Mieltäni on askarruttanut viimeaikoina semmoinen asia kun miksi emme puhu tai varoita helvetistä? Miksi siitä on tullut tabu ja loukkaava tahdittomuus?
Tyyliin:
- Älä pelottele helvetillä!
Miksi ihmeessä en?
Peloitteleehan mm. mediakin meitä jatkuvalla tykityksellä maallisilla sairauksilla, talousongelmilla, sodilla, uhkilla jne.
Näiden pelko ja huoli näistä ei anna elämääsi mitään sisältöä, muuta kuin murhetta. Niihin ei ole ratkaisuja ja vastauksia pienellä ihmisellä ja siksi ne jäävät pelottamaan, mutta helvettiin ja ikuiseen kadotukseen ON RATKAISU JA APU!
Emmekö usko Raamatun ilmoitukseen siitä, että KAIKKI jotka eivät ole ottaneet vastaan Herra Jeesuksen sovitustyötä joutuvat ikuisesti helvettiin? Poikkeuksia ei ole.
Uskon ja kuuliaisuuden tulee perustua ensisijaisesti rakkauteen Jumalaa ja Herra jeesusta kohtaan, sekä terveeseen Jumalan pelkoon. Helvetti ei ole ensisijainen evankelioimis väline, mutta mielestäni sen täytyy kuulua evankelioimiseen myöskin jollakin tasolla. Sitä ei saa jättää pois. Se kertoo miten kauhealta ja isolta asialta Herra Jeesus meidät pelasti!
Olen kuullut todistuksia keskustellasseni ihmisten kanssa kuinka he käsittivät joutuvansa helvettiin ikuisisksi ajoiksi ilman toivoa ja vasta tämä totuudenmukainen pelko sai heidät etsimäänHerra jeesusken sovituksen ja ymmärtämään kuinka suuresta pelastuksesta todella on kyse! Kaikki tarvitsevat sovitusta tai painuvat helvettiin, se on Raamatun ilmoittama totuus.
Herra Jeesus pelasti meidät helvetiltä! kadotukselta ! Ja tänäpäivänä Hän haluaa pelastaa kaikki sovituksen vastaan ottavat myöskin. Miksi ei saisi kertoa mistä Jeesus pelastaa?
Esim:
Jos purjehdusta aloittelevalle lapselle sanottaisiin vain, hei laita ne epämiellyttävät ja kömpelöt ja painavat pelastusliivit päällesi niin ei tule kylmä, niin liivit jäisi rannalle tai veneenpohjalle.
Mutta jos lapselle kertoo että ne pelastavat henkesi ja että hän hukkuu ja kuolee ilman liivejä jos joutuu myrskyssä vedenvaraan niin on paljon todennäköisempää että liivit on niskassa...
Aina painotetaan maallisia asioita tyyliin "Herra pelasti minut...juomiselta, rahanhimosta, pettämisestä, lihavuudelta, taloudellisesta hädästä yms yms" hieno homma ja kiitos siitä Herralle, mutta nämä ovat lihallisia ongelmia jotka koskettaa vain tätä elämää. Ikuinen elämä ja pelastus ikuisesta kadotuksesta koskettaa IKUISUUTTA! Se se vasta on pelastus se sanon minä!
Oheishyötynä tästä ikuisesta kadotuksesta pelastumisesta seuraa pyhityselämä joka Jumalan ansiosta pelastaa meidät jo tässä ajassa monelta ruumiilliselta vaivalta ja synniltä, mutta suurin potti jää usein mainitsematta.
Luukas 12.
1 Kun sillä välin kansaa oli kokoontunut tuhatmäärin, niin että he polkivat toisiaan, rupesi hän (Herra Jeesus) puhumaan opetuslapsillensa: "Ennen kaikkea kavahtakaa fariseusten hapatusta, se on: ulkokultaisuutta.
2 Ei ole mitään peitettyä, mikä ei tule paljastetuksi, eikä mitään salattua, mikä ei tule tunnetuksi.
3 Sentähden, kaikki, mitä te pimeässä sanotte, joutuu päivänvalossa kuultavaksi, ja mitä korvaan puhutte kammioissa, se katoilta julistetaan.
4 Mutta minä sanon teille, ystävilleni: älkää peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, eivätkä sen jälkeen voi mitään enempää tehdä.
5 Vaan minä osoitan teille, ketä teidän on pelkääminen: peljätkää häntä, jolla on valta tapettuansa syöstä helvettiin. Niin, minä sanon teille, häntä te peljätkää.
6 Eikö viittä varpusta myydä kahteen ropoon? Eikä Jumala ole yhtäkään niistä unhottanut.
7 Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut. Älkää peljätkö; te olette suurempiarvoiset kuin monta varpusta.
Matt 18.
12 Mitä arvelette? Jos jollakin ihmisellä on sata lammasta ja yksi niistä eksyy, eikö hän jätä niitä yhdeksääkymmentä yhdeksää vuorille ja mene etsimään eksynyttä?
13 Ja jos hän sen löytää, totisesti minä sanon teille: hän iloitsee enemmän siitä kuin niistä yhdeksästäkymmenestä yhdeksästä, jotka eivät olleet eksyneet.
14 Niin ei myöskään teidän taivaallisen Isänne tahto ole, että yksikään näistä pienistä joutuisi kadotukseen.
Jumala ei halua että kukaan joutuisi kadotukseen, mutta sinne joudutaan ilman herra Jeesusta. Se on varmaa kuin kaikki muukin Raamatun ilmoitus.
En tiedä olenko se vain minä jolla on ollut tämä ongelma eli en ole uskaltanut puhua helvetistä ja kadotuksesta juuri ollenkaan kun evankeloin tai puhun Jumalasta, vaan olen moklottanut vain armosta ja painottanut ikuista elämää ja pyhityselämän siunauksia ja iloa.
Puhutteko te rohkeasti kadotuksesta vai vain kysyttäessä? Oletteko myös te tavanneet uskovia jotka ovat kertoneet teille löytäneensä Herra jeesuksen pelastuksen vasta tajuttuaan joutuvansa helvettiin? Miten itse koette helvetillä evankeloinnin?