Nykymeno, ei todellakaan ajattele normaali perheitä. Kodinhoidontuen päätös on aivan käsittämätön. Miten perheessä, joissa äidin ja isän palkkaus eivät ole yhdenvertaiset, voivat pitää puoleksi hoitovapaansa? Ajattelevatko kansanedustajat, että kaikki palkansaajat, ovat samalla viivalla. Yleensä pienipalkkaisia ovat juuri äidit. Ehkä siellä ministeripöydän takana istuu naisia, joiden palkkatasolla voidaan mieskin jättää kotia hoitamaan lapsia, eikä silloin ymmärrys oikein kohtaa pienipalkkaisten äitien huolia kohtaan.
Esim. meidän taloudessa, teen muutenkin tällähetkellä sijaisuuksia, pienipalkkaisella alalla ja jos työllistyisin vakinaisesti, silti olisin pienipalkkaisella alalla... miten minun on mahdollista mennä töihin ja miehen jäädä kotia? Vai pitääkö lapset laittaa, ja pieni vauva... mitenhän tuo nyt sitten jakautuu... että minkä ikäisenä joutuu nuorimmainen aloittamaan päivähoidon... muutenkin jo kahden lapsen kanssa, palkka mitä ansaitsen menee jo päivähoitomaksuihin, kolmelta vielä enemmän.
Masentava skenaario, kun jää äitiyslomalle juuri kun uudistukset "lyödään pöytään".... olin elänyt "tomppeli minä", unelmissa, että saisin vanhimman lapsen melkein saattaa koulutielle kotoa käsin...
Sori valitus, mutta pitipä jonnekin saada laittaa mielipidettä, herrojen metkuista, mitä tekevät pienituloisille... ei tämä työllisyyttä kohenna, vaan perheiden tyytymättömyyttä, kun vanhempien omaan päätösvaltaan ei enää luoteta, vaan päätetään puolesta kunpi voi jäädä kotiin ja kumpi ei.
Tämä on myös arkielämän argumentti niille, jotka kuvittelevat, ettei elämässä ole muita arvoja kuin työ, teen palkallista työtä pelkästään toimeentulon vuoksi tällä hetkellä, sen pakollisen osan, mitä voin tämän raskausolotilan kanssa tehdä, vauvaa en raskaassa työssä aio ehdoin tahdoin vaarantaa, ihan työn vuoksi... työtä on monenlaista, työtä on myös kotona arjessa...
Tällainen mielipide minulla on rakenneuudistuksesta.... muilla palstalaisilla voi olla muita asioita, jotka koskettavat heidän elämäänsä.