Kymmenykset

[pehmytpusu777]

Mutta ne jotka eivät ole uskossa, ja eivät näin ollen tunne Raamattua ja Jeesusta, saattavat lukea lehdistä kuinka Sipilä ja Soini ovat mukamas uskovaisia. Nyt on ilmeisesti menossa aika. . Jolloin Herra paljastaa, ja ajaa julkisesti häpeään kaikki teeskentelijä uskovaiset. .

[Jukka]

Mutta ne jotka eivät ole uskossa, ja eivät näin ollen tunne Raamattua ja Jeesusta, saattavat lukea lehdistä kuinka Sipilä ja Soini ovat mukamas uskovaisia. Nyt on ilmeisesti menossa aika. . Jolloin Herra paljastaa, ja ajaa julkisesti häpeään kaikki teeskentelijä uskovaiset. .

Niin, on seulonnan aika. Tämän nopeasti pimenevän maailmanajan keskellä minä kiitän Herraa, että Hänellä on viskimensä kädessään ja Hän puhdistaa puimatantereensa, erottaa jyvät akanoista.

[Mr Kerimäki]

vaikka jälleen menee ohi aiheen niin .....samaa mieltä ,että seulonta on käynnissä ja kahden porukan suunta päinvastaisiin suuntiin saastaiset toiseen ja Pyhät toiseen .

Sekä viimeaikoina on myös maailmassa tullut paljastuksia suurista vääryyksistä ,jotka on tullut valoon hmm saa nähdä jatkuuko sama trendi.

[pekka]

Uskovat ovat kyllä pääsääntöisesti todella anteliaita verrattuna muihin ihmisiin. Tänään juuri olen kertonut uskovien anteliaisuudesta uskosta osattomille työkavereilleni ja kyllä he ihmettelevät. Olen kokenut ihan konkreettisesti sitä, että me uskovat olemme yhtä perhettä ja pidämme toisten uskovien (ja muidenkin) tarpeita ominamme. Olen esimerkiksi lasten vaatteita saanut niin paljon, että todella vähän on tarvinnut ostaa koskaan mitään. Uskovat eivät juuri koskaan suostu todellakaan ottamaan edes mitään kirppishintaa mistään, vaan haluavat juuri lahjoittaa.

Sydämeni oikein laulaa, kun luen tuollaisista.

Kiitos Herralle! ♥




Apostolien teot 4:

32. Ja uskovaisten suuressa joukossa oli yksi sydän ja yksi sielu; eikä kenkään heistä sanonut omaksensa mitään siitä, mitä hänellä oli, vaan kaikki oli heillä yhteistä.

33. Ja apostolit todistivat suurella voimalla Herran Jeesuksen ylösnousemuksesta, ja suuri armo oli heillä kaikilla.

34. Ei myöskään ollut heidän seassaan ketään puutteenalaista; sillä kaikki, joilla oli maatiloja tai taloja, myivät ne ja toivat myytyjen hinnan

35. ja panivat apostolien jalkojen juureen; ja jokaiselle jaettiin sen mukaan, kuin hän tarvitsi.

36. Niinpä Joosef, jota apostolit kutsuivat Barnabaaksi - se on käännettynä: kehoittaja - leeviläinen, syntyisin Kyprosta,

37. myi omistamansa pellon, toi rahat ja pani ne apostolien jalkojen juureen.

[Aamu-Usva]

Antamisesta tuli mieleen, kun yksi veli soitti eilen illalla ja pyysi rahaa lainaksi. Olin jo sängyssä ja väsynyt, joten sanoin hänelle, että annan rahan vasta huomenna. Nyt muistelin, että Raamatussa jossain sanotaan, että jos joku pyytää sinulta jotain, niin älä sano, että annan vasta huomenna jos sinulla kuitenkin on. Minua usein ärsyttää jälkikäteen oma laiskuuteni toisten auttamisessa. Niin nytkin. Pitääkin pikaisesti lähteä automaatille ja viemään rahaa.

[Aamu-Usva]

"Älä kiellä tarvitsevalta hyvää, milloin sitä tehdä voit. Älä sano lähimmäisellesi: 'Mene nyt ja tule toiste, huomenna minä annan', kun sinulla kuitenkin on (Snanl.3:27-28)."

[oha]

Tähän ikivanhaan ketjuun halusin nyt postata kommentin, kun tuli tällainen vastaan pitkän hiljaisuuden jälkeen. Ihan ekana pitää kuitenkin kommentoida siitä pitkästä hiljaisuudesta, että olen ollut aika kiireinen töiden kanssa, ja mitä siitä ajasta jää, on mennyt sitten perheelle, eikä omaksi iloksi kirjoitteluun. Olen kuitenkin iloinen siitä miten tämä palsta elää ja menee eteenpäin.

Mutta itse asiaan.

Siis, itselleni tämä asia on noussut esille jo aikoja sitten, kun minulle seurakunnassa opetettiin Malakian kohdan mukaisesti että seurakuntalaiset ryöstävät Jumalalta kun eivät ole uskollisia kymmenyksissä. Mutta minusta tuollainen opetus on vaan niin perus-väärin, etten sellaista haluaisi kenenkään opettavan.

Jos nyt siis puhutaan kymmenyksistä, niin pitää muistaa, että kymmenykset olivat oikeastaan Israelin sosiaalijärjestelmä. Niiden kautta sekä leeviläiset (joila ei ollut maata) sekä vaivaiset ja köyhät saivat osansa muiden saamasta maan ja karjan kasvusta. Kymmenyksiä ei myöskään annettu muille suinkaan joka vuosi, vaan ne useimmiten syötiin ja juotiin itse. Riemuittiin ja nautittiin siitä miten Jumala on meitä siunannut.

22 Kaikesta kylvösi sadosta, joka kasvaa pellollasi, anna joka vuosi kymmenykset,
23 ja syö ne Herran, sinun Jumalasi, edessä, siinä paikassa, jonka hän valitsee nimensä asuinsijaksi: kymmenykset jyvistäsi, viinistäsi ja öljystäsi, niin myös raavaittesi ja lampaittesi esikoiset, että oppisit pelkäämään Herraa, sinun Jumalaasi, kaikkena elinaikanasi.
24 Mutta jos tie on sinulle liian pitkä, niin ettet voi kantaa kannettavaasi, koska se paikka, jonka Herra, sinun Jumalasi, on valinnut asettaakseen siihen nimensä, on sinulle liian kaukana, -sillä Herra, sinun Jumalasi on sinua siunaava-
25 niin muuta se rahaksi, pane raha kääröön, ota käteesi ja mene siihen paikkaan, jonka Herra, sinun Jumalasi, valitsee,
26 ja osta sillä rahalla kaikkea, mitä haluat, joko raavaita tai lampaita, viiniä tai väkijuomaa, kaikkea, mitä mielesi tekee, ja syö siellä Herran, sinun Jumalasi, edessä ja iloitse, sinä ja perheesi.
27 Äläkä jätä osattomaksi leeviläistä, joka asuu sinun porttiesi sisäpuolella, sillä hänellä ei ole osuutta eikä perintöosaa sinun rinnallasi.
28 Joka kolmas vuosi tuo kaikki kymmenykset sinä vuonna saamastasi sadosta ja pane ne talteen porttiesi sisäpuolelle.
29 Ja sitten tulkoon leeviläinen, jolla ei ole osuutta eikä perintöosaa sinun rinnallasi, niin myös muukalainen, orpo ja leski, jotka asuvat sinun porttiesi sisäpuolella, ja he syökööt ja tulkoot ravituiksi, että Herra, sinun Jumalasi, siunaisi sinua kaikissa kättesi töissä, joita teet."

Ookei... siis kun puhutaan kymmenyksistä, niin pyydän muistamaan, että kymmenyksiä tilitetään ainoastaan maan kasvusta ja karjan tuotosta, ei KOSKAAN palkkatulosta tms. Eikä niitä siis tilitetä KOSKAAN rahana jonnekin muualle, vaan ne muutetaan rahaksi vain tilapäisesti, koska hankala niitä lehmiä, nisuja, lampaita ja ohria on muualle siirtää. Sitten niillä ostetaan asioita, jotka pistellään poskeen.

Kun taas puhutaan kristillisistä seurakunnista, niin meillä ei mitään kymmenyksiä tai pakollisia uhreja ole. Sellainen opetus on hölynpölyä. Meillä ei ole velvollisuutta antaa omastamme. Senhän opettaa jo Ananiaan ja Safirankin tapaus.

"Iloista antajaa Jumala rakastaa", sanotaan. Niin Jumala muuten rakastaa sitäkin antajaa, joka on surullinen... .

Sellainen uhri tai lahja joka on annettu sen vuoksi että se tekee hyvää, on minun käsittääkseni Jumalalle mieleen. Jumala haluaa kasvattaa meissä rakkautta muita kohtaan, ja sen rakkauden ilmaisu voi olla esimerkiksi omasta omaisuudesta jakaminen. Mutta mikään pakko se ei ole, sitä ei kukaan vaadi. On meidän omasta tahdosta kiinni, haluammeko oppia Jeesuksen mieltä, vai itsekästä elämistä.

[Jukka]

Hyvin oha tuossa kirjoitti!

Uudessa Liitossa ei vaadita eikä edes kehoteta antamaan kymmenyksiä. (Joku innokas voi tässä viitata Mt. 23:23 kohtaan, mutta Jeesus sanoi sen "lain poikana" ennen kuin Uusi Liitto astui voimaan).

[pekka]

Apostolien teot 4:

32. Ja uskovaisten suuressa joukossa oli yksi sydän ja yksi sielu; eikä kenkään heistä sanonut omaksensa mitään siitä, mitä hänellä oli, vaan kaikki oli heillä yhteistä.

33. Ja apostolit todistivat suurella voimalla Herran Jeesuksen ylösnousemuksesta, ja suuri armo oli heillä kaikilla.

34. Ei myöskään ollut heidän seassaan ketään puutteenalaista; sillä kaikki, joilla oli maatiloja tai taloja, myivät ne ja toivat myytyjen hinnan

35. ja panivat apostolien jalkojen juureen; ja jokaiselle jaettiin sen mukaan, kuin hän tarvitsi.

36. Niinpä Joosef, jota apostolit kutsuivat Barnabaaksi - se on käännettynä: kehoittaja - leeviläinen, syntyisin Kyprosta,

37. myi omistamansa pellon, toi rahat ja pani ne apostolien jalkojen juureen.


Apostolien teot 5:

1. Mutta eräs mies, nimeltä Ananias, ja hänen vaimonsa Safiira myivät maatilan,

2. ja mies kätki vaimonsa tieten osan hinnasta, ja osan hän toi ja pani apostolien jalkojen eteen.

3. Mutta Pietari sanoi: "Ananias, miksi on saatana täyttänyt sinun sydämesi, niin että koetit pettää Pyhää Henkeä ja kätkit osan maatilan hinnasta?

4. Eikö se myymätönnä ollut sinun omasi, ja eikö myynnin jälkeenkin sen hinta ollut sinun? Miksi päätit sydämessäsi tämän tehdä? Et sinä ole valhetellut ihmisille, vaan Jumalalle."

5. Kun Ananias kuuli nämä sanat, kaatui hän maahan ja heitti henkensä. Ja suuri pelko valtasi kaikki, jotka sen kuulivat.

6. Ja nuoret miehet nousivat ja korjasivat hänet ja kantoivat hänet pois ja hautasivat.

7. Noin kolmen hetken kuluttua hänen vaimonsa tuli sisään eikä tiennyt, mitä oli tapahtunut.

8. Niin Pietari kysyi häneltä: "Sano minulle: siihenkö hintaan te myitte maatilan?" Hän vastasi: "Kyllä, juuri siihen hintaan".

9. Mutta Pietari sanoi hänelle: "Miksi olette yksissä neuvoin käyneet kiusaamaan Herran Henkeä? Katso, niiden jalat, jotka hautasivat sinun miehesi, ovat oven takana, ja he kantavat sinutkin pois."

10. Niin hän heti kaatui hänen jalkojensa eteen ja heitti henkensä; ja kun nuorukaiset tulivat sisään, tapasivat he hänet kuolleena, kantoivat pois ja hautasivat hänet hänen miehensä viereen.

11. Ja suuri pelko valtasi koko seurakunnan ja kaikki ne, jotka tämän kuulivat.

[oha]

Kiitos Pekka tuon lainauksen tuomisesta.

Kuten tuosta voimme lukea, ongelma ei suinkaan ollut se, etteivätkö Ananias ja Safira olisi omistaneet omaansa ilman velvollisuutta antaa muille, vaan juuri se, että heillä oli "jostakin" tullut tarve osoittaa olevansa "todella hyviä ihmisiä".

Jos nyt vertaamme tätä kymmenyksiin, joita monet "pakosta" maksavat, niin toivon monien huomaavan tämän samankaltaisuuden. Ei Jumalalle se antaminen ole itsetarkoitus, vaan oleellista on se sydämen tila josta tuo antaminen kumpuaa. Tuleeko se epäitsekkäästä tarpeesta auttaa muita, vai itsekkäästä tarpeesta, joka voi puolestaan olla joko velvollisuuden noudattaminen tai oman kunnian hakeminen.

Jos ajattelemme sitä mitä itse teemme aivan joka päivä, niin vastaavasti voimme kysyä itseltämme: "Teenkö tämän itselleni vai muille?". Käyn kirkossa, mutta teenkö sen ollakseni "hyvä seurakuntalainen" ? Annan kolehtiin, mutta miksi oikeasti annan siihen ?

Itse en ole mikään hyvä esimerkki muille kristitystä, mutta nämä tällaiset asiat ovat nousseet pintaan ja esille viime aikoina aika usein. Miksi teen sitä mitä teen ? Valitettavasti, olen huomannut että aivan liian usein vastaus on puhtaasti itsekäs. Näin ei saisi olla. Auttakoon meidän armollinen ja rakastava Isämme meitä itse kutakin oppimaan sitä, mikä on oikein ja hyvää.