annah18 kirjoitti:Kun tulin uskoon, ihan alussa tein juuri sen virheen että unohdin täysin Jeesuksen rukouksista, mutta tähänkin sain vastauksen ja aloin rukoilla Herran Jeesus Kristuksen nimessä.
Kyllä Jumala varmasti kuulee rukoukset joka tapauksessa, mutta hän tahtoisi että rukoilisimme Jeesuksen nimessä, onhan hän Pelastajamme, välimiehemme.
Ei kukaan pääse Isän luo muutoin kuin Hänen kauttansa. Siksi tulee kannustaa rukoilemaan Jeesuksen nimessä.
"Ja kaikki, minkä teette sanalla tai työllä, kaikki tehkää Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen Isää Jumalaa hänen kauttansa."
Kol. 3:17
"Kiittäkää kaikesta. Tätä Jumala tahtoo teiltä, Kristuksen Jeesuksen omilta."
1. Tess. 5:18
Tarkoittanet varmaan että jos tekisin tietoisesti jotain syntiä, enkä haluaisi taikka suostuisi siitä hinnalla millä hyvänsä luopumaan?
Raamatussahan sanotaan että " Sitä mitä me haluamme tehdä, sitä me emme tee ja sitä mitä me emme halua tehdä, sitä me teemme". Käsitän että meissä se paha haluaa tehdä pahaa, ja hyvä hyvää?
Juuri sitä tarkoitan. Ihmisen oma lihallisuus on juuri se paha, joka haluaa syntiä ja toimia omien halujensa mukaan.
"Sillä lihan mieli on kuolema, mutta hengen mieli on elämä ja rauha; sentähden että lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan. Jotka lihan vallassa ovat, ne eivät voi olla Jumalalle otolliset. Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu. Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa."
Room. 8:6-9
LIhallisuutta ei koskaan saa täysin pois uskovasta, ainoastaan Jeesus oli täydellinen. Mutta Jumalan armosta voimme kasvaa uskossa ja antaa Hengen mielen kasvaa ja lihallisuuden heiketä. Uskovan tulee jatkuvasti haluta kasvaa uskossansa ja kulkea Herran tietä.
"Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että minä sen omakseni voittaisin, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut. Veljet, minä en vielä katso sitä voittaneeni; mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin, minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa. Olkoon siis meillä, niin monta kuin meitä on täydellistä, tämä mieli; ja jos teillä jossakin kohden on toinen mieli, niin Jumala on siinäkin teille ilmoittava, kuinka asia on. Kunhan vain, mihin saakka olemme ehtineetkin, vaellamme samaa tietä!"
Fil. 3:12-16
Kuitenkin se että syntiä katuu, eikä sitä halua tehdä ja kokee huonoa omaa tuntoa siitä ja pyytää sitä Jeesukselta anteeksi, niinhän tulisi tehdä ?
Juuri näin
"Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon. Onnellinen se ihminen, joka aina on aralla tunnolla; mutta joka sydämensä paaduttaa, se onnettomuuteen lankeaa."
Sananl. 28:13-14
Jos ihminen jatkaa tietoista syntielämää, niin pikkuhiljaa hänen sydämensä paatuu. Kun on paatunut sydän eikä omatunto soimaa eikä ole halua tehdä parannusta, niin se on todella paha tila.
"Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä"
Hepr. 10:26
Siunausta sinulle. Asenteesi vaikuttaa oikealta