vaisuliini kirjoitti:Mikko Murpatti kirjoitti:Juu tahdikkuutta ja Hengen opastusta tarvitaan kyllä näissä tilanteissa. Toisaalta Jumala voi ja usein myös kääntää vilpittömät virheemme ja erehdyksemme voitoksi.
Kiitos Mikko.
Minua lohduttaa tuo juttu että Jumala kääntää kaikki minun mokat voitoksi eli siunaukseksi.
No yksi juttu vielä jos sopii. Kun ihminen alussa kuuntelee ja sit hän alkaa vääntää asiat ja se menee kokoajan pahemmaksi. Mitä sinä tekisit jos ihminen on halukas kuuntelemaan mutta samalla vääntää asiat..? Minä haluaisin tuoda Jeesuksen henkilökohtaisesti. Mutta se vääntäminen.... Kuuluuko asiaan että evankeliointi ei koskaan ole helppoa vaan työlästä ja raskasta täällä maan päällä? Minusta tuntui että pitää kokoajan raivata ja muuttaa sitä tasaiseksi tieksi Jeesuksen luo....
Ei Jumala Raamatussa opeta että automaattisesti kääntää mokailumme voitoksi, mutta hän VOI tehdä niin, ja uskon että jos se palvelee Hänen tahtoaan niin silloin hän voi ne voitoksi kääntää halutessaan. Tapahtukoon Hänen tahtonsa aina ja ikuisesti.
2 tim.2
23 Mutta vältä tyhmiä ja taitamattomia väittelyjä, sillä tiedäthän, että ne synnyttävät riitoja.
24 Mutta Herran palvelijan ei sovi riidellä, vaan hänen tulee olla lempeä kaikkia kohtaan, kyetä opettamaan ja pahaa kärsimään;
25 hänen tulee sävyisästi ojentaa vastustelijoita; ehkäpä Jumala antaa heille mielenmuutoksen, niin että tulevat tuntemaan totuuden
26 ja selviävät perkeleen pauloista, joka on heidät vanginnut tahtoansa tekemään.
MUTUA:Taitamaton väittely voisi olla jotakin seuraavan tapaista:
- Jos ei itsekkään tiedä totuutta varmasti asiasta eli Jumala ei ole opetusta avannut .
- Jos on laaja ja aikaa vievä aihe käsitellä ja ei ole aikaa istua rauhassa Raamattua tutkimaan vaan nopeasti pitäisi pitkä asia muka selvittää. Kannattaa palata paremmalla ajalla.
- Jos tunteet saa voiton ja järki pakenee tilanteesta , tulee riita . Silloin on viisasta jatkaa myöhemmin.
- Jos asia ei ole keskeinen tässä kasvunvaiheessa olevalle henkilölle.
- Asia kerrallaan.
Itse olen kallistunut siihen että kun Raamatusta perustellen on sanonut totuuden jäädään odottamaan avaako Jumala toiselle ajankanssa asian, taikka antaa itselle uutta ymmärrystä. Kaikki ei avaudu hetkessä, vaan joskus menee pitkä aika ennen kuin toinen taikka itse voi nöyrtyä totuuteen. Anna toisen saada viimeinen sana jos hän välttämättä haluaa. Se ei ole oikeassa jolla on viimeinen sana vaan se joka on oikeassa on oikeassa.
Mutta se vääntäminen.... Kuuluuko asiaan että evankeliointi ei koskaan ole helppoa vaan työlästä ja raskasta täällä maan päällä? Minusta tuntui että pitää kokoajan raivata ja muuttaa sitä tasaiseksi tieksi Jeesuksen luo....
Joskus pelto on valmiiksi Jumalan tai toisen työmiehen kyntämä silloin on helppo sitä maata viljellä. Joskus pelto on täynnä ohdaketta ja lustetta ja piloilla silloin on kova urakka edessä. Kyllä niitä hyviäkin peltoja eteemme tulee, vaikka usein onkin ryteikköistä.
Äläkä toki riko itseäsi yksin huitomalla paljain käsin ryteikköisellä pellolla, vaan rukoile Jumalaa antamaan sinulle työkaluja ja auttamaan sinua peltotyössä. Voi myös huudella toisia työläisiä auttamaan jos pelto on liikaa itselle
.
Voit myös tehdä sen minkä jaksat ja huilata, tulet sitten toiste taas peltotyöhön. Ja jos et kerkeä kaikilla pelloilla juoksemaan niin joudut jotkut pellot jättämään toisille.
Kyllä Herra toisenkin peltotyöläisen voi sinne pelloille lähettää joka jatkaa siitä mihin jäit. Emme me yksin peltoa istuta ja hoida, vaan työläisiä on monta
.
Ja jos jossain pellolla ei oteta apuasi vastaan vaan sinua syljetään ja karkoitetaan niin pudista sen pellon tomut jaloistasi.
Herra Jeesus opettaa:
1 Sen jälkeen Herra valitsi seitsemänkymmentä muuta ja lähetti heidät kaksittain edellänsä jokaiseen kaupunkiin ja paikkaan, jonne hän itse aikoi mennä.
2 Ja hän sanoi heille: "Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän. Rukoilkaa siis elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa.
3 Menkää; katso, minä lähetän teidät niinkuin lampaat susien keskelle.
4 Älkää ottako mukaanne rahakukkaroa, älkää laukkua, älkää kenkiä, älkääkä tervehtikö ketään tiellä.
5 Kun tulette johonkin taloon, niin sanokaa ensiksi: 'Rauha tälle talolle!'
6 Ja jos siellä on rauhan lapsi, niin teidän rauhanne on lepäävä hänen päällänsä; mutta jos ei ole, niin se palajaa teille.
7 Ja olkaa siinä talossa ja syökää ja juokaa, mitä heillä on tarjota, sillä työmies on palkkansa ansainnut. Älkää siirtykö talosta taloon.
8 Ja mihin kaupunkiin te tulettekin, missä teidät otetaan vastaan, syökää, mitä eteenne pannaan,
9 ja parantakaa sairaat siellä ja sanokaa heille: 'Jumalan valtakunta on tullut teitä lähelle'.
10 Mutta kun tulette kaupunkiin, jossa teitä ei oteta vastaan, niin menkää sen kaduille ja sanokaa:
11 'Tomunkin, joka teidän kaupungistanne on jalkoihimme tarttunut, me pudistamme teille takaisin; mutta se tietäkää, että Jumalan valtakunta on tullut lähelle'.12 Minä sanon teille: Sodoman on oleva sinä päivänä helpompi kuin sen kaupungin.
13 Voi sinua, Korasin! Voi sinua, Beetsaida! Sillä jos ne voimalliset teot, jotka teissä ovat tapahtuneet, olisivat tapahtuneet Tyyrossa ja Siidonissa, niin nämä jo aikaa sitten olisivat säkissä ja tuhassa istuen tehneet parannuksen.
14 Mutta Tyyron ja Siidonin on oleva tuomiolla helpompi kuin teidän.
15 Ja sinä, Kapernaum, korotetaankohan sinut hamaan taivaaseen? Hamaan tuonelaan on sinun astuttava alas.
16 Joka kuulee teitä, se kuulee minua, ja joka hylkää teidät, hylkää minut; mutta joka minut hylkää, hylkää hänet, joka on minut lähettänyt."
17 Niin ne seitsemänkymmentä palasivat iloiten ja sanoivat: "Herra, riivaajatkin ovat meille alamaiset sinun nimesi tähden".
18 Silloin hän sanoi heille: "Minä näin saatanan lankeavan taivaasta niinkuin salaman.
19 Katso, minä olen antanut teille vallan tallata käärmeitä ja skorpioneja ja kaikkea vihollisen voimaa, eikä mikään ole teitä vahingoittava.
20 Älkää kuitenkaan siitä iloitko, että henget ovat teille alamaiset, vaan iloitkaa siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitettuina taivaissa."
21 Sillä hetkellä hän riemuitsi Pyhässä Hengessä ja sanoi: "Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille. Niin, Isä, sillä näin on sinulle hyväksi näkynyt.
22 Kaikki on minun Isäni antanut minun haltuuni, eikä kukaan muu tunne, kuka Poika on, kuin Isä; eikä kukaan muu tunne, kuka Isä on, kuin Poika ja se, kenelle Poika tahtoo hänet ilmoittaa."