelkaa toisianne, kukin sillä armolahjalla, minkä on saanut, Jumalan moninaisen armon hyvinä huoneenhaltijoina.
4:11 Jos joku puhuu, puhukoon niinkuin Jumalan sanoja; jos joku palvelee, palvelkoon sen voiman mukaan, minkä Jumala antaa, että Jumala tulisi kaikessa kirkastetuksi Jeesuksen Kristuksen kautta. Hänen on kunnia ja valta aina ja iankaikkisesti. Amen."

:GBU: :amen4: :amen4: :amen4:
Jes.35:8 "Ja siellä on oleva valtatie, ja sen nimi on "pyhä tie": sitä ei kulje saastainen; se on heitä itseänsä varten. Joka sitä tietä kulkee, ei eksy - eivät hullutkaan."
Jukka-Pekka
 
Viestit: 534
Liittynyt: 18. Marras 2010 17:30


Paluu Yleinen keskustelu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 52 vierailijaa