Synti arkisessa elämässä.

[lonelyrider]

Jokaisen uskovan tulisi ymmärtää, että älä tapa käsky, on älä tapa. Jostain syystä ihmisille on vaikea ymmärtää tämä, vaikka asia on yksinkertainen...

Joku puhui suomalaisesta perinteestä.. aika usein on syyllistetty siitä, kuten en arvosta isovanhempieni tekemää uhrausta yms., ihmiset tuollaista tuodessaan eivät ymmärrä itse, että jos kukaan ei tappaisi, olisimme luultavasti taivaassa ja eikö Jumalan lasten tule pyrkiä elämään taivaallisesti. Tottakai minua suorastaan murehdituttaa, ne kamalat kohtalot ja millaisena raunioina ihminen sodasta tulee.... tappaminen, tappaa ihmisen sisimmän, ei pelkästään surmattua, vaan myös surmaajan, se vaikuttaa ja muuttaa ihmistä. On turha jossitella puolustautumista, maailman ihmiset tekevät mitä tekevät, mutta uskovat eivät elä maailman sääntöjen mukaan, vaan Jumalan tahdon. Ei Jeesuskaan moittinut sotilaita erityisestei, ainakaan en muista lukeneeni sellaista kohtaa, mutta ei Hän itse olisi käynyt sotaa ja tarttunut sapeleihin.

Ainahan voi jossitella, puolustautumisella jne. mutta Jumala ei ole meitä kehoittanut jossittelemaan, vaan turvaamaan Häneen.

[pekka]

Jokaisen uskovan tulisi ymmärtää, että älä tapa käsky, on älä tapa. Jostain syystä ihmisille on vaikea ymmärtää tämä, vaikka asia on yksinkertainen...

Joku puhui suomalaisesta perinteestä.. aika usein on syyllistetty siitä, kuten en arvosta isovanhempieni tekemää uhrausta yms., ihmiset tuollaista tuodessaan eivät ymmärrä itse, että jos kukaan ei tappaisi, olisimme luultavasti taivaassa ja eikö Jumalan lasten tule pyrkiä elämään taivaallisesti. Tottakai minua suorastaan murehdituttaa, ne kamalat kohtalot ja millaisena raunioina ihminen sodasta tulee.... tappaminen, tappaa ihmisen sisimmän, ei pelkästään surmattua, vaan myös surmaajan, se vaikuttaa ja muuttaa ihmistä. On turha jossitella puolustautumista, maailman ihmiset tekevät mitä tekevät, mutta uskovat eivät elä maailman sääntöjen mukaan, vaan Jumalan tahdon. Ei Jeesuskaan moittinut sotilaita erityisestei, ainakaan en muista lukeneeni sellaista kohtaa, mutta ei Hän itse olisi käynyt sotaa ja tarttunut sapeleihin.

Ainahan voi jossitella, puolustautumisella jne. mutta Jumala ei ole meitä kehoittanut jossittelemaan, vaan turvaamaan Häneen.

Näin on kuten kirjoitat.

Luuk. 3:14

Niin kysyivät myös häneltä sotamiehet, sanoen: mitä myös meidän pitää tekemän? Ja hän sanoi heille: älkäät kenellekään väkivaltaa taikka vääryyttä tehkö, ja tyytykäät palkkaanne. Biblia.

[Juha]

Luuk. 3:14

Niin kysyivät myös häneltä sotamiehet, sanoen: mitä myös meidän pitää tekemän? Ja hän sanoi heille: älkäät kenellekään väkivaltaa taikka vääryyttä tehkö, ja tyytykäät palkkaanne. Biblia.

Olen Raamatun kokonaisopetuksen perusteella sitä mieltä, että sodat eivät kuulu uskoville ja tappaminen on aina väärin, mutta tuota kohtaa ei voi käyttää sen perustelussa, sillä alkukielen sana διασειω (diaseio), joka on Bibliassa suomennettu väkivaltana, tarkoittaa oikeastaan rahan kiristämistä toiselta väkivaltaa käyttäen / sillä uhaten. Asiaa tukee sekin, kun tuossa jakeessa käsketään tyytyä palkkaan.

diaseio-sanan merkitykset:

1. ravistella läpikotaisesti
2. saada vapisemaan
3. pelästyttää
4. yllyttää/kiihottaa/tehdä levottamaksi
5. kiristää joltakulta pelottelulla rahaa tai muuta omaisuutta

http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet ... &ent2=5661

[vaisuliini]

*
Täällä puhuttiin ihmisten tappamisesta. Mutta entäs eläimen tappaminen? Esim. karhu hyökkää niin ampuu puolustukseksi karhua. Jos Venäjä hyökkää niin ampuu puolustukseksi, se on silloin Raamatun mukaan rakkaudetonta. Raamattu opettaa miten tulee rakastaa vihollista tarjoamalla toinen poski mutta mietin mitä tehdä jos karhu hyökkää?

[Joni]

Toni:

En varsinaisesti puhunut omakohtaisesti maan puolustuksesta, vaan hengen puolustuksesta, jos joutuisi tuohon tilanteeseen muiden päätösen kautta, eikä kykenisi menemään muualle.

Oman hengen luopumisesta on raamatussa kirjoituksia.

"Älä ole kovin jumalaton, äläkä ole tyhmä: miksi kuolisit ennen aikaasi? " Saarnaaja 7:18

Jos siis sorrut sodassa murhaamaan hyökkäävän lähimmäisesi kun pyrit puolustamaan itseäsi ja maatasi niin todellisuudessa silloin teet saatanan teon ja puolustat hänen kuningaskuntaa.

Oma ruumiini on kuitenkin Jumalan temppeli, joten puolustaisin sitä henkeäni puolustaessa.

En itsekkään ole mitenkään sodan puoltaja ja kuten edellä mainitsinkin, että ihan viimeinen vaihtoehto olisi tuo, jos oikein tukalaan tilanteeseen tulisi. Tutkiskelen vielä tätä asiaa itse ajan kanssa.

Mutta lähtökohtaisesti minusta ei olisi oikeudenmukaista myöskään luopua tästä elämästä vapaaehtoisesti, tai kieltäytyä puolustamaan sitä, se on yhtälailla verrattavissa itsemurhaan joka on synti siinä missä muidenkin tappaminen.

[pekka]

Matteus 5:

38. Te olette kuulleet sanotuksi: 'Silmä silmästä ja hammas hampaasta'.
39. Mutta minä sanon teille: älkää tehkö pahalle vastarintaa; vaan jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle toinenkin;
40. ja jos joku tahtoo sinun kanssasi käydä oikeutta ja ottaa ihokkaasi, anna hänen saada vaippasikin;
41. ja jos joku pakottaa sinua yhden virstan matkalle, kulje hänen kanssaan kaksi.
42. Anna sille, joka sinulta anoo, äläkä käännä selkääsi sille, joka sinulta lainaa pyytää.
43. Te olette kuulleet sanotuksi: 'Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihollistasi'.
44. Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat,
45. että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa; sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin.
46. Sillä jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mikä palkka teille siitä on tuleva? Eivätkö publikaanitkin tee samoin?
47. Ja jos te osoitatte ystävällisyyttä ainoastaan veljillenne, mitä erinomaista te siinä teette? Eivätkö pakanatkin tee samoin?
48. Olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on."

[Juha]

*
Täällä puhuttiin ihmisten tappamisesta. Mutta entäs eläimen tappaminen? Esim. karhu hyökkää niin ampuu puolustukseksi karhua. Jos Venäjä hyökkää niin ampuu puolustukseksi, se on silloin Raamatun mukaan rakkaudetonta. Raamattu opettaa miten tulee rakastaa vihollista tarjoamalla toinen poski mutta mietin mitä tehdä jos karhu hyökkää?

Kielto tappaa kohdistuu vain ihmisiin. Jos se kohdistuisi myös eläimiin, niin eihän eläimiä saisi syödäkään silloin. Ihminen on asetettu luomakunnan herraksi.

"Ja Jumala siunasi heidät, ja Jumala sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi; ja vallitkaa meren kalat ja taivaan linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet". Ja Jumala sanoi: "Katso, minä annan teille kaikkinaiset siementä tekevät ruohot, joita kasvaa kaikkialla maan päällä, ja kaikki puut, joissa on siementä tekevä hedelmä; olkoot ne teille ravinnoksi."
1. Moos. 1:28-29

"Kaikki villieläimet ja taivaan linnut, kaikki maan päällä liikkuvat eläimet ja meren kalat pelkäävät ja säikkyvät teitä; ne on annettu teidän valtaanne. Teidän ravintonanne olkoot kaikki olennot, jotka elävät ja liikkuvat. Ne kaikki minä annan nyt teille, niin kuin annoin teille vihreät kasvit."
1. Moos. 9:2-3

Toni:

En varsinaisesti puhunut omakohtaisesti maan puolustuksesta, vaan hengen puolustuksesta, jos joutuisi tuohon tilanteeseen muiden päätösen kautta, eikä kykenisi menemään muualle.

Oman hengen luopumisesta on raamatussa kirjoituksia.

"Älä ole kovin jumalaton, äläkä ole tyhmä: miksi kuolisit ennen aikaasi? " Saarnaaja 7:18

Jos siis sorrut sodassa murhaamaan hyökkäävän lähimmäisesi kun pyrit puolustamaan itseäsi ja maatasi niin todellisuudessa silloin teet saatanan teon ja puolustat hänen kuningaskuntaa.

Oma ruumiini on kuitenkin Jumalan temppeli, joten puolustaisin sitä henkeäni puolustaessa.

En itsekkään ole mitenkään sodan puoltaja ja kuten edellä mainitsinkin, että ihan viimeinen vaihtoehto olisi tuo, jos oikein tukalaan tilanteeseen tulisi. Tutkiskelen vielä tätä asiaa itse ajan kanssa.

Mutta lähtökohtaisesti minusta ei olisi oikeudenmukaista myöskään luopua tästä elämästä vapaaehtoisesti, tai kieltäytyä puolustamaan sitä, se on yhtälailla verrattavissa itsemurhaan joka on synti siinä missä muidenkin tappaminen.

Joni, ei itseä saa tappaa tietenkään ja vaikeasta tilanteesta pitää tietenkin yrittää päästä pois, jos se vain on mahdollista. Mutta aina se ei ole mahdollista ilman että tekisi itsekin syntiä siinä tilanteessa.

[Janne]

Oma ruumiini on kuitenkin Jumalan temppeli, joten puolustaisin sitä henkeäni puolustaessa.

Eihän kyse ole siitä etteikö omaa henkeä saisi puolustaa ja vaalia, vaan siitä saako toista ihmistä tappaa.
Kyllä Jumala on voimallinen puolustamaan myös sinun temppeliäsi kuolemavaarasta jos niin on tarkoitus. Ei Hän jätä eikä hylkää sinua hädän hetkellä vaikka henkesi olisi uhattuna.

En itsekkään ole mitenkään sodan puoltaja ja kuten edellä mainitsinkin, että ihan viimeinen vaihtoehto olisi tuo, jos oikein tukalaan tilanteeseen tulisi. Tutkiskelen vielä tätä asiaa itse ajan kanssa.

Mutta lähtökohtaisesti minusta ei olisi oikeudenmukaista myöskään luopua tästä elämästä vapaaehtoisesti, tai kieltäytyä puolustamaan sitä, se on yhtälailla verrattavissa itsemurhaan joka on synti siinä missä muidenkin tappaminen.

Minusta tämä on hiukan hullunkurisesti ajateltu koska meidän tulee seurata Herraa Jeesusta ja ottaa esimerkkiä Hänen vaelluksestansa.
Ajatteleppa vaikka Jeesusta, tämän sinun ajattelutavan mukaan sanot Jeesuksen tehneen syntiä koska Hän vapaaehtoisesti, puolustamatta itseään, antoi ihmisten tappaa Hänet.

Jeesus ei missään kohden nostanut kättänsä "vihollista" vastaan, vaan jopa paransi yhden heistä ja pyysi Isää antamaan heille kaikille anteeksi. Ja taisipa jokunen tulla noiden tohinoiden aikaan uskoonkin
Jeesus on se esimerkki jota myös meidän tulisi seurata.

Mutta on hyvä kuulla että tutkiskelet tätä asiaa viellä, sillä teet oikein, koska Jumalan sanasta sinun tulee totuus löytää. Koettele rauhassa näitä meidän kirjoituksia Jumalan sanan äärellä.
Koska viimekädessä voit luottaa ainoastaan Jumalaan.

Jumala siunatkoon sinua Joni

[pekka]

Näin on, kiitos Janne kirjoituksestasi ja kaikille muillekin kiitokset kirjoituksistanne.


Apostolien teot 7:

54. Mutta kun he tämän kuulivat, viilsi se heidän sydäntänsä, ja he kiristelivät hänelle hampaitansa.
55. Mutta täynnä Pyhää Henkeä hän loi katseensa taivaaseen päin ja näki Jumalan kirkkauden ja Jeesuksen seisovan Jumalan oikealla puolella
56. ja sanoi: "Katso, minä näen taivaat auenneina ja Ihmisen Pojan seisovan Jumalan oikealla puolella".
57. Niin he huusivat suurella äänellä ja tukkivat korvansa ja karkasivat kaikki yhdessä hänen päällensä
58. ja ajoivat hänet ulos kaupungista ja kivittivät. Ja todistajat riisuivat vaippansa Saulus nimisen nuorukaisen jalkojen juureen.
59. Ja niin he kivittivät Stefanuksen, joka rukoili ja sanoi: "Herra Jeesus, ota minun henkeni!"
60. Ja hän laskeutui polvilleen ja huusi suurella äänellä: "Herra, älä lue heille syyksi tätä syntiä!" Ja sen sanottuaan hän nukkui pois.


Kirje filippiläisille 1:

1. Paavali ja Timoteus, Kristuksen Jeesuksen palvelijat, kaikille pyhille Kristuksessa Jeesuksessa, jotka ovat Filippissä, sekä myös seurakunnan kaitsijoille ja seurakuntapalvelijoille.
2. Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!
3. Minä kiitän Jumalaani, niin usein kuin teitä muistan,
4. aina kaikissa rukouksissani ilolla rukoillen teidän kaikkien puolesta,
5. kiitän siitä, että olette olleet osallisia evankeliumiin ensi päivästä alkaen tähän päivään saakka,
6. varmasti luottaen siihen, että hän, joka on alkanut teissä hyvän työn, on sen täyttävä Kristuksen Jeesuksen päivään saakka.
7. Ja oikein onkin, että minä näin ajattelen teitä kaikkia, koska te olette minun sydämessäni, te, jotka sekä ollessani kahleissa että evankeliumia puolustaessani ja vahvistaessani olette kaikki minun kanssani armosta osalliset.
8. Sillä Jumala on minun todistajani, kuinka minä teitä kaikkia ikävöitsen Kristuksen Jeesuksen sydämellisellä rakkaudella.
9. Ja sitä minä rukoilen, että teidän rakkautenne tulisi yhä runsaammaksi tiedossa ja kaikessa käsittämisessä,
10. voidaksenne tutkia, mikä paras on, että te Kristuksen päivään saakka olisitte puhtaat ettekä kenellekään loukkaukseksi,
11. täynnä vanhurskauden hedelmää, jonka Jeesus Kristus saa aikaan, Jumalan kunniaksi ja ylistykseksi.
12. Mutta minä tahdon, että te, veljet, tietäisitte, että se, mitä minulle on tapahtunut, on koitunutkin evankeliumin menestykseksi,
13. niin että koko henkivartioston ja kaikkien muiden tietoon on tullut, että minä olen kahleissa Kristuksen tähden,
14. ja että useimmat veljistä, saaden Herrassa uskallusta minun kahleistani, yhä enemmän rohkenevat pelkäämättä puhua Jumalan sanaa.
15. Muutamat tosin julistavat Kristusta kateudestakin ja riidan halusta, mutta toiset hyvässä tarkoituksessa:
16. nämä tekevät sitä rakkaudesta, koska tietävät, että minut on pantu evankeliumia puolustamaan,
17. nuo toiset taas julistavat Kristusta itsekkyydestä, epäpuhtaalla mielellä, luullen tuottavansa minulle murhetta kahleissani.
18. Vaan mitäpä tuosta, kunhan Kristusta vain tavalla tai toisella julistetaan, joko näön vuoksi tai totuudessa! Ja siitä minä iloitsen, ja olen vastakin iloitseva.
19. Sillä minä tiedän, että tämä on päättyvä minulle pelastukseksi teidän rukoustenne kautta ja Jeesuksen Kristuksen Hengen avulla,
20. minun hartaan odotukseni ja toivoni mukaan, etten ole missään häpeään joutuva, vaan että Kristus nytkin, niinkuin aina, on tuleva ylistetyksi minun ruumiissani kaikella rohkeudella, joko elämän tai kuoleman kautta.
21. Sillä elämä on minulle Kristus, ja kuolema on voitto.
22. Mutta jos minun on eläminen täällä lihassa, niin siitä koituu hedelmää työlleni, ja silloin en tiedä, minkä valitsisin.
23. Ahtaalla minä olen näiden kahden välissä: halu minulla on täältä eritä ja olla Kristuksen kanssa, sillä se olisi monin verroin parempi;
24. mutta teidän tähtenne on lihassa viipymiseni tarpeellisempi.
25. Ja kun olen tästä varma, niin minä tiedän jääväni eloon ja viipyväni kaikkien teidän luonanne teidän edistymiseksenne ja iloksenne uskossa,
26. että teidän kerskaamisenne minusta olisi yhä runsaampi Kristuksessa Jeesuksessa, kun minä taas tulen teidän tykönne.
27. Käyttäytykää vain Kristuksen evankeliumin arvon mukaisesti, että minä, tulinpa sitten teidän tykönne ja näin teidät tai olin tulematta, saan kuulla teistä, että te pysytte samassa hengessä ja yksimielisinä taistelette minun kanssani evankeliumin uskon puolesta,
28. vastustajia missään kohden säikähtämättä; ja se on heille kadotuksen, mutta teille pelastuksen merkki, merkki Jumalalta.
29. Sillä teidän on suotu, Kristuksen tähden, ei ainoastaan uskoa häneen, vaan myös kärsiä hänen tähtensä,
30. teidän, joilla on sama taistelu, mitä näitte ja nyt kuulette minun taistelevan.

[systeri]

Jaa että arkielämän synnit humpsahti sitte tappamisosastolle
Tää sota/tappamis aihe on muuten kerran koluttu aika läpikotaisin jossain "ketjussa", mutta minkähän otsikon alla se mahtoi olla
Mulle arkielämän kompastuskiviä saattaa olla mm selän takana puhuminen jota tapahtuu yleensä työelämässä kun on kaikennäköisiä yhteentörmäyksiä isossa porukassa kun ollaan...no kyllä saatan toki vaikka isäntääkin panetella jollekkin,jos se on ollu oikeen ärsyttävä Tämä ei oo mitenkään puolustettavissa oleva asia mutta sitä tapahtuu ja on tosi vaikea muuttaa itseään ...raskasta huomata useasti että taas lankesin tähän samaan "ansaan" Herra armahtakoon että saisin muuttua täs asias