Uskovan epäusko ja epäilemin.

Yleistä keskustelua, aihe on vapaa

Re: Uskovan epäusko ja epäilemin.

ViestiKirjoittaja Mr Kerimäki » 10. Loka 2013 16:34

Juha laittoi viisaan ja monimutkaisen Raamatunkohdan ,,,siinä sitä on miettimistä kuinka meidän kunkku saattoi sanoa noin ??? Ja antoi lopulta periksi ?? Raamatun teksti on aitoa ja rehellistä ja joskus ihmetystä herättävää ,mutta kaunista.
Kova oli luottamus ja usko naisella ja noin se kuuluu olla meilläkin.Jos joku asia ei mene koskaan läpi niin asia saattaa olla Jumalan käsissä ,mutta siihen kohtaan on muu tarkoitus joka ihmiselle näkyy vaikka 25v päästä ja tod näköisesti sitten 25v päästä Henki nostaa asian mieleen kun asia on ratkennu.
Mr Kerimäki
 
Viestit: 1324
Liittynyt: 02. Joulu 2012 16:47

Re: Uskovan epäusko ja epäilemin.

ViestiKirjoittaja annah18 » 10. Loka 2013 23:24

Juha kirjoitti:
annah18 kirjoitti:Olen juuri miettinyt noita kysymyksiä, ja sitä että rukoilenko oikein, onko siihen joku tietty taktiikka... :shock:

En kuitenkaan sanoisi että Jumala vastaa juuri minun haluamallani tavalla. Uskoakseni minulle on vastattu moneenkin asiaan, kun kunnolla mietin, mutta ei kuitenkaan mitenkään sanallisesti.

Vielä lisäksi, niin välillä kun asiat ei sitten mene niin yhtään hyvin ja niin kuin haluaisi, niin mietin että mitä minä olen nyt väärin tehnyt, vaikka tiedän että se ei siitä johdu:).


Rukoile Isää Jumalaa Jeesuksen Kristuksen nimessä / kautta. :) Aina tulee olla aralla tunnolla ja pyrkiä elämään puhdasta elämää, sillä Jumala ei kuule rukouksia, jos ihmisellä on esim jokin syntiongelma mistä ei ole tehnyt parannusta eikä ole tekemässä. Rukouselämästä sanon sen, että uskovan tulisi rukoilla usein, mieluusti päivittäin, että rukouselämä pysyisi virkeänä ja tuntuisi luonnolliselta rukoilla. Joskus, kun on ollut monta päivää etten ole rukoillut, niin on tuntunut oudolta ja rukoukseen on vaikeampi ryhtyä, kun on paljon ollut aikaa jolloin ei rukoile.

Jumala vastaa rukouksiin haluamallaan tavalla ja haluamassaan aikataulussa. :)
Jos johonkin asiaan ei tule vastausta, niin kannattaa rukoilla lisää, pidempään ja toisina päivinä lisää. Jumala nimittäin haluaa koetella uskoamme ja nähdä että olemmeko valmiita uhraamaan omaa aikaamme rukoukselle ja hengenelämälle.

"Ja katso, kanaanilainen vaimo tuli niiltä seuduilta ja huusi sanoen: "Herra, Daavidin poika, armahda minua. Riivaaja vaivaa kauheasti minun tytärtäni." Mutta hän ei vastannut hänelle sanaakaan. Niin hänen opetuslapsensa tulivat ja rukoilivat häntä sanoen: "Päästä hänet menemään, sillä hän huutaa meidän jälkeemme". Hän vastasi ja sanoi: "Minua ei ole lähetetty muitten kuin Israelin huoneen kadonneitten lammasten tykö". Mutta vaimo tuli ja kumarsi häntä ja sanoi: "Herra, auta minua". Mutta hän vastasi ja sanoi: "Ei ole soveliasta ottaa lasten leipää ja heittää penikoille". Mutta vaimo sanoi: "Niin, Herra; mutta syöväthän penikatkin niitä muruja, jotka heidän herrainsa pöydältä putoavat". Silloin Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Oi vaimo, suuri on sinun uskosi, tapahtukoon sinulle, niinkuin tahdot". Ja hänen tyttärensä oli siitä hetkestä terve."
Matt. 15:22-28


Kun tulin uskoon, ihan alussa tein juuri sen virheen että unohdin täysin Jeesuksen rukouksista, mutta tähänkin sain vastauksen ja aloin rukoilla Herran Jeesus Kristuksen nimessä.

Tarkoittanet varmaan että jos tekisin tietoisesti jotain syntiä, enkä haluaisi taikka suostuisi siitä hinnalla millä hyvänsä luopumaan?
Raamatussahan sanotaan että " Sitä mitä me haluamme tehdä, sitä me emme tee ja sitä mitä me emme halua tehdä, sitä me teemme". Käsitän että meissä se paha haluaa tehdä pahaa, ja hyvä hyvää?
Kuitenkin se että syntiä katuu, eikä sitä halua tehdä ja kokee huonoa omaa tuntoa siitä ja pyytää sitä Jeesukselta anteeksi, niinhän tulisi tehdä ? :)
Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu!
annah18
 
Viestit: 23
Liittynyt: 19. Syys 2013 16:46

Re: Uskovan epäusko ja epäilemin.

ViestiKirjoittaja annah18 » 10. Loka 2013 23:56

Mikko Murpatti kirjoitti:
annah18 kirjoitti:Olen juuri miettinyt noita kysymyksiä, ja sitä että rukoilenko oikein, onko siihen joku tietty taktiikka... :shock:

En kuitenkaan sanoisi että Jumala vastaa juuri minun haluamallani tavalla. Uskoakseni minulle on vastattu moneenkin asiaan, kun kunnolla mietin, mutta ei kuitenkaan mitenkään sanallisesti.

Vielä lisäksi, niin välillä kun asiat ei sitten mene niin yhtään hyvin ja niin kuin haluaisi, niin mietin että mitä minä olen nyt väärin tehnyt, vaikka tiedän että se ei siitä johdu:).



On joskus vaikea huomata koska Jumala puhuu meille, mutta pikkuhiljaa senkin oppii huomaamaan paremmin :).


Jumala puhuu meille monella tavalla, kun luemme Raamattua niin joku opetus tai jae aukeaa sinulle voimakkaasti, taikka toisten uskovien suulla tai toimilla , tapahtumilla, sattumilla, ilmestyksillä ja näyillä.

Mielestäni kuvaus Pyhän Hengen toimimisesta elämässämme kuvaa hyvin myös sitä kun Jumala puhuttelee:

Joh 3.

8 Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt."


Juuri tuolla opetuksen tai jakeen aukeamisella olen moniakin vastauksia saanut, ja nyt kun mietin niin aika monella muullakin noista :)
Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu!
annah18
 
Viestit: 23
Liittynyt: 19. Syys 2013 16:46

Re: Uskovan epäusko ja epäilemin.

ViestiKirjoittaja Juha » 11. Loka 2013 10:32

annah18 kirjoitti:Kun tulin uskoon, ihan alussa tein juuri sen virheen että unohdin täysin Jeesuksen rukouksista, mutta tähänkin sain vastauksen ja aloin rukoilla Herran Jeesus Kristuksen nimessä.


Kyllä Jumala varmasti kuulee rukoukset joka tapauksessa, mutta hän tahtoisi että rukoilisimme Jeesuksen nimessä, onhan hän Pelastajamme, välimiehemme. :) Ei kukaan pääse Isän luo muutoin kuin Hänen kauttansa. Siksi tulee kannustaa rukoilemaan Jeesuksen nimessä.

"Ja kaikki, minkä teette sanalla tai työllä, kaikki tehkää Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen Isää Jumalaa hänen kauttansa."
Kol. 3:17

"Kiittäkää kaikesta. Tätä Jumala tahtoo teiltä, Kristuksen Jeesuksen omilta."
1. Tess. 5:18

Tarkoittanet varmaan että jos tekisin tietoisesti jotain syntiä, enkä haluaisi taikka suostuisi siitä hinnalla millä hyvänsä luopumaan?
Raamatussahan sanotaan että " Sitä mitä me haluamme tehdä, sitä me emme tee ja sitä mitä me emme halua tehdä, sitä me teemme". Käsitän että meissä se paha haluaa tehdä pahaa, ja hyvä hyvää?


Juuri sitä tarkoitan. Ihmisen oma lihallisuus on juuri se paha, joka haluaa syntiä ja toimia omien halujensa mukaan.

"Sillä lihan mieli on kuolema, mutta hengen mieli on elämä ja rauha; sentähden että lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan. Jotka lihan vallassa ovat, ne eivät voi olla Jumalalle otolliset. Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu. Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa."
Room. 8:6-9

LIhallisuutta ei koskaan saa täysin pois uskovasta, ainoastaan Jeesus oli täydellinen. Mutta Jumalan armosta voimme kasvaa uskossa ja antaa Hengen mielen kasvaa ja lihallisuuden heiketä. Uskovan tulee jatkuvasti haluta kasvaa uskossansa ja kulkea Herran tietä.

"Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että minä sen omakseni voittaisin, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut. Veljet, minä en vielä katso sitä voittaneeni; mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin, minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa. Olkoon siis meillä, niin monta kuin meitä on täydellistä, tämä mieli; ja jos teillä jossakin kohden on toinen mieli, niin Jumala on siinäkin teille ilmoittava, kuinka asia on. Kunhan vain, mihin saakka olemme ehtineetkin, vaellamme samaa tietä!"
Fil. 3:12-16

Kuitenkin se että syntiä katuu, eikä sitä halua tehdä ja kokee huonoa omaa tuntoa siitä ja pyytää sitä Jeesukselta anteeksi, niinhän tulisi tehdä ? :)


Juuri näin :)

"Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon. Onnellinen se ihminen, joka aina on aralla tunnolla; mutta joka sydämensä paaduttaa, se onnettomuuteen lankeaa."
Sananl. 28:13-14

Jos ihminen jatkaa tietoista syntielämää, niin pikkuhiljaa hänen sydämensä paatuu. Kun on paatunut sydän eikä omatunto soimaa eikä ole halua tehdä parannusta, niin se on todella paha tila.

"Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä"
Hepr. 10:26

Siunausta sinulle. Asenteesi vaikuttaa oikealta :)
Kuka on noussut taivaaseen ja astunut sieltä alas? Kuka on koonnut kouriinsa tuulen? Kuka on käärinyt vedet viitan sisään? Kuka on asettanut kohdalleen kaikki maan ääret? Mikä on hänen nimensä ja mikä hänen poikansa nimi, sinähän sen tiedät? Sananl. 30:4
Avatar
Juha
Site Admin
 
Viestit: 1702
Liittynyt: 29. Heinä 2012 03:40

Re: Uskovan epäusko ja epäilemin.

ViestiKirjoittaja annah18 » 11. Loka 2013 14:47

Mietin tässä, kun katolilaisuudessahan synnit tunnustetaan papille tms? Eihän meidän tarvitse syntejämme tunnustaa ihmiselle, eikö ne ole oikeastaan Jumalan ja minun välinen asia ? Tarkoitan siis että tiedostan omat syntini, en edes kaikkea varmasti voi tiedostaa, mutta eikö niiden katuminen, Jumalalta anteeksi pyytäminen ja pyrkiminen elää Jumalan tahdon mukaan, niin eikö se riitä ? :)
Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu!
annah18
 
Viestit: 23
Liittynyt: 19. Syys 2013 16:46

Re: Uskovan epäusko ja epäilemin.

ViestiKirjoittaja tanu » 11. Loka 2013 16:50

annah18 kirjoitti:Mietin tässä, kun katolilaisuudessahan synnit tunnustetaan papille tms? Eihän meidän tarvitse syntejämme tunnustaa ihmiselle, eikö ne ole oikeastaan Jumalan ja minun välinen asia ? Tarkoitan siis että tiedostan omat syntini, en edes kaikkea varmasti voi tiedostaa, mutta eikö niiden katuminen, Jumalalta anteeksi pyytäminen ja pyrkiminen elää Jumalan tahdon mukaan, niin eikö se riitä ? :)


Käsittäisin tämän asian niin, että riittää kun tunnustaa kaikki syntinsä kerran Jumalalle. Siis ne mitkä muistaa ja samalla voi pyytää anteeksi myös niitä syntejä mitä ei juuri sillä hetkellä muista. Jumala voi myöhemmin nostaa esiin sellaisia syntejä, mitä ei edes ole muistanut tehneensä ja näin kehottaa niistäkin parannuksentekoon.

Tärkeintä on että tajuaa oman syntisyytensä ja sen johtavan ikuiseen eroon Jumalasta. Ja kaikkein tärkeintä on oma halu PARANNUKSEEN ja elämän muutokseen Jumalan tahdon mukaiseksi. Eikä se ole edes vaikeaa, koska tähän muutokseen on Jumala luvannut antaa voiman:

(Joh.1) 12. Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä,
(Mat.11) 28. Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon.
29. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne.
30. Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä."


Voi olla helpottavaa tunnustaa syntejänsä jollekin uskovalle, esim. jollekin sielunhoitajalle, mutta ei se ole mikään pelastumisen edellytys.
Katolisen kirkon oppi siitä, että riittää kun tunnustaa synnit papille eli käy ripillä säännöllisesti, on ihan Raamatun vastainen. Ei kukaan ihminen voi antaa syntejä anteeksi. Jeesus on ne kaikki kerran jo Golgatalla sovittanut. Se työ on jo tehty. Kiitos Herralle! Riittää että tunnustaa sen ja tunnustaa syntinsä Jumalalle ja nöyrtyy elämässään parannukseen.

Eri asia sitten on se, että ihmisille tulisi antaa anteeksi ja myös pyrkiä anteeksiantoon ja sovintoon niiden kanssa joita vastaan on itse rikkonut.

Aivan mahtava juttu, Anna, että olet löytänyt Jeesuksen! Antaa itsellekin voimia nähdä miten Jumala toimii ja muuttaa ihmisiä täällä pimeyden keskellä.

Ei muuta kuin kaikki kiire pois ja Raamatun lukua niin, että pyydät Jumalaa avaamaan aina sanaansa ja antamaan ymmärrystä tajuamaan mitä Hän sanassaan haluaa sanoa.
Ja yhtä tärkeää kuin Raamatun tutkiminen on Herran kanssa vietetty aika. Eli rukousta aina vaan... (Tässä on itsellä monen muun asian lisäksi parannuksen paikka!)

Jumalan siunausta sinulle ja läheisillesi!
Rakas taivaallinen Isä, tapahtukoon kaikessa, aina, Sinun tahtosi. Jeesuksen nimessä.
tanu
 
Viestit: 1268
Liittynyt: 04. Maalis 2012 22:20

Re: Uskovan epäusko ja epäilemin.

ViestiKirjoittaja tanu » 11. Loka 2013 17:26

Vielä olisin halunnut lisätä semmoisen asian, että on hienoa, että on olemassa tällainen foorumi.
Missä voi kysyä jos jokin askarruttaa tai painaa mieltä.
Täällä on paljon veljiä ja sisaria, joille Jumala on antanut uskon kasvun tiellä ymmärrystä ja viisautta(enkä todellakaan tarkoita itteäni, pois se!).
Ja sitä vartenhan tämä foorumi onkin, että täällä voi kysyä ja yhdessä pohtia.

Ja haluan samalla rohkaista niitä, jotka epäröivät tänne kirjoittaa. Kenties epäilevät etteivät osaa kysyä oikein tai pelkäävät että sanovat jotain tyhmää...
Tyhmää kysymystä ei olekaan ja eihän sitä voi oppia jos ei kysy.

Se on vaan niitä perkeleen juonia kuiskia korvaan, että "älä nolaa itteäs" jne. Vastustaja vaan haluaa, että yksin mietittäis ja ahdistuttais...
Täällä ei kukaan varmasti mieti, että olipa hölmö kysymys tai naura toisille.

Jumala varmasti käyttää täällä ihmisiä niin(ei aina), että moni saa avun pohdiskeluissaan.

Eli rohkeasti vaan kirjautumaan ja kysymään ja yhdessä pohtimaan! :welcome: :think2: :thumb: :hearts:
Rakas taivaallinen Isä, tapahtukoon kaikessa, aina, Sinun tahtosi. Jeesuksen nimessä.
tanu
 
Viestit: 1268
Liittynyt: 04. Maalis 2012 22:20

Re: Uskovan epäusko ja epäilemin.

ViestiKirjoittaja Mr Kerimäki » 11. Loka 2013 20:07

tanu puhui asiaa,,,uskonkasvussa ei ole hölmöjä kysymyksiä vaan uskoon liittyvät asiat ja niiden kysely on aina hyvästä .Jumalan sanaa kannattaa aina viljellä ja pitää ilmassa se on hyvä asia se .
Mr Kerimäki
 
Viestit: 1324
Liittynyt: 02. Joulu 2012 16:47

Re: Uskovan epäusko ja epäilemin.

ViestiKirjoittaja annah18 » 11. Loka 2013 22:02

Kiitos Tanu vastauksestasi! :)

Ja totta, kyllä se puhuminen auttaa, asiassa kuin asiassa. Eli ihan rohkeasti vain kysymään! :) Itse olen ainakin tämän foorumin kokenut hyväksi paikaksi pohtia asioita ja jos jokin on epäselvää, niin yleensä täältä vastauksen olen myöskin saanut ! :hurraa:
Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu!
annah18
 
Viestit: 23
Liittynyt: 19. Syys 2013 16:46

Re: Uskovan epäusko ja epäilemin.

ViestiKirjoittaja Aamu-Usva » 12. Loka 2013 08:14

Tähän aiheeseen liittyen tuli eteen vielä yksi raamatunpaikka: "Heikkouskoista hoivatkaa, rupeamatta väittelemään mielipiteistä (Room.14:1)."
Aamu-Usva
 
Viestit: 3102
Liittynyt: 16. Loka 2011 20:57

EdellinenSeuraava

Paluu Yleinen keskustelu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 22 vierailijaa