Synti arkisessa elämässä.

[annah18]

Jaa että arkielämän synnit humpsahti sitte tappamisosastolle
Tää sota/tappamis aihe on muuten kerran koluttu aika läpikotaisin jossain "ketjussa", mutta minkähän otsikon alla se mahtoi olla
Mulle arkielämän kompastuskiviä saattaa olla mm selän takana puhuminen jota tapahtuu yleensä työelämässä kun on kaikennäköisiä yhteentörmäyksiä isossa porukassa kun ollaan...no kyllä saatan toki vaikka isäntääkin panetella jollekkin,jos se on ollu oikeen ärsyttävä Tämä ei oo mitenkään puolustettavissa oleva asia mutta sitä tapahtuu ja on tosi vaikea muuttaa itseään ...raskasta huomata useasti että taas lankesin tähän samaan "ansaan" Herra armahtakoon että saisin muuttua täs asias

Täällä podetaan huonoa omaa tuntoa kanssa aina välillä tuosta selän takana puhumisesta harmillista, mutta kovasti yritän olla sitä tekemättä .

[systeri]

Joo samoin annah ..joka päivä päätän että tänään en puhu ja kappas kuinkas siinä kävikään, mutta pyrkimys on parempaan.

Tätä seuraavaa paikkaa en oo oikein koskaan ymmärtäny?

1 joh 5
16 Jos joku näkee veljensä tekevän syntiä, joka ei ole kuolemaksi, niin rukoilkoon, ja hän on antava hänelle elämän, niille nimittäin, jotka eivät tee syntiä kuolemaksi. On syntiä, joka on kuolemaksi; siitä minä en sano, että olisi rukoiltava.
17 Kaikki vääryys on syntiä. Ja on syntiä, joka ei ole kuolemaksi.

[annah18]

Joo samoin annah ..joka päivä päätän että tänään en puhu ja kappas kuinkas siinä kävikään, mutta pyrkimys on parempaan.

Tätä seuraavaa paikkaa en oo oikein koskaan ymmärtäny?

1 joh 5
16 Jos joku näkee veljensä tekevän syntiä, joka ei ole kuolemaksi, niin rukoilkoon, ja hän on antava hänelle elämän, niille nimittäin, jotka eivät tee syntiä kuolemaksi. On syntiä, joka on kuolemaksi; siitä minä en sano, että olisi rukoiltava.
17 Kaikki vääryys on syntiä. Ja on syntiä, joka ei ole kuolemaksi.

Voisiko tuo tarkoittaa meitä jotka ymmärrämme synnin, ja pyydämme sitä anteeksi, jottei sitä meille luettaisi tuomioksi? En mene vakuuseen kylläkään!

[Joni]

Jaa että arkielämän synnit humpsahti sitte tappamisosastolle
Tää sota/tappamis aihe on muuten kerran koluttu aika läpikotaisin jossain "ketjussa", mutta minkähän otsikon alla se mahtoi olla
Mulle arkielämän kompastuskiviä saattaa olla mm selän takana puhuminen jota tapahtuu yleensä työelämässä kun on kaikennäköisiä yhteentörmäyksiä isossa porukassa kun ollaan...no kyllä saatan toki vaikka isäntääkin panetella jollekkin,jos se on ollu oikeen ärsyttävä Tämä ei oo mitenkään puolustettavissa oleva asia mutta sitä tapahtuu ja on tosi vaikea muuttaa itseään ...raskasta huomata useasti että taas lankesin tähän samaan "ansaan" Herra armahtakoon että saisin muuttua täs asias

Joo se oli ainut missä oikeastaa oli eroja näkemyksissä ja ihan hyvä, että tuli tarkasteltua tarkemmin. Muuten aika kattava vastaus olikin heti ensimmäisenä aiheeseen noin muuten.

[systeri]

Joo samoin annah ..joka päivä päätän että tänään en puhu ja kappas kuinkas siinä kävikään, mutta pyrkimys on parempaan.

Tätä seuraavaa paikkaa en oo oikein koskaan ymmärtäny?

1 joh 5
16 Jos joku näkee veljensä tekevän syntiä, joka ei ole kuolemaksi, niin rukoilkoon, ja hän on antava hänelle elämän, niille nimittäin, jotka eivät tee syntiä kuolemaksi. On syntiä, joka on kuolemaksi; siitä minä en sano, että olisi rukoiltava.
17 Kaikki vääryys on syntiä. Ja on syntiä, joka ei ole kuolemaksi.

Voisiko tuo tarkoittaa meitä jotka ymmärrämme synnin, ja pyydämme sitä anteeksi, jottei sitä meille luettaisi tuomioksi? En mene vakuuseen kylläkään!

Niin joo..saattaahan se noin olla...ja varmaan onkin.

[lonelyrider]

Ajattelutavan muutos tulee tapahtua. Ei jossitella tyyliin, jos tsunami iskee tai maa vajoaa jalkojen alta, tai jos murhamies tulee ja yrittää tappaa. Oli sitten katastrofi millainen hyvänsä, meidän tulee luottaa, että elämä ja kuolema on aina ensisijaisesti Jumalan kädessä. Kukaan ei voi elinpäiviään täällä lisätä, ei millään keinoin. Vaikka selviytyisi murhamiehen toimista tappamalla tämän, ehkä seuraavana päivänä salama iskisi ja tappaisi, jos se Luojan armossa sekin on.

[Juha]

Joo samoin annah ..joka päivä päätän että tänään en puhu ja kappas kuinkas siinä kävikään, mutta pyrkimys on parempaan.

Tätä seuraavaa paikkaa en oo oikein koskaan ymmärtäny?

1 joh 5
16 Jos joku näkee veljensä tekevän syntiä, joka ei ole kuolemaksi, niin rukoilkoon, ja hän on antava hänelle elämän, niille nimittäin, jotka eivät tee syntiä kuolemaksi. On syntiä, joka on kuolemaksi; siitä minä en sano, että olisi rukoiltava.
17 Kaikki vääryys on syntiä. Ja on syntiä, joka ei ole kuolemaksi.

Voisiko tuo tarkoittaa meitä jotka ymmärrämme synnin, ja pyydämme sitä anteeksi, jottei sitä meille luettaisi tuomioksi? En mene vakuuseen kylläkään!

Samoilla linjoilla olen. Synti, joka tehdään tahallisesti ja itsensä paaduttaen, niin ettei ihmisellä ole mitään halua edes katua syntiänsä, on juuri tuota kuolemaksi olevaa syntiä mielestäni. Aina jos ihmisellä on halua tehdä parannusta ja hän ymmärtää että nyt tuli tehtyä väärin, niin on toivoa jäljellä.

[systeri]

Joo samoin annah ..joka päivä päätän että tänään en puhu ja kappas kuinkas siinä kävikään, mutta pyrkimys on parempaan.

Tätä seuraavaa paikkaa en oo oikein koskaan ymmärtäny?

1 joh 5
16 Jos joku näkee veljensä tekevän syntiä, joka ei ole kuolemaksi, niin rukoilkoon, ja hän on antava hänelle elämän, niille nimittäin, jotka eivät tee syntiä kuolemaksi. On syntiä, joka on kuolemaksi; siitä minä en sano, että olisi rukoiltava.
17 Kaikki vääryys on syntiä. Ja on syntiä, joka ei ole kuolemaksi.

Voisiko tuo tarkoittaa meitä jotka ymmärrämme synnin, ja pyydämme sitä anteeksi, jottei sitä meille luettaisi tuomioksi? En mene vakuuseen kylläkään!

Samoilla linjoilla olen. Synti, joka tehdään tahallisesti ja itsensä paaduttaen, niin ettei ihmisellä ole mitään halua edes katua syntiänsä, on juuri tuota kuolemaksi olevaa syntiä mielestäni. Aina jos ihmisellä on halua tehdä parannusta ja hän ymmärtää että nyt tuli tehtyä väärin, niin on toivoa jäljellä.

Aivan...just aamusta ajattelin edelleen tätä kohtaa ja muistelin sitä paikkaa jossa puhutaan paatumisesta, että sehän sopii just tähän kans.Tuo vain hämäs että "tekee syntiä joka ei ole kuolemaksi"..kun ajattelin että eikö kaikki synti oo kuolemaksi jos ei tee parannusta.Mutta syvä paatumus (tahallinen tietoinen synninteko) jolle ei oo halua tehdä vastarintaa,on tila josta ei taida olla paluuta Erittäin vakava Sanan paikka.

[Juha]

Aivan...just aamusta ajattelin edelleen tätä kohtaa ja muistelin sitä paikkaa jossa puhutaan paatumisesta, että sehän sopii just tähän kans.Tuo vain hämäs että "tekee syntiä joka ei ole kuolemaksi"..kun ajattelin että eikö kaikki synti oo kuolemaksi jos ei tee parannusta.Mutta syvä paatumus (tahallinen tietoinen synninteko) jolle ei oo halua tehdä vastarintaa,on tila josta ei taida olla paluuta Erittäin vakava Sanan paikka.

Näin on. Raamatussa puhutaan myös Pyhän Hengen pilkasta, synnistä, jota ei saa anteeksi. Syy siihen on juuri sama: ihminen on paatuneessa tilassa, eikä edes halua saada anteeksi.

"Sillä mahdotonta on niitä, jotka kerran ovat valistetut ja taivaallista lahjaa maistaneet ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailmanajan voimia, ja sitten ovat luopuneet-taas uudistaa parannukseen, he kun jälleen itsellensä ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja häntä julki häpäisevät."
Hepr. 6:4-6

[Jukka-Pekka]

Uskon juuri Pyhän Hengen pilkan olevan synnin, joka on kuolemaksi. Syntiä tehdään surutta, eikä omatunto soimaa. Tässä vaiheessa ollaan jo syvällä paatumuksessa. Toisaalta on tapauksia, joissa syvältä synnin suosta on uskovia uudistuneet parannukseen. He ovat palanneet Isän kotiin kuin tuhlaajapoika/-tyttö. Aina ei näin käy. Lopunaikoina moniaat luopuvat uskosta. Jos uskovan elämä ei todista yhtään Jeesuksesta ja hän elää aivan samoin kuin julkijumalaton niin
on syytä epäillä, onko uskoontuloa tapahtunutkaan. Jumalan Armoa ei ole annettu yllykkeeksi synnin tekoon, eikä uskova sitä syntiä halukaan tehdä. Mielenalueen synnit ovat niitä yleisimpiä uskovien keskuudessa. Mutta älkäämme antako jäseniämme, ruumistamme vääryyden aseiksi synnille. Tähän tarvitsemme Jumalan Voimaa, ettemme niin tekisi. Mielenalueella voi liikkua vaikka mitä ja jos alamme helliä jotakin ajatusta niin se koituu hyvin pian synniksi myös tekoina, tekona.
Toisaalta tiukka itsensä tarkkailu on itsekeskeistä uskoa. Meidän tulisi kääntää katseemme itse kohti Herraa Jeesusta ja Häntäkin ristiinnaulittuna meidän puolestamme. 1.Kor.2:2. Jumalan Armo Jeesuksessa, uskossa Häneen on voima ja kasvattaa meitä yhä enemmän Jumalan mielenmukaiseen vaellukseen. Tämäkin on Armoa, eikä omaa ansiota. Se miten pitkälle kukin on hengellisesti kasvanut (pyhityselämä) ei ole meidän "Rauhamme", vaan

"Rauhan minä jätän teille: minun rauhani - sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö." Joh.14:27. Näin sanoo Herra Jeesus. Uskon kautta Herraan Jeesukseen meillä on Rauha sydämessä. Sydän on taas puhdistettu Jeesuksen verellä = Hän on kuollut viattomana uhrikaritsana syntiemme tähden. Hebr.12:17. Tämä on pelastuksemme kallio ja perusta, josta kaikki muu hengellisyys lähtee. Ja vain Jeesuksen uhri Jumalan edessä luetaan vanhurskaudeksemme. Rm.4:5.

Siunausta,