Tänään on 20. Loka 2018 16:05

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]




 Sivu 1/1 [ 4 viestiä ] 
Kirjoittaja Viesti
 Viestin otsikko: Kuolemalle luovutettu
ViestiLähetetty: 24. Loka 2013 10:46 
Avatar

Liittynyt: 09. Marras 2010 20:54
Viestit: 5574
*
Minä luin David Wilkersonin linkkiä eikä se helpottanut oloani kun olin ahdistunut. Minä luin sitä linkkiä ja tuntui että me olisimme teloituslampaita. :shock:
Siten muistin yhden kohdan. Siinä se sanoo: lohduttakaa toisiamme sanoilla. Se kohta on sitä lopunaikaa varten.

1Tess. 4:18
Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla.

Mutta tämä David Wilkersonin linkki ei lohduttanut minua paljon. Minä luulin että viimeisinä päivinä Jumala Huolenpitäjänä on kanssamme loppuun asti. Miten se voi kirjoittaa näin jotain pelottavaa? :( Eikö teistä tämä ole lohdullista lukea?

-----------------


Apostoli Pietari julisti helluntaina Jerusalemin väkijoukoille: Jeesuksen, Nasaretilaisen, sen miehen, josta Jumala todisti teille voimallisilla teoilla ja ihmeillä ja merkeillä, joita Jumala hänen kauttansa teki teidän keskellänne, niinkuin te itse tiedätte, hänet, joka teille luovutettiin, Jumalan ennaltamäärätyn päätöksen ja edeltätietämyksen mukaan, te laista tietämättömien miesten kätten kautta naulitsitte ristille ja tapoitte (Apostolien teot 2:22-23).

Mitä Pietari tarkoitti sanoessaan näin? Yksi kreikan kielen sanakirja kääntää hänen sanansa näin: Jeesus ojennettiin vihollisilleen, luovutettiin kuolemalle, Jumalan ennalta päättämän suunnitelman mukaan.

Millainen outo ja käsittämätön teko (oletettavasti) rakastavalta taivaan Isältä. Jumala luovutti määrätietoisesti poikansa kuolemaan! Ikään kuin Hän olisi tarkoituksen mukaisesti johdattanut Jeesuksen pahimpien vihollistensa käsiin, sanoen: Tässä on minun Poikani, tehkää Hänelle, mitä tahdotte. Sitten Hän seisoi vierellä tekemättä mitään estääkseen Poikansa vihollisia tappamasta Häntä.

Mikä ennalta päätetty suunnitelma tämä oli? Miksi ihmeessä Jumala haluaisi luovuttaa rakkaan Poikansa kuolemaan? Pietari antaa vastauksen seuraavassa jakeessa: Ei ollutkaan mahdollista, että kuolema olisi voinut Hänet pitää (Apostolien teot 2:24).

Jumala tiesi, että Jeesusta oli mahdotonta pidellä pysyvästi kuoleman otteessa. Ei siis ollut mitään riskiä Hänen Poikansa kuolemalle ojentamisessa. Hän tiesi Jeesuksen tulevan haudasta loisteliaana kuoleman voittajana, Pyhän Hengen elävöittävän voiman nostattamana!

On kuitenkin tärkeää ymmärtää niitä aikoja, jolloin Pietari puhui nämä sanat. Golgatan tapahtumiin saakka kuolema oli ihmisille hyvin pelottava asia. Se oli yhä paholaisen piiriin kuuluvaa, hänen valtansa ja herruutensa alainen asia. Sen tähden kuolema oli vihollinen, jota oli syytä pelätä.

Jumala tiesi, että tämä kuoleman valta oli murrettava. Ja Hän luovutti Poikansa kuolemaan siksi, että Hän kuoleman kautta kukistaisi sen, jolla oli kuolema vallassaan, se on perkeleen (Hepr. 2:14). Jumala tahtoi poistaa kuoleman otteen, murtaa saatanan vallan kuolemasta kerralla ja ainiaaksi. Niin Hän salli Jeesuksen laskeutua kuolemaan, nielaistakseen sen.

Kun Jeesus makasi hiljaa haudassa, saatana joukkoineen nautti tilanteesta. He luulivat saaneensa peruuttamattoman voiton. Mutta kaiken aikaa, Jumala toteutti ennalta säätämäänsä ylösnousemuksen ja elämän suunnitelmaa!

Herra lähetti Pyhän Henkensä alas kuoleman kupeisiin. Ja siellä Henki virvoitti Jeesuksen ruumiin ja nosti hänet kuolemasta. Sitten haudasta astui ulos siunattu Vapahtajamme, paksun kiven läpi. Ja Hänellä oli mukanaan tämä todistus:

Minä elän; ja minä olin kuollut, ja katso, minä elän aina ja iankaikkisesti, ja minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet (Ilm. 1:18). Kristus sanoo tässä: Minulla on ikuinen elämä! Minä olin kuollut, mutta katsokaa, minä elän, nyt ja iankaikkisesti. Minä pidän käsissäni elämän ja kuoleman avaimia!

Sillä hetkellä, kun Jeesus marssi ulos kuoleman vankilasta, Hänestä tuli ylösnousemus ja elämä. Eikä Hän tehnyt tätä ainoastaan oman itsensä tähden, vaan kaikkien niiden puolesta, jotka uskoisivat Häneen tuosta päivästä lähtien. Hän on tuonut meille sellaisen elämän ja ylösnousemuksen, jotka ovat täysin kuoleman vallan ulottumattomissa!

Kristityllä ei ole siis enää mitään syytä pelätä kuolemaa tai nähdä sitä vihollisena. Meidän Herramme on voittanut sen täydellisesti: Jumala herätti ja päästi kuoleman kivuista (Ap.t. 2:24).

Jos sinä olet ottanut Jeesuksen vastaan Vapahtajaksesi ja Herraksesi, silloin sinulle kuuluu aivan yhtä mahtava ylösnousemuksen ja elämän voima. Ja tuo sama ylösnousemuksen voima, joka toi Hänet ulos haudasta, tuo sinutkin. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? (2Kor. 13:5). Olemuksessanne on kaikki, mitä Kristuksessa on sellainen elämänvoima, jota saatana ei voi tuhota!

Paavali kertoo, että myös meidät
on ojennettu kuolemalle, niin kuin
oli Jeesus, meidän Herramme!

Apostoli Paavali kirjoittaa: Sillä me, jotka elämme, olemme alati annetut kuolemaan Jeesuksen tähden, että Jeesuksen elämäkin tulisi kuolevaisessa lihassamme näkyviin (2Kor. 4:11).

Kun Paavali sanoo me, jotka elämme, hänen äänessään kaikuvat Jeesuksen sanat Ilmestyskirjan kohdasta 1:18: minä elän. Paavali puhuu tässä kristityistä; niistä, jotka luottavat Kristukseen ja joissa Hänen elämänsä elää. Mutta mitä Paavali oikeastaan sanokaan meistä tässä jakeessa? Hän kertoo, että myös meidät on luovutettu kuolemalle!

Aivan kuten Isä antoi Poikansa kuolemaan, samoin Hän antaa kaikki meidät, jotka olemme Kristuksessa. Jumala johdattaa meistä jokaista kädestä pitäen kuoleman porteille ja sanoo: Tässä, kuolema ota tämäkin. Tee hänelle mitä tahdot! Ja tuossa hetkessä Jumalan käsi ei olekaan enää suojeleva. Itse asiassa se ennemmin työntää meitä kohti kuolemaa!

Miksi Jumala tekee näin? Hän tekee sen samasta syystä, kuin Hän antoi Poikansa kuolemalle. Hän tietää, ettei kuolema voi meitä pidättää! Kuoleman tuskat ja murheet eivät voi enää nielaista tai tuhota meitä. Sisällämme on kuolemaa voimallisempi elämänvoima, Kristuksen elämä!

Jumala tietää, ettei ole mitään riskiä meidän kohdallamme, aivan kuten ei ollut Jeesuksenkaan kohdalla. Ja Hän on päättänyt ennalta suunnitelman meitä varten, aivan kuten Hän oli tehnyt Jeesuksenkin kohdalla. Tämä suunnitelma tulee saamaan puolestamme suurimman voiton, mitä olemme ikinä voineet kuvitellakaan. Silti tämä voitto tulee meissä täytetyksi ainoastaan kuoleman kautta.

Paavali varoittaa meitä: Jos teissä on Kristuksen ylösnousemuksen elämä, Jumala saattaa teitä jokaisena elämänne päivänä entistä enemmän kuoleman valtaan! Me, jotka elämme, olemme alati annetut kuolemaan (2Kor. 4:11).

Apostoli lisää: Niinkuin kirjoitettu on: Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää; meitä pidetään teuraslampaina (Room. 8:36). Kreikankielinen merkitys tässä on joka päivä meitä luovutetaan kuolemaan. Lyhyesti sanottuna Paavali sanoo: Joka päivä kohtaan uuden kuoleman.

Ymmärtäkää, että Paavali ei puhu tässä fyysisestä kuolemasta. Hän puhuu sellaisesta kuolemasta, jota tapahtuu meille päivittäin vaelluksessamme Kristuksen kanssa. Kun hän todistaa: Joka päivä minä olen kuoleman kidassa (1Kor. 15:31), hän viittaa ahdistuksiin, vaikeuksiin, vainoihin, onnettomuuksiin ja kaikenlaisiin murheisiin.

Sisällöltään Paavali sanoo: Meitä, joilla on Kristuksen elämä itsessämme, meitä annetaan jatkuvasti kuolemantilanteesta toiseen. Joka päivä meitä kohtaa joku uusi koetus, hätä tai vaino. Jos teillä siis on Jumalan Pojan elämä itsessänne, saatte odottaa näkevänne jonkinlaista kuolemaa elämässänne joka päivä!

Joka kerta, kun Paavalin
ystävät näkivät hänet,
hänellä oli murheita.

Apostoli Paavali oli täynnä Pyhää Henkeä ja ilmestystietoutta. Hän rukoili paljon ja vaelsi päivittäin läheisessä yhteydessä Jeesuksen kanssa. Kuitenkin hän myönsi, että häntä jatkuvasti paneteltiin, häväistiin ja halveksittiin. Hänestä puhuttiin pahaa, häntä vastaan hyökättiin, hänen nimeään pilkattiin. Ja kaiken tämän hengellisen ahdingon huipuksi häntä piinasivat riivaajien voimat, haaksirikot, ja häntä hakattiin ja kivitettiin.

Paavali kärsi niin paljon niin usein, että jopa hänen hengelliset lapsensa ihmettelivät, miksi hän kohtasi jatkuvasti murhetta ja vainoa. Joka kerta, kun he näkivät hänet, hänen kasvonsa olivat mustelmilla tai hänen luunsa olivat murtuneet, tai hänen ruumiinsa oli erilaisten jälkien peitossa.

He eivät voineet olla kysymättä hengelliseltä isältään: "Missä ovat Jumalan lupaukset sinua varten, Paavali? Sinä saarnaat, että Jumala varjelee ja johdattaa. Miksi sitä ei tapahdu sinulle? Miksi sydämesi on aina niin raskautettu, kun tulet katsomaan meitä?" Ajateltiin, että Paavalin täytyi olla syyllinen johonkin syntiin.

Tämä tietysti sattui syvästi Paavaliin. Hän oli voimallinen ja vilpitön Jumalan armon ja johdatuksen saarnaaja, ja kaikkialla, minne hän meni, häntä pilkattiin ja halveksittiin. Pahan puhuminen yltyi lopulta niin pahaksi, että Paavali huudahti kirjeessään Timoteukselle: "Kaikki Aasiassa ovat kääntyneet minua vastaan! Minä perustin kaikki nämä seurakunnat ja valmensin heidän johtajansa. Mutta nyt hekin ovat kääntyneet minua vastaan!"

Apostoli sanoi, että hänellä oli jäljellä yksi ystävä, Onesiforus, joka ei "ole kahleitani hävennyt" (2Tim. 1:16). Paavali sanoi ystävästään: "Tämä mies ei häpeä vangitsemistani. Hänellä on jotain parempaa ajateltavaa kuin se, että elämässäni olisi jokin salattu synti!"

Paavali sanoi, että häntä rohkaisi myös eräs uskovien joukko, jotka olivat "niistä vaivoista, jotka minun siteistäni tapahtuivat, osalliset olleet" (Hebr. 10:34, KR1776). Hän sanoi, että nämä ihmiset tuntevat sen, mitä hän itse tuntee.

Miksi kaikki nämä ihmiset seisoivat Paavalin vierellä hänen koettelemuksissaan? Siksi, että "te sekä pilkkain että tuskain kautta kaikille ihmeeksi olitte... kuin te niiden kanssa osalliset olitte, joille myös niin kävi" (jae 33, KR1776).

Näistä uskovista oli tullut apostolien "tuskien osallisia", koska se sama, mitä Paavalille tapahtui, oli tapahtunut heillekin! He eivät voineet katsoa apostolin syviä koettelemuksia ja samalla syyttää häntä siitä, että hän olisi tuomion alla synnin tähden. He olivat kärsineet aivan samoista pilkkapuheista. Heillä oli oltava sääliä Paavalia kohtaan, muuten he olisivat joutuneet kyseenalaistamaan omaa hengellisyyttään!

Tunnen erään syvästi hengellisen papin, joka kärsi vuosikausia saatanallisista lyönneistä ja vainoista, toisten uskovien taholta. Joka kerta, kun näin hänet, hän pyysi minua rukoilemaan hänen murheidensa tähden. Suostuin siihen ilolla, mutta ajan kuluessa ja hänen koettelemustensa jatkuessa, minä aloin huolestua. Lopulta kysyin häneltä:

"En ymmärrä, miksi olet aina niin vaivattu. Miksi ihmeessä sinä näytät olevan jatkuvana riivaajien hyökkäyksen kohteena? Sinähän olet yksi jumalisimmista tuntemistani paimenista. Olet läheisesti Herran kanssa, aina rukouksessa ja opiskelet jatkuvasti Hänen Sanaansa. Miksi Herra sallisi sinun kohdata sellaista murhetta?"

En voinut olla ajattelematta: "Onhan minullakin koettelemuksia ja huonoja aikoja, mutta ei minulla ole niitä koko aikaa, sillä tavalla kuin hänellä." Epäilin hetken tuon miehen hengellisyyttä.

Mutta nyt minä tiedän, että tämä Jumalan mielen mukainen pappi oli ojennettu kuolemalle joka päivä. Se tapahtui siksi, koska hän oli täynnä ylösnousemuselämää! Jumala halusi käyttää häntä voimallisella tavalla, niin Hän ojensi häntä kuolemalle, jatkuvasti, jokaisella hänen elämänsä alueella. Hän halusi, ettei jäljelle jää mitään estämään tuota kaunista julistusta Kristuksesta hänessä.

Siksi Paavalia "annettiin alati kuolemaan." Siksi häntä lyötiin, häväistiin, vainottiin, ryöstettiin ja vangittiin, hän joutui haaksirikkoihin, häntä vihattiin ja ymmärrettiin väärin. Saatanan oli annettu tuhota elämän todisteet hänestä. Hän tiesi, että suuri Kristuksen julistus oli pääsemäisillään loistamaan Paavalin elämässä!

Miksi, tarkalleen,
meidän on kuoltava?

Paavali sanoo, että meitä annetaan kuolemalle, "että Jeesuksen elämäkin tulisi meidän ruumiissamme näkyviin" (2Kor. 4:10). Jumala vie meidät kuoleman tilanteisiin, että Kristuksen elämä meissä voisi paljastua toisille!

Apostoli sanoo myös: "Sillä minusta näyttää, että Jumala on asettanut meidät apostolit vihoviimeisiksi, ikäänkuin kuolemaan tuomituiksi; meistä on tullut kaiken maailman katseltava, sekä enkelien että ihmisten" (1Kor. 4:9).

Selkeästi sanottuna: Kun täynnä Kristus-elämää olevat, Jumalan mielen mukaiset pyhät johdatetaan kuolemaan, se ei ole ikinä yksityisasia. Raamattu sanoo, että meitä katselevat kolmet erilaiset ajattelevat olennot: enkelit, riivaajat ja ihmiset.

Juuri nyt saatat kamppailla kuoleman kourissa. Vihollinen on hyökännyt sinua vastaan, tuoden murhetta murheen päälle, musertaen pelolla. Välillä sinusta tuntuu siltä, kuin olisit aivan yksin kamppailussasi.

Mutta sinua ei ole kutsuttu mukaan johonkin salaiseen sodankäyntiin. Taistelusi ei tapahdu jossain pimeässä nurkassa. Päinvastoin, nämä kolme todellisuutta katselevat sinua suurella mielenkiinnolla. Riivaajat katsovat sinua, enkelit katsovat sinua ja ihmiset katsovat sinua. Ja he kaikki tarkkaavat, kuinka tämä Jumalan palvelija toimii koettelemuksessaan.

Mistä kaikissa sellaisissa spektaakkelin tapaisissa koettelemuksissa oikeastaan on kyse? Miksi meidän täytyy käydä läpi näitä kuolemia? Mitä sellaista meissä on, jota Jumala haluaa?

Taivaallinen Isämme tietää, että eräät lunastamattomat alueet elämässämme ovat esteenä Kristuksen elämän täydelle julistukselle meissä. Hän tietää meidän kompastuskivemme, kyyneleemme, kunnianhimomme ja muut himomme kaiken, mikä estää Jeesuksen täydellistä loistoa. Hän sallii meidän joutua "kuolemaan", että sydämemme pääsisivät eroon näistä esteistä.

Ajattele näitä esimerkkejä:

1. Jos esteesi on ihmispelko, Jumala saattaa johdattaa elämääsi jonkun, jonka pelkkä läsnäolo saa sinut halvaantumaan pelosta. Kaikki, mitä tuo ihminen sanoo tai tekee, kasvattaa pelkoasi, kunnes se tulee sietämättömäksi. Ajan kuluessa alat tuntea itsesi lyödyksi ja arvottomaksi, tuskin kykenevänä jatkamaan.

Olen nähnyt sellaisen pelon aiheuttavan fyysistä tuskaa Jumalan pyhille. Jotkut ovat saaneet verenpainettakin tuollaisesta "vaikeasta tapauksesta" elämässään, joidenkin henki on kirjaimellisesti salpautunut!

Mistä sellainen rasittava ihminen oikein tulee? Miksi Jumala sallii sellaisen miehen tai naisen sekaantua sinun elämääsi? Tämä tapahtuu siksi, että rakastava Isäsi antaa sinua kuolemalle! Hän kertoo sinulle: "Ihmispelkosi estää tuota kallisarvoista Kristus-elämää virtaamasta sinussa. Näin se ei voi tuottaa elämää toisissa. Tämän pelon on loputtava. Sinun on kuoltava sille!"

Huutosi Hänelle voi olla: "Herra, auta minut pois tästä!" Mutta Jumala vastaakin: "En auta, vaan minä annan kuoleman tehdä työnsä. Minä olen järjestänyt tämän kaiken, että sinua vietäisiin kuolemaan!"

2. Jos esteesi on kunnianhimo, Jumala voi avata sinulle aivan valtavan mahdollisuuksien oven. Se voi olla niin ilmeinen ja lupaava siunaus, että et voi jättää sitä väliin. Se voi olla jopa kaikista suurin ja kunnianhimoisin projekti koko elämässäsi. Ja Jumala sallii sinun ottavan sen vastaan, ja ajattelet: "Tämä se on! Vihdoinkin läpimurto!"

Sitten Herra antaa koko asian kaatua maahan. Päädyt seisomaan elämäsi unelman raunioiden keskelle, huutaen: "Herra, minä luulin, että tämä oli Sinun tahtosi! Luulin, että minulla oli Sinun siunauksesi. Rukoilin Sinua uskollisesti ja Sinä toit minut tänne saakka. Kuinka voit sallia sen epäonnistua näin kurjasti?"

Sinut on annettu kuolemaan! Projektisi epäonnistumisen tarkoituksena on kunnianhimosi kuolema kaiken sen kuolema, mikä estää Kristuksen elämän esiin pääsyä sinussa.

3. Esteenäsi voivat olla ne uskomattomat paljastukset, joita saat Jumalan Sanasta. Saatat kysyä: "Kuinka tällainen uusi paljastus voisi olla esteenä sellaiselle, joka rakastaa Jeesusta?" Uskokaa minua: juuri tätä tapahtuu monille omistautuneille Jeesuksen seuraajille, ja se voi tapahtua sinullekin!

Eräänä päivänä saatat nautiskella sinulle avautuneista uusista totuuksista. Syvälliset opit tulevat sinulle selkeämmiksi kuin koskaan aikaisemmin. Ja varmuutesi vain kasvaa, koska liität jokaisen uuden paljastuksen vaellukseesi Herran kanssa. Olet niin varma asemastasi Kristuksessa, että ajattelet: "Lopultakin olen löytänyt raamatulliset perusteet voittoisalle elämälle!"

Sitten, äkkiä, ilman mitään näkyvää syytä, kuivuus iskee sieluusi. Pian ilosi ja varmuutesi tekevät tietä tunteelle, että olet helposti lankeava ja hyödytön. Selittämätön masennus täyttää sielusi ja jokaisesta päivästä tulee sinulle raskas taakka.

Raamattu, josta oli tullut sydämessäsi niin elävä, onkin nyt kuin suljettu kirja. Sen sijaan, että jotain paljastuisi, ihmettelet, opitko enää ikinä mitään. Ajattelet: "En ymmärrä edes Raamatun selkeimpiä kohtia enää. En saa Jumalalta yhtäkään selvää sanaa. Minun täytyy olla hengellisesti paatunut!"

Ongelmana ei ole ymmärryksesi. Sinua annetaan kuolemaan! Kuivuutesi tarkoitus on nopeuttaa kuolemaa kaikelle lihalliselle varmuudellesi. Se on kuolemaa taipumuksellesi iloita sinulle annetusta ilmestyksestä ennemmin kuin siitä, että saisit ilosi Kristuksesta.

On totta, että ilmestyksillä on taipumus tuottaa ylpeyttä. Juuri tästä syystä Jumala antoi Paavalille piikin lihaan. Hän esti Paavalia iloitsemasta liikaa monista suurista ilmestyksistään. Jumala halusi uskollisen palvelijansa pysyvän kaikessa nöyränä!

Tämä koko "kuolemantapausten" kestämisprosessi voi vaikuttaa julmalta. Epäilemättä se on yksi kaikista tuskallisimmista osista vaelluksessamme Jeesuksen kanssa. Mutta jos me sallimme kuoleman saattaa meissä työnsä päätökseen, Kristuksen oma ylösnousemuksen elämä virtaa meistä vapaasti. Toisaalta, jos vastustamme kuoleman työtä, meissä ei tule olemaan milloinkaan Kristuksen elämää!

Kun puhun jollekin kuolemisesta,
tarkoitan vain, että se, mille "kuolemme",
ei enää hallitse meitä

Kun me kuolemme jollekin, mikä tahansa tuo este olikin, se menettää otteensa meistä. Se ei enää kontrolloi tekojamme, eikä se enää ole mielemme tai henkemme häiriötekijöiden lähteenä.

Kuitenkin kristityillä on monenlaisia reaktioita siihen, kun Jumala antaa heitä kuolemaan. Monet murehtivat ja valittavat. He huutavat Jumalalle: "Herra, auta minut tästä pois! Olen saanut tarpeeksi. En pysty käsittelemään tätä tämä on liikaa!"

Toiset tulevat vakuuttuneiksi siitä, että Jumala on hylännyt heidät. He ihmettelevät: "Missä oli se Jumalan vapauttava voima, kun minä tarvitsin sitä kaikista eniten? Miksi Hän ei pitänyt Sanaansa? Hänen lupauksensa eivät toimi!"

Mutta jokaisessa kohtaamassamme kuolemassa Jumala tietää, että se ei ole loppumme. Hän tietää, että me emme kuole lopullisesti. Se kuolema, jonka koemme, ei voi pidättää meitä eikä tuhota meitä. Meidän Isämme taivaallinen suunnitelma on se, että Hänen Pyhä Henkensä vie meidät koettelemuksien läpi voittajina, täynnä ylösnousemuksen elämää!

Lyhyesti sanottuna, meidän kuolemamme on tarkoitettu tiettyjen henkilökohtaisten kamppailujen loppumiseksi. Isämme vie meidät sellaiseen tilaan, jossa me ymmärrämme, että meidän täytyy riippua täysin Kristuksessa, tai emme selviä. Hän haluaa meidän sanovan: "Jeesus, ellet sinä johdata, kaikki on toivotonta. Minä asetan luottamukseni siihen, että Sinä teet kaiken!"

Paavali koki tällaisen kuoleman. Eräässä elämänsä vaiheessa hän lakkasi etsimästä lievitystä kuolemantapauksiinsa. Olen varma, että varhaisina hänen Kristuksen kanssa vaeltamisen päivinään, hän kesti kauheita aikoja. Ja kuten suurin osa meistä, hän luultavasti toivoi, että jos hän luottaisi Herraan tarpeeksi, häntä varjeltaisiin kaikelta murheelta.

Esimerkiksi ensimmäisellä kerralla, kun Paavali heitettiin vankilaan, hän on saattanut huutaa vapautusta: "Herra, avaa nämä vankilan ovet. Päästä minut pois täältä, evankeliumisi tähden!" Samoin hänen ensimmäisen haaksirikkonsa on täytynyt koetella ankarasti hänen uskoaan. Ja ensimmäinen kerta, kun hänet hakattiin, sen on täytynyt laittaa hänet kyseenalaistamaan Jumalan kykyä pitää Sanansa: "Herra, sinä lupasit suojella minua. En ymmärrä, miksi minun täytyy sietää tällaista, kauheaa koettelemusta!"

Mutta Paavalin asiat vain pahenivat. Raamattu antaa hyvin vähän todisteita siitä, että tuo apostoli olisi saanut paljoakaan lohdutusta murheisiinsa.

Minä uskon, että toisessa haaksirikossa Paavalin on täytynyt ajatella: "Minä tiedän, että Herra on minussa. Ja hänellä täytyy olla joku syy tälle koettelemukselle. Hän on sanonut minulle, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat niiden, jotka Hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut. Jos tämä on Hänen tapansa tuoda minussa esille suurempaa Kristuksen elämän julistusta, niin olkoon. Aivan sama, uppoanko vai uinko, mutta minun elämäni on Hänen kädessään!"

Kolmannessa haaksirikossa Paavali luultavasti sanoi: "Katsokaa minua, kaikki enkelit kirkkaudessa! Katsokaa, kaikki kurjat riivaajat helvetissä. Katsokaa minua, kaikki veljet ja synnintekijät! Olen menossa taas uudelleen synkkiin ja syviin vesiin, kuoleman kouriin. Minut on tehty esimerkiksi, teille kaikille nähtäväksi!

"Tahdon teidän kaikkien tietävän, että Jumala tietää, ettei kuolema voi minua pidättää! Hän on kertonut minulle, että tämä ei ole loppuni, eikä tämä pääty tähän. Minä en aio kysellä Herraltani, miksi minua koetellaan tällä tavalla. Minä tiedän, että tämä kuoleman kohtaaminen koituu suureksi kirkkaudeksi Hänelle! Siis kaikki te, jotka katsotte, nähkää, kuinka minun uskoni tulee tästä esiin puhtaana kuin kulta!"

Minä toivon, että olisin saanut tavata Paavalin hänen viimeisinä, "kypsinä" päivinään, vaelluksessaan Herran kanssa. Olisin kysynyt häneltä: "Veljeni, mikä varjeli sinua uupumiselta ja luovuttamiselta? Sinuahan painostettiin jatkuvasti joka puolelta."

Uskon, että Paavali olisi vastannut: "Kyllä, minua painostettiin. Mutta en ahdistunut siitä."

"Mutta sinä kirjoitit olevasi niin usein hämmentynyt koettelemuksistasi", minä sanoisin.

"Totta, mutta kertaakaan en antanut epätoivolle periksi", vastaisi hän.

"Sinua myös vainottiin enemmän kuin ketään."

"Aivan. Mutta Herra ei milloinkaan hylännyt minua."

"Sinua lyötiin usein maahan, heikkouksilla ja murheilla."

"Niin, mutta yksikään niistä ei tuhonnut minua."

Tänä päivänä Paavali todistaa koko maailmalle: "Me olemme kaikin tavoin ahdingossa, mutta emme umpikujassa, neuvottomat, mutta emme toivottomat, vainotut, mutta emme hyljätyt, maahan kukistetut, mutta emme tuhotut" (2Kor. 4:8-9). Hän haluaa Jumalan kansan tietävän, että "tämä hetkisen kestävä ja kevyt ahdistuksemme tuottaa meille iankaikkisen ja määrättömän kirkkauden, ylenpalttisesti!" (jae 17).

Paavali tiivistää Jumalan
iankaikkiset päämäärät kuolemissamme
yhteen voimalliseen julistukseen.

Paavali kertoo meille: "kuolema tekee työtään meissä, mutta elämä teissä" (2Kor. 4:12). Apostoli ilmaisee hyvin pelkistetysti: "Tässä on syy, miksi Jumala ojentaa meitä kuolemalle. Hän tekee sen, että Kristuksen elämä virtaisi meistä toisiin! Jos me annamme kuoleman saada työnsä meissä päätökseen, Kristuksen elämän julistus tulee meissä selvästi näkyväksi. Ja meidän todistuksemme synnyttää elämää kaikissa, jotka sen kuulevat!"

Herra ojentaa meidät kuolemaan kuolemaan kaikelle himolle, synnille, kunnianhimolle, lihalle ja ylpeydelle, niin että sisäinen olemuksemme alkaa tulvia puhdasta, elämää antavaa vettä. Hän kertoo meille: "Sen kuoleman, johon olen teidät johtanut, tarkoituksena on synnyttää elämää niissä, jotka ovat ympärillänne. Ainoastaan sellainen palvelija, joka on kuollut tälle maailmalle, voi todella tuoda Kristuksen elämän omaan elinympäristöönsä!"

Muista, kun taloudelliset vaikeudet kohtaavat, kun fyysinen tuska iskee, kun nimeäsi ja mainettasi mustataan, kaikkien silmät ovat kohdistuneet sinuun. Työtoverisi, perheenjäsenesi, veljesi ja sisaresi Kristuksessa, jopa muukalaiset, kaikki katsovat ja odottavat, kuinka reagoit.

Mitä he näkevät virtaavan sinusta sellaisina aikoina? Näkevätkö he uskoa, luottamusta ja antautumista? Vai näkevätkö he epätoivoisen, valittavan kristityn, joka ei uskoudu Jeesuksen ylösnousemuksen voimalle?

Rakkaat, antakaa kuoleman saada teissä työnsä päätökseen! Antakaa sen poistaa kaikki, mikä estää Kristuksen virtaamista teistä toisiin.

Sanokaa Herralle: "Isä, minä tiedän, etteivät nämä murheet kohtaa minua siksi, että olisit minulle vihainen. Ne tapahtuvat siksi, että yrität päästä johonkin sielussani. Herra, tee sille jotain. Vie se kuolemaan ja ulos kuolemasta, vie elämään!"

---
http://www.tscpulpitseries.org/finnish/ts990329.htm



_________________
Hoos.6:3 Niin me otamme siitä vaarin, ja sitä pyytelemme, että me Herran tuntisimme; sillä hän koittaa niinkuin kaunis aamurusko, ja hän tulee meille niinkuin sade, niinkuin ehtoosade aikanansa maan päälle. Biblia.
Poissa
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Kuolemalle luovutettu
ViestiLähetetty: 24. Loka 2013 19:17 
Avatar

Liittynyt: 16. Marras 2012 12:32
Viestit: 3063
Oli kieltämättä vähän vaikeasti tajuttava tuo opetus ja dramaattisesti esitetty.. Ehkäpä David on halunnut ravistella seurakuntaa, joka on käymässä läpi Jumalan kuritusta ja haluaa vahvistaa heidän uskoaan siihen, että lopussa kiitos seisoo Jumala on uskollinen?

Lisäksi tässä puhutaan Jumalan mielenmukaisesta murheesta, mutta yhdistetään se tuohon lihan ja syntien kuolemiseen, eikä käytetä tuttua (?) opetusta Jumalan mielenmukaisesta murheesta, vaan käytetään dramaattisempaa sanaa kuolema:

Hepr 12.

4 Ette vielä ole verille asti tehneet vastarintaa, taistellessanne syntiä vastaan,
5 ja te olette unhottaneet kehoituksen, joka puhuu teille niinkuin lapsille: "Poikani, älä pidä halpana Herran kuritusta, äläkä menetä toivoasi, kun hän sinua nuhtelee;
6 sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa".
7 Kuritukseksenne te kärsitte; Jumala kohtelee teitä niinkuin lapsia. Sillä mikä on se lapsi, jota isä ei kurita?
8 Mutta jos te olette ilman kuritusta, josta kaikki ovat osallisiksi tulleet, silloinhan te olette äpäriä ettekä lapsia.
9 Ja vielä: meillä oli ruumiilliset isämme kurittajina, ja heitä me kavahdimme; emmekö paljoa ennemmin olisi alamaiset henkien Isälle, että eläisimme?
10 Sillä nuo kurittivat meitä vain muutamia päiviä varten, oman ymmärryksensä mukaan, mutta tämä kurittaa meitä tosi parhaaksemme, että me pääsisimme osallisiksi hänen pyhyydestään.
11 Mikään kuritus ei tosin sillä kertaa näytä olevan iloksi, vaan murheeksi, mutta jälkeenpäin se antaa vanhurskauden rauhanhedelmän niille, jotka sen kautta ovat harjoitetut.

12 Sentähden: "Ojentakaa hervonneet kätenne ja rauenneet polvenne";
13 ja: "tehkää polut suoriksi jaloillenne", ettei ontuvan jalka nyrjähtäisi, vaan ennemmin parantuisi.
14 Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa;
15 ja pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta, "ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä", ja monet sen kautta tule saastutetuiksi,
16 ja ettei kukaan olisi haureellinen tahi epäpyhä niinkuin Eesau, joka yhdestä ateriasta myi esikoisuutensa.

2.kor 7

10 Sillä Jumalan mielen mukainen murhe saa aikaan parannuksen, joka koituu pelastukseksi ja jota ei kukaan kadu; mutta maailman murhe tuottaa kuoleman.
11 Sillä katsokaa, kuinka suurta intoa juuri tuo Jumalan mielen mukainen murehtimisenne on saanut teissä aikaan, mitä puolustautumista, mitä paheksumista, mitä pelkoa, ikävöimistä, kiivautta, mitä kurittamista! Olette kaikin tavoin osoittaneet olevanne puhtaat tässä asiassa.



David lähestyy vähän oudosta vinkkelistä tätä asiaa ja niputtaa paljon opetuksia yhteen sillä tavalla, että kokonaisuudesta kieltämättä tulee peloittava, sekava ja vähän ahdistava.

Toisaalta sellaisiahan me ihmiset olemme, että olemme valmiina ottamaan Jumalalta siunauksia ja hyvää haluamatta kokea vaivaa tai tuskaa niiden eteen (minä myös). Mutta Jumala joskus ei otakkaan vaikka syntejä pois heti sormiaan napsauttamalla vaan antaa meidän hetken vaeltaa kyynellaaksossa, jotta oppisimme asioita.

Myös kun Jumala sitten pelastaa kyynellaaksosta taikka Herra on saanut viestinsä perille olemme seuraavissa vastoinkäymisissä sitkeämpiä, kestävämpiä ja luottavaisempia. Luottamus rakennetaan sillä kun luotetaan johonkin ja joku lunastaa kerta toisen jälkeen luottamuksen.

ESIM:

Kun ensikertaa auton saatuasi lähdit talvirenkailla ajelemaan niin mentiin pikkuhiljaa kankku hikisenä epäillen, että kohta ollaan ojassa että ei nuo pikkuiset nastat voi pitää, mutta muutaman päivän kuluttua kun luottamus on syntynyt niin johan lumi pöllyää ja luotetaan talvirenkaisiin. (Joskus ehkä liikaakin? Jumalaan voi luottaa, auto on katala! ) :drive:


Vanhakunnon Job oli aikamoinen ukko tällä asenteellaan:

Job

7 Niin saatana meni pois Herran edestä ja löi Jobiin pahoja paiseita, kantapäästä kiireeseen asti.
8 Ja tämä otti saviastian sirun, sillä kaapiakseen itseänsä, ja istui tuhkaläjään.
9 Niin hänen vaimonsa sanoi hänelle: "Vieläkö pysyt hurskaudessasi? Kiroa Jumala ja kuole."
10 Mutta hän vastasi hänelle: "Sinä puhut niinkuin mikäkin houkka nainen. Otammehan vastaan Jumalalta hyvää, emmekö ottaisi vastaan pahaakin?" Kaikessa tässä Job ei tehnyt syntiä huulillansa.

Ei mikään paras saarna kyllä Davidilta tämä ...



_________________
***Armo ja rauha lisääntyköön teille Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen tuntemisen kautta.***
Poissa
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Kuolemalle luovutettu
ViestiLähetetty: 24. Loka 2013 20:54 

Liittynyt: 01. Maalis 2011 17:44
Viestit: 407
No ottiatuota.. :think2: Mä olen saanut kokea tänkaltaisia "kuolemia" aika usein.. Just nyt on menossa hieman tämänkaltainen. LUULIN 7v sitten tullessani Stadin seudulle, että täällä mä avioidun ja menestyksen viipaleet tulevat elämään.. Mutta toisin kävi.. olen köyhempi ja velkaantuneenpi ja yksinäisempi kuin koskaan. Kuin koko 7 vuotta olisi valunut turhuuteen ja miettii vaan-.- "Oiskohan pitänyt vaan asua nää vuodet siellä missä olin, eikä lähteä minnekään"..

Mut syyllisiä tilanteeseen ovat toki omat lankeemuksen tilat mitä täällä "suuressa kaupungissa" on osaksi tullut, voisihan toki, että jos tie olisi ollut täällä mutkaisen sijaan suora..tilanne toki voisi olla toinen.. :) :dance:



_________________
Oikeita uskon-näkemyksiä jo vuodesta 2004=)=)
Poissa
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Kuolemalle luovutettu
ViestiLähetetty: 28. Loka 2013 21:05 
Site Admin
Avatar

Liittynyt: 22. Marras 2010 21:51
Viestit: 5048
Kopioin tähän tän viestiketjun loppuviestit vanhalta foorumilta:

Mikko Murpatti kirjoitti:
tuomarisimson777 kirjoitti:
No ottiatuota.. :think2: Mä olen saanut kokea tänkaltaisia "kuolemia" aika usein.. Just nyt on menossa hieman tämänkaltainen. LUULIN 7v sitten tullessani Stadin seudulle, että täällä mä avioidun ja menestyksen viipaleet tulevat elämään.. Mutta toisin kävi.. olen köyhempi ja velkaantuneenpi ja yksinäisempi kuin koskaan. Kuin koko 7 vuotta olisi valunut turhuuteen ja miettii vaan-.- "Oiskohan pitänyt vaan asua nää vuodet siellä missä olin, eikä lähteä minnekään"..

Mut syyllisiä tilanteeseen ovat toki omat lankeemuksen tilat mitä täällä "suuressa kaupungissa" on osaksi tullut, voisihan toki, että jos tie olisi ollut täällä mutkaisen sijaan suora..tilanne toki voisi olla toinen.. :) :dance:



Lähetän sulle yksityisviestin, soitellaan ja tutustutaan. :toghether:

Laitan vielä saulus lähetyksen sivuilta kirjoituksen tähän:

http://sauluslahetys.com/uutiset.html?23



vaisuliini kirjoitti:
Niin.... mutta David kirjoitti tuohon tyyliin että kuolema on ainoa tie jonka kautta saa virtaamaan ylösnousemuksen elämää itsessään niin - eikö siinä ylösnousemuksen elämässä / voimassa ole osuutta siihen ylöstempaukseen kuoleman kautta?

Sorry tyhmä kysymykseni! :oops:

Anteeksi vaikea kysymykseni ja se minua vielä vaivaa. Hyvää sapattia! :pc:


vaisuliini kirjoitti:
David kirjoitti näin:
Lainaa:
Mutta jokaisessa kohtaamassamme kuolemassa Jumala tietää, että se ei ole loppumme. Hän tietää, että me emme kuole lopullisesti. Se kuolema, jonka koemme, ei voi pidättää meitä eikä tuhota meitä. Meidän Isämme taivaallinen suunnitelma on se, että Hänen Pyhä Henkensä vie meidät koettelemuksien läpi voittajina, täynnä ylösnousemuksen elämää!



Mikko Murpatti kirjoitti:
vaisuliini kirjoitti:
David kirjoitti näin:
Lainaa:
Mutta jokaisessa kohtaamassamme kuolemassa Jumala tietää, että se ei ole loppumme. Hän tietää, että me emme kuole lopullisesti. Se kuolema, jonka koemme, ei voi pidättää meitä eikä tuhota meitä. Meidän Isämme taivaallinen suunnitelma on se, että Hänen Pyhä Henkensä vie meidät koettelemuksien läpi voittajina, täynnä ylösnousemuksen elämää!


En oikein saa kiinni, mitä tarkoitat. Koita puhua niin kuin semmoiselle joka käy vähän "hitaalla" vintistä, jos saisin sitten kopin ;)



vaisuliini kirjoitti:
Mikko Murpatti kirjoitti:
En oikein saa kiinni, mitä tarkoitat. Koita puhua niin kuin semmoiselle joka käy vähän "hitaalla" vintistä, jos saisin sitten kopin ;)


Anteeksi taas. Toivottavasti minä osaan tällä kertaa selittää tarkemmin....
Minä sain sellaisen käsityksen siitä mitä David kirjoitti että kun tulee uskoon, niin se ei saa heti ylösnousemuksen elämää vaan vasta kuoleman kautta niin siten saa ylösnousemuksen elämää. Ja minä sain myös sellaisen käsityksen että se on ainoa tie kuoleman kautta saadakseen ylösnousemuksen elämää.

Kun tulee uskoon, se on pelastettu, sanoo Raamattu mutta Davidin mukaan vasta kuoleman kautta saa ylösnousemuksen elämää. :shock: :(

Mukavaa lauantain iltaa sinulle, Mikko. :pc:



Mikko Murpatti kirjoitti:
vaisuliini kirjoitti:

Anteeksi taas. Toivottavasti minä osaan tällä kertaa selittää tarkemmin....
Minä sain sellaisen käsityksen siitä mitä David kirjoitti että kun tulee uskoon, niin se ei saa heti ylösnousemuksen elämää vaan vasta kuoleman kautta niin siten saa ylösnousemuksen elämää. Ja minä sain myös sellaisen käsityksen että se on ainoa tie kuoleman kautta saadakseen ylösnousemuksen elämää.

Kun tulee uskoon, se on pelastettu, sanoo Raamattu mutta Davidin mukaan vasta kuoleman kautta saa ylösnousemuksen elämää. :shock: :(

Mukavaa lauantain iltaa sinulle, Mikko. :pc:


Hyvää sapattia sinnekkin :).

Käsitän tämän asian näin, mutta en ole varma joten:

MUTUA:

Ylösnousemuksen elämää on vain termi taikka adjektiivi, jolla David kuvaa sitä hienoa fiilistä ja voimaa, kun huomaa sen seikan että koetteluista (henkinen kuolema) selvittiin Jumalan ja Pyhän hengen avulla.

Kuolema on tässä kuvaamassa "lihan kuolemaa" taikka semmoista hätää ja olotilaa että tuntuu ihan kuin olisi kuollut henkisesti.

Tyyliin "En jaksa näitä ainaisia pelkoja, olen niin lamaantunut ja voimaton että tuntuu kuin olisin kuollut!! Jumala armahda ja auta"

Sitten Jumala armahtaa ja auttaa jonkin ajan päästä, ja on tällainen olo:

"Ihanaa selvisin tästä ahdistuksesta, tuntuu kuin olisin selvinnyt kuolemasta ja ruvennut uudestaan elämään olen nyt täynnä Pyhää Henkeä ja luottamusta Herraan Halleluja <--tätä oloa David kuvaa "Ylösnousemuksen elämää" adjektiivilla.

Näin käsitän tämän. Ylösnousemuksen elämää sana yhdistelmää ei semmoisenaan esiinny Raamatussa, eli se on mielestäni Davidin oma termi, joku viisaampi osanee oikaista jos erehdyn.



systeri kirjoitti:
Tuli täs mieleen että tämä hengellisen elämän uskonjuoksu on vähän niinkuin estejuoksukilpailu.Esteet on niitä ahdistuksen paikkoja Tapahtuu lähtö,tulee ensimmäinen este, sä kaadut nouset ylös katse suunnattuna sinne "maaliin".Tulee toinen este,kaadut nouset ylös ja jatkat ...kolmas este kaadut, ei oo enää voimia nousta ja jatkaa...et pääse maaliin :? Mutta uskovalla on se ylösnousemusvoima Pyhä Henki, joka nostaa uskovan ylös niin että Hän saa kuolla itselleen ja jatkaa.Tavis estejuoksija juoksee omassa voimassa ,uskova juoksee kilparataa monien ahditusten kautta,nousee ylös aina Jumalan Hengen voimassa ja pääsee maaliin.
Eiks ollu hyvä vertaus, vaikkakin tosi sekavasti selitetty :-P
Hienoa ettei tämä foorumikaan kuole vaan tässä juostaan viestiä ja vaihto tapahtuu hyvin ja ilman dramatiikkaa...kiitos siitä Jumalalle :D



systeri kirjoitti:
Raamatus on paikka tuosta pelastuksesta jossa mun mielestä hyvin sanotaan että ei saa nukahtaa vaan pysyä hereillä

Room. 13:11

Ja tehkää tämä, koska tunnette tämän ajan, että jo on hetki teidän unesta nousta; sillä pelastus on nyt meitä lähempänä kuin silloin, kun uskoon tulimme.

...ei saa antaa lihan jyllätä vaan täytyy kuolla itselleen ja elää Kristukselle niin voitto häämöttää ja voidaan Paavalin tavoin sanoa

2. Tim. 4:7

Minä olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut, juoksun päättänyt, uskon säilyttänyt. :)


Kuinka ollakkaan törmäsin heti tämmöseen fb:s


VOITON PÄIVÄ

Näen taisteluun antautumisesi, en virheitä. Näen juuri sinun taistelusi tuloksena voiton. Olen varannut voiton, riemullisen voiton.

En vertaa taisteluasi suurten pyhien miesten valtaviin kamppailuihin.

Sinulla on voitto, josta enkelit riemuitsevat, rakkaasi iloitsevat. Voittosi huomioidaan taivaassa ja siitä riemuitaan ylhäällä.

Lapseni, voiton päiväsi ovat siunattuja päiviä! ....Aamen



vaisuliini kirjoitti:
Ok kiitos Mikko ja Systeri :)

Siis jokainen joka tuli uskoon, saa heti ylösnousemusvoiman jolla temmataan ylös Isän luo?
Sori minä haluaisin varmistaa ymmärränkö oikein? :oops:
Ja myös se uskova joka on vaikkapa (esim.) 2 päivää ollut uskossa, eli 2 päivää sitten tuli uskoon, sai kuitenkin ylösnousemusvoiman näkemättä mitään kuolemaa josta David puhui? :oops:

Anteeksi ja siunattua sunnuntaita :pc:



systeri kirjoitti:
:)
vaisuliini kirjoitti:
Ok kiitos Mikko ja Systeri :)

Siis jokainen joka tuli uskoon, saa heti ylösnousemusvoiman jolla temmataan ylös Isän luo?
Sori minä haluaisin varmistaa ymmärränkö oikein? :oops:
Ja myös se uskova joka on vaikkapa (esim.) 2 päivää ollut uskossa, eli 2 päivää sitten tuli uskoon, sai kuitenkin ylösnousemusvoiman näkemättä mitään kuolemaa josta David puhui? :oops:

Anteeksi ja siunattua sunnuntaita :pc:


Tottakai! Se henki joka me saadaan,sitä ei saa sammuttaa vaan sillä tulee kuolettaa lihallisuus ja lihan teot.Jossain vaiheessa "suhdetta" saa kokea myös Pyhän Hengen täyteyttä,iloa ja riemua ihan konkreettisesti ,kun taipuu Jumalan tahtoon ja antaa ihan koko "kompleksin" Hänelle ,Jeesukselle Kristukselle! :) Näin mä uskon!



vaisuliini kirjoitti:
systeri kirjoitti:
:)

Tottakai! Se henki joka me saadaan,sitä ei saa sammuttaa vaan sillä tulee kuolettaa lihallisuus ja lihan teot.Jossain vaiheessa "suhdetta" saa kokea myös Pyhän Hengen täyteyttä,iloa ja riemua ihan konkreettisesti ,kun taipuu Jumalan tahtoon ja antaa ihan koko "kompleksin" Hänelle, Jeesukselle Kristukselle! :) Näin mä uskon!


Ok kiitos! Anteeksi, minä taas jätin kirjoittamatta yhden jutun. Tarkoitan: ennen Jeesuksen tuloa.
Korjaan:

Ja myös se uskova joka on vaikkapa (esim.) Ennen Jeesuksen tuloa - 2 päivää ollut uskossa, eli 2 päivää sitten tuli uskoon, sai kuitenkin ylösnousemusvoiman näkemättä mitään kuolemaa josta David puhui? :oops:

Ymmärrän mitä sinä tarkoitat. :pc:


Mikko Murpatti kirjoitti:
systeri kirjoitti:
Tuli täs mieleen että tämä hengellisen elämän uskonjuoksu on vähän niinkuin estejuoksukilpailu.Esteet on niitä ahdistuksen paikkoja Tapahtuu lähtö,tulee ensimmäinen este, sä kaadut nouset ylös katse suunnattuna sinne "maaliin".Tulee toinen este,kaadut nouset ylös ja jatkat ...kolmas este kaadut, ei oo enää voimia nousta ja jatkaa...et pääse maaliin :? Mutta uskovalla on se ylösnousemusvoima Pyhä Henki, joka nostaa uskovan ylös niin että Hän saa kuolla itselleen ja jatkaa.Tavis estejuoksija juoksee omassa voimassa ,uskova juoksee kilparataa monien ahditusten kautta,nousee ylös aina Jumalan Hengen voimassa ja pääsee maaliin.
Eiks ollu hyvä vertaus, vaikkakin tosi sekavasti selitetty :-P
Hienoa ettei tämä foorumikaan kuole vaan tässä juostaan viestiä ja vaihto tapahtuu hyvin ja ilman dramatiikkaa...kiitos siitä Jumalalle :D


Joo oli hyvä vertaus :). Eikä edes sekavasti esitetty vaan ihan selkeesti, juuri noin se homma menee.



Mikko Murpatti kirjoitti:
vaisuliini kirjoitti:

Ok kiitos! Anteeksi, minä taas jätin kirjoittamatta yhden jutun. Tarkoitan: ennen Jeesuksen tuloa.
Korjaan:

Ja myös se uskova joka on vaikkapa (esim.) Ennen Jeesuksen tuloa - 2 päivää ollut uskossa, eli 2 päivää sitten tuli uskoon, sai kuitenkin ylösnousemusvoiman näkemättä mitään kuolemaa josta David puhui? :oops:

Ymmärrän mitä sinä tarkoitat. :pc:


Juu jaa, no nyt tajusin että puhut ylösnousemuksesta.

Esimerkkisi ihminen joka olisi 2 pv uskonut Herra Jeesuksen syntiensä henkilökohtaiseksi sovittajaksi ja Jumalan Pojaksi saisi kokea ylösnousemuksen.

Jotkuthan uskoo Herra Jeesukseen vasta vaikkapa sairaalassa viimeisillä hetkillään, mutta uskon että hekin pelastuvat.



Jukka-Pekka kirjoitti:
Oikeastaan Wilkersonin kirjoitus puhuu uskovan lihan kuoleman tiestä. Kun olemme uskossa ja meillä on Pyhä Henki on se Voimamme kuolla itsellemme. Fyysisestä kuolemasta Wilkerson ei kirjoita, vaan lihan kuolemasta. Ellemme Hengelä kuoleta lihan tekoja, Pyhällä Hengellä, Pyhän Hengen Voimassa, emme ole myöskään elämän Tiellä, kaidalla Tiellä Armon alla. Pähkinänkuoressa Wilkerson tiivistää seuraavasti:

"Herra ojentaa meidät kuolemaan kuolemaan kaikelle himolle, synnille, kunnianhimolle, lihalle ja ylpeydelle, niin että sisäinen olemuksemme alkaa tulvia puhdasta, elämää antavaa vettä. Hän kertoo meille: "Sen kuoleman, johon olen teidät johtanut, tarkoituksena on synnyttää elämää niissä, jotka ovat ympärillänne. Ainoastaan sellainen palvelija, joka on kuollut tälle maailmalle, voi todella tuoda Kristuksen elämän omaan elinympäristöönsä!"

Kysehän on siis uskossa kasvamisesta niin, että kuolemme itsellemme ja maailmalle, jotta seuraava tulisi yhä enenevässä määrin esille,

"En elä enää minä vaan Kristus minussa." Gal.2.20.

Meidän on suostuttava kuuliaisuudessa seuraamaan Herraa Jeesusta, ja kun suostumme lihan kuolemaan, kuolemaan synnille, niin Kristus alkaa saada muotoa meissä. Ei siis lainomaisesti itse yrittäen pinnistellä ja ponnistella kasvaneempaaa kuin onkaan, vaan Jumalan lasten vapaudessa oikealla tavalla sydämen kuuliaisuudessa elämme ylösnousemusvoimassa Jumalan Tahton Tietä armahdettuina, mikä tuottaa yhä runsaampaa hedelmää, Hengen hedelmää, Jumalan mielenmukaista kasvua kohti Kristuksen kaltaisuutta, mikä ei käy ilman Jumalan koulua ja 'lihan kipua', kärsimystäkään.

Näin minä ymmärsin Wilkersonin kirjoituksen, enkä nyt varmasti tiedä osasinko tuoda lyhyesti ymmärrettäväksi omalta osaltani, mitä on kuolla omalle itselle Uutena luomuksena ja mitä on Jumalan ylösnousemusvoima. Jos Jeesus ei olisi noussut ylös haudastaan, niin uskomme olisi turha ja myös meillä ei olisi yksinkertaisesti Voimaa elää Jumalan mielenmukaista elämää kuollen itselle, lihalle.



vaisuliini kirjoitti:
Ok kiitos teille kaikille. Ymmärrän mitä te tarkoitatte. :)
No olin tänään kokouksessa ja siellä puhuttiin Kristuksen häistä ja siitä että meidät temmataan ja sit aterioimme Kristuksen kanssa siellä taivaassa. Ei sanonut sanaakaan että temmataan kuoleman kautta.
Anteeksi, minä sain väärinkäsityksen siitä mitä David kirjoitti. Nyt se juttu ei ole enää epäselvä kohta meikälle.

No epärehellisestä taloudellisesta oli tänään kokouksessa puhuttu. Oli hyvä ja selkeä opetus niin minä ymmärsin miksi Jumalan siunaus lakkaa virtaamasta epärehellisen taloudellisen takia ja oli hyvä opetus vertauksin Ananiaksesta ja Safiirasta. Esim. tilataan kirvesmiehen rakentamaan mökin niin se kysyy jokos lasku tai ilman laskua (=pimeä työ). Se pimeä työ on valheellinen ja epärehellinen synti Jumalalle ja Hänen siunaus lakkaa virtaamasta.

Taivaan valtakunnan ei peri murhaajat, huorat, eikä valheellisetkin. Valheellisuudella Raamattu tarkoittaa myös pimeää työtä. Minä säikähdin kuunnelleni sitä. Siten se pyysi nostamaan käden jos haluaa tehdä parannuksen. Minä nostin käteni. Myös se sanoi saaneen näyn jonka mukaan uskovien keskellä on varastettu tavara joka on vanha juttu ja siitä pitää tehdä parannuksen. Minä mietin onko kotosalla varastettu tavara ja mietin onko varastamista että vein sammaleen metsästä kotipihalleni koristeeksi. :? Oli hyvä että meidät puhdistettiin synneistä. Jumala paljastaa meidän synnit ja se on meidän oman parhaan mukaan että me pelastumme ja pääsemme kerran perille iankaikkiseen elämään taivaallisen Isän luo. Oli hyvä kokous tänään ja siitä minä kiitän Jumalaa. Kiitos Jumalalle, amen!

Kiitos myös teille kaikille ja anteeksi kera! Siunattua iltaa! :pc:


Viimeksi muokannut pekka päivämäärä 30. Loka 2013 18:54, muokattu yhteensä 1 kerran


_________________
"Sillä kärsivällisyys on teille tarpeellinen, tehdäksenne Jumalan tahtoa, että te lupauksen saisitte." Hepr. 10:36

http://www.annabellawargh.tk
Poissa
 Profiili  
 
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
 Sivu 1/1 [ 4 viestiä ] 

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]


Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Google [Bot] ja 1 vierailijaa


Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia viestejäsi

Etsi tätä:
Hyppää: