jukka1954 kirjoitti:Kuule nm. onefortruth
Uskonsuunnasta voi erota, mutta tuskin tahdomme erota Kristuksen seurakunnasta, joka koostuu kullakin paikkakunnalla asuvista Jumalan lapsista. Kristuksen seurakunta on pyhä ja siihen kuuluvat vain ne, jotka ovat syntyneet ylhäältä ja siten tulleet siihen liitetyksi. Kristus on liittänyt heidät, ei ihmiset, eipä seurakuntakaan (se vain käytännön tasolla toteuttaa sen minkä Jeesus on jo tehnyt). Ymmärrämme varmasti, että kerran ihmistekoiset jäsenluettelot ja kirkonkirjat palavat ja uskonsuuntien perustajien patsaat kaatuvat ja pannaan täytäntöön lahjomaton tuomio. Monet joutuvat häpeään "kun kirjat avataan ja teot tutkitaan". Tykkään laulusta, jonka viimeisessä säkeistössä on sanat:
Halpa nyt morsian,
siellä saa kunnian,
puhunsa valkoinen on hohtava.
Heikoinkin laulunsa
siellä soi kirkkaana,
kuin vetten pauhu se on valtava.
On uskovia, jotka vetäytyvät pois karismaattisista uskonsuunnista, koska ovat havahtuneet näkemään niiden teennäisyyden ja ihmiskeskeisyyden (henkilöpalvonnan, joka on kauhistus Herralle). Ymmärrän heitä koska itse kuulun heihin. Uskovien ei kuitenkaan pidä laiminlyödä yhteistä kokoontumistaan, sillä olemme saaneet juoda samaa Henkeä ja Jumalan tahto on, että pidämme yhteyttä toistemme kanssa.
Jumala valistakoon kasvonsa sinulle ja varjelkoon sinua matkallasi.
Kiitos. Sanopas muuta. Tuntuu kuin olis ollut 20 v. huijattu. Mitä oon lukenut niin uuskarismaattisuudellakin juuret ovat katolisuudessa jesuiittojen kautta.
Noista en tiennyt 20-vuotiaana hölkäsen pölähtävääkään. Piti vaan uuden perässä juosta. Silloin alkoi olla sitä nauruherätystä Torontosta käsin kun olin liittynyt helluntaisrk:aan.
Ihan aidostihan itsekin halusin Pyhän Hengen voiman ja kielillä puhumisen lahjan nyt ainakin, niin kuljin monissa eri kokouksissa eri puhujien käsien alla saamassa jotain ja kaatumassa.
Kylläpä sitä onkin ollut harkitsematon. Varoitukset menivät kohdallani kuuroille korville.
Kuin palautuksena mieleen menneistä näin tuossa eräänä yönä unta että joku nainen tuli yhtäkkiä rukoilemaan puolestani ja mua jotenkin se nainen epäilytti. Yhtäkkiä tuli pakkoliikkeitä, puhuin kielillä ja aloin lopulta huutamaan. Tuollaistahan se silloin oli, kun lopulta jotain sain.
En tiedä tänä päivänäkään olenko Pyhän Hengen vaikutuksesta puhunut kielillä vai eri hengen vaikutuksesta.
Ehkä mulla on se armolahja mutta ei ole nyt taas käytössä aikoihin.
Yhä harkitsen tuota eroamista srk:sta, kerran sen tein jo viimevuonna mutta palasinkin sitten takaisin. Ettei tulis sittenkin mielenmuutos yhtäkkiä. Täällä ei ole paljon vaihtoehtoja kirkkokuntien suhteen. En halua korostaa mitään kirkkokuntaa tai heidän opetustaan, joten hankala paikka on.
Jotta nyt pysyttäisiin asiassa, niin tähän päätän tämän srk-asian puimisen.