Ajatuksia uskon kasvusta

Yleistä keskustelua, aihe on vapaa

Ajatuksia uskon kasvusta

ViestiKirjoittaja Herman » 25. Elo 2013 22:09

Mark.4
26 Ja hän sanoi: "Niin on Jumalan valtakunta, kuin jos mies kylvää siemenen maahan;
27 ja hän nukkuu, ja hän nousee, öin ja päivin; ja siemen orastaa ja kasvaa, hän ei itse tiedä, miten.
28 Sillä itsestään maa tuottaa viljan: ensin korren, sitten tähkän, sitten täyden jyvän tähkään.
29 Mutta kun hedelmä on kypsynyt, lähettää hän kohta sinne sirpin, sillä elonaika on käsissä."


Raamattu opettaa uskosta ja uskonelämästä monella tavalla. Yksi useasti esiintyvistä opetuksista on vertaus kasvien kasvusta, ja siitä voimmekin oppia paljon.

Ensiksi kasvi tarvitsee siemenen, josta se lähtee kasvamaan.

Tässä näemme opetuksen siitä, että todellinen usko on Jumalalta saatu lahja. Ihminen ei voi vain itse alkaa uskomaan, tai omaksua todellista Jeesuksen uskoa niinkuin joku uskonto tai filosofia voidaan omaksua. Jumalan täytyy antaa, ja ihmisen sydämen täytyy avautua ottamaan vastaan usko joka tulee taivaasta. Vain se on siemen, josta voi lähteä kasvamaan todellinen usko. Ja todellinen usko voi ainoastaan kasvaa, sitä ei voi millään muulla keinolla saada. Raamattu todistaa, että usko syntyy kuulemisesta, Kristuksen sanan kuulemisesta (tarkoittaa sekä Raamatun logos-ilmoitusta että Elävän Jumalan rhema-sanaa).


Kun siemen sitten laitetaan hyvään maaperään jossa on kasvulle suotuisat olosuhteet, lähtee kasvi sen sisältä kasvamaan.

Tässä näemme edelleen opetuksen siitä, että ihmisen sydämen (josta maaperä on vertauskuva) täytyy ottaa vastaan Jumalalta tullut usko. Hyvä maaperä jossa usko voi lähteä kasvamaan, on nöyrä eikä peittele rikkomuksiaan. Usko voi kasvaa vain Jumalan armosta, ja armo voi tulla todeksi vain siellä missä Jumalan Henki on saanut osoittaa todeksi syntisyyden. Jumalan armo ilmenee siinä, että Jeesuksen veri pesee meidät puhtaaksi syntisyydestä, ja sen armon kautta siis kasvamme.

Kasvua tapahtuu myös totuudellisen tiedon lisääntyessä. Raamattu sanoo, että "olette riisuneet pois vanhan ihmisen tekoinensa ja pukeutuneet uuteen, joka uudistuu tietoon, Luojansa kuvan mukaan" (Kol.3:9-10). Mutta kasvua tapahtuu tiedon kautta vain, kun todella tämän sanan mukaisesti uudistumme Luojan kuvan kaltaiseksi omaksumamme tiedon kautta. Eli toisin sanoen, kun "sana tulee lihaksi". Ilman tätä uudistumista tieto vain paisuttaa meitä ja tekee meistä rakkaudettomia. Siksi on tärkeää, että tiedon saamisen päämäärä on muuttua Kristuksen kaltaiseksi.


Kun kasvua sitten alkaa tapahtumaan, tapahtuu se kahteen suuntaan; alaspäin kasvaa juuret, ihmissilmälle näkymättömiin mullan alle, ja ylöspäin kasvaa varsi eli kasvin näkyvä osa.

On myös tärkeää, että nämä kaksi asiaa ovat elämässämme tasapainossa. Meillä tulee olla "salainen usko" sekä "näkyvä usko". Salaisella uskolla tarkoitetaan sitä, että sisimmässämme meillä on elävä yhteys Jumalaan, eli ajattelemme Häntä ja Hänen asioitaan, rukoilemme "kammiossa" (eli yksinäisyydessä), vietämme aikaa Sanan ja ravitsevan opetuksen ääressä, etsimme Hengen viisautta ja johdatusta elämällemme, annamme almuja ja uhreja joista emme välttämättä kerro toisille (jos ei Herra joskus johdata todistamaan), teemme oikein silloinkin kun kukaan ihminen ei näe, jne...

Tämä kaikki on "juurten kasvattamista", jossa suhteemme Jumalaan vahvistuu ja pysyy elävänä ja todellisena. Ilman tätä kaikki ulkonainen kristillisyyden harjoittaminen on pelkkää ulkokultaisuutta. Vaikka juuret ovat näkymättömissä, ovat ne kasvin tärkeämpi osa, ja siksi "juurten kasvattamiseen" tulee keskittyä ennen muuta.

Mutta kasvilla on juurten lisäksi myös varsi eli näkyvä osa. Uskomme tulee myös näkyä ulospäin, kun juuret ovat kunnossa. Tervettä kasvua ilmentävä usko pyrkii harjoittamaan laupeutta ja hyviä tekoja kaikille ihmisille joka tilanteessa missä se on mahdollista. Ja sen tarkoitus on kirkastaa ihmisille Jumalan armoa ja totuutta, joten myös sanallinen todistaminen kuuluu uskonelämään. Uskovien yhteyteen hakeutuminen on myös osa sitä, ja mitä enemmän kasvua tapahtuu, sitä aktiviisempia meidän tulee olla yhteyden etsimisessä ja rakentamisessa.

Oikea uskonkasvu suuntautuu myös henkilökohtaisen kutsumuksen ja palvelutehtävän löytämiseen ja siinä toimimiseen. Tätä kautta voimme olla hedelmällisiä jäseniä Kristuksen ruumiissa, koska silloin teemme Jumalan tahdossa sitä mitä Hän tahtoo meidän tekevän. Tässä ilmenee juurten ja näkyvän osan välinen yhteys kaikista parhaiten, koska ilman sisimmän yhteyttä Jumalaan me voidaan tehdä kaikenlaista hyvin näyttävääkin, mutta vain sisimmän yhteyden kautta me voidaan tehdä sitä mitä Hän juuri meidän tahtoo tekevän. Ja jos tekomme eivät ole Hänen vaikuttamia, ei niistä ole mitään todellista hyötyä, vaikka ne olisivat ihmissilmin kuinka näyttäviä tahansa. "Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee" (Snl.4:23)


Kasvutahtiin vaikuttaa hyvin paljon olosuhteet...

Kasveilla on paljon vihollisia. On rikkaruohoja, tuholaisia, kuivuutta tai liiallista kosteutta jne... Kasvamaan lähtenyttä uskonelämää on aktiivisesti varjeltava ja suojeltava, että kasvu jatkuu terveenä. Kasvu itsessään tapahtuu "kuin itsestään" - eli Jumalan voiman ja elämän kautta - mutta meidän vastuullemme on annettu suotuisten olosuhteiden luominen. Näistä asioista voisi kaikista opettaa pitkät raamattutunnit, mutta tyydyn nyt (ainakin aluksi) vain listaamaan muutamia asioita joilta uskoa tulee varjella:

- Liian yksipuolinen lain tai armon painotus
- Liian yksipuolinen tiedon tai kokemuksien painotus
- Liiallinen altistuminen synnin houkutuksille (tarkoitan itseriittoista asennetta. Jeesuksen todistajana voimme kyllä olla syntisten keskellä Hänen johdatuksessaan ja varjeluksessaan)
- Liiallinen seurusteleminen lihallisten tai epäterveiden uskovien kanssa (samalla tavalla kuin ed. kohta)
- Ajankäyttö! (hengellisen elämän hoitaminen unohtuu ja hiipuu helposti jos alamme käyttämään aikaa turhempiin asioihin)


...mutta vaikka olosuhteet olisivat täydelliset, on kasvamisen tahdilla aina rajansa.

Tämä on hyvin tärkeää muistaa. Kasvi ei voi kasvaa nopeammin kuin se kasvaa. Pieni puu ei vielä voi olla yhtä suuri eikä vahva kuin suuri puu, eikä se voi nähdä asioita yhtä korkealta. Tämä meidän kaikkien tulisi muistaa, kun kohtaamme meitä "pienempiä puita". He eivät voi vielä täysin samaistua meidän kokemuksiimme ja ajatuksiimme, mutta me voimme samaistua heihin jos haluamme, sillä olemme itsekin olleet "pieniä puita".

Meidän tulisi olla sydämestämme nöyriä, niin että todella samaistumme heidän tilanteeseen ja tasoon, emmekä millään tavalla puhuisi heille yläpuolelta. Toki voimme jakaa sitä viisautta ja tietoa yms jota olemme Jumalan armosta saaneet uskonkasvun myötä, mutta sen tulee tapahtua sellaisella tavalla, että "pienempi puu" sen voi käsittää ja ottaa vastaan - muuten sillä ei ole mitään merkitystä, vaan päinvastoin se voi saada toisessa aikaan ahdistusta ja muita negatiivisia asioita.

On myös tärkeää muistaa, että kasvi voi olla täydellinen vaikka se olisikin vielä pieni taimi. Tarkoitan tällä sitä, ettei uskon kasvamattomuus tarkoita, että jotain olisi pielessä, vaikka ihmissilmin saattaisi siltä vaikuttaa. Monet meistä ovat rikkinäisistä taustoista eikä meillä ole ennen uskoontuloa paljoa ymmärrystä Jumalan mielen mukaisesta elämästä. Ymmärrys ei voi kasvaa yhdessä hetkessä, vaikka usko lähteekin kasvamaan.

Meidän on siis nähtävä toiset ihmiset sellaisella näkökyvyllä, jonka vain Jumala voi antaa, joka näkee läpi ulkokuoren ihmisen sydämeen, niin että erotamme mikä on Jumalan antamaa uskonkasvua ja mikä sellaista mistä ei vielä ole ehditty kasvaa pois. Jos emme tätä näe, saatamme alkaa opettamaan tai ojentamaan tai jopa nuhtelemaan toisia sellaisesta, mistä he eivät vielä yksinkertaisesti kykene kasvamaan eteenpäin.

Tällä kasvun näkökulmalla ei kukaan voi kuitenkaan perustella tai puolustella syntejään. Se olisi syntien selittelyä, eikä synneistä voi vapautua selittelemällä, vaan ainoastaan tunnustamalla ne sellaisena kuin ne on. Syntiasiat tulee selvittää Jumalan kanssa heti kun ymmärtää synnit synneiksi, eikä jäädä kasvamattomuuden kuoppaan.

Kasvun näkökulma toimii kuitenkin pyhityselämän suhteen siinä mielessä, että voimme sen kautta ymmärtää miksi jotkut lankeilevat synteihin useammin. Kun kasvamme uskossa, emme enää lankea niihin synteihin usein tai koskaan, joiden kanssa alussa kipuilimme paljon. Mutta parannuksenteon mieltä meillä on oltava jatkuvasti, siitä päivästä alkaen kun tulemme uskoon siihen päivään asti, kun jätämme tämän ruumiin ja saamme olla Herran kirkkaudessa iankaikkisesti.
Herman
 

Re: Ajatuksia uskon kasvusta

ViestiKirjoittaja kesäkurpitsa » 06. Marras 2013 14:53

Hyvä teksti. Kiitos Jumalalle.
kesäkurpitsa
 
Viestit: 70
Liittynyt: 01. Marras 2013 22:08

Re: Ajatuksia uskon kasvusta

ViestiKirjoittaja Mikko Murpatti » 06. Marras 2013 16:39

Hyvä vertaus tässä tuo kasvin elinkaari, saa hyvin kiinni aiheesta.

Tämä on erittäin totta:

Ajankäyttö! (hengellisen elämän hoitaminen unohtuu ja hiipuu helposti jos alamme käyttämään aikaa turhempiin asioihin)

Itsekkin huomannut , että jos erehtyy liian syvälle maailmaan palaamaan ihan vaan vaikka jos paripäivää katselee maallisia elokuvia taikka pelailee jotakin tietokoneella niin heti tuntuu , että yhteys yläkertaan on heikompi koko sen päivän.

Sitten taas jos on ollut monta viikkoa, vaan uskoasioiden äärellä ja tutkii Raamattua janoisena niin yhteys on paljon voimakkaampi ja on lähempänä Herraa.
***Armo ja rauha lisääntyköön teille Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen tuntemisen kautta.***
Avatar
Mikko Murpatti
 
Viestit: 3063
Liittynyt: 16. Marras 2012 12:32

Re: Ajatuksia uskon kasvusta

ViestiKirjoittaja Mr Kerimäki » 07. Marras 2013 07:36

Kyllä Mikko se perusasia on juuri näin ,että jos maailmalle kumartaa niin tulee pyllistäneeksi Jumalalle ja silloin asiat ei mene ihan hyvin.Ja se yhteys heikkenee kuin soneran verkossa hajaasutusalueella.
Yhteys Jumalaan puhumalla Rukouksin ja olemaan kuin läsnä Hänen kanssaan joka askeleella .Eli Hän on mukana arjen kuvioissa eri käänteissä ja niin että me itse pidämme sen yhteyden kunnossa emmekä tuudittaudu siihen ,että joku muu tekee sen meidän puolesta.Siis kasvamme uskossa siihen osaan mikä meille kuuluu eli olla koko ajan oikealla paikalla ja oikeassa tilassa.Ja kun tarkkaan mietimme niin huomaamme kuinka lähellä se Jumalan voima on eli sitä ei tarvitse mailien päästä etsiä.Helppoa kuin heinänteko ja ei sitä heinää seipäälle jaksa laittaa hampaat irvessä vaan siinä on hyvä olla sellainen hyvä iloinen meininki joka näkyy ulospäin niin ,että kylätiellä pyöräilevä pastorikin sanoo ,,,,,No tuo Mies se kyllä silmin nähden tykkää tuosta heinänteosta.Siinä on sellainen iloinen rento meno.
Mr Kerimäki
 
Viestit: 1324
Liittynyt: 02. Joulu 2012 16:47

Re: Ajatuksia uskon kasvusta

ViestiKirjoittaja vaisuliini » 11. Joulu 2014 13:17

*
Nostan tämän esiin koska tämä liittyy Jumalan tuomaan 'todellisen uskon' -lahjaan.
Hoos.6:3 Niin me otamme siitä vaarin, ja sitä pyytelemme, että me Herran tuntisimme; sillä hän koittaa niinkuin kaunis aamurusko, ja hän tulee meille niinkuin sade, niinkuin ehtoosade aikanansa maan päälle. Biblia.
Avatar
vaisuliini
 
Viestit: 7913
Liittynyt: 09. Marras 2010 20:54

Re: Ajatuksia uskon kasvusta

ViestiKirjoittaja Markareetta » 01. Tammi 2015 12:45

Tässä 1 Johanneksen kirjeen 2 luvussa on uskon kasvua:





1.Johanneksen kirje:

Lapsukaiseni, tämän minä kirjoitan teille, ettette syntiä tekisi;
mutta jos joku syntiä tekeekin, niin meillä on puolustaja Isän
tykönä, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas.

Ja hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan
meidän, vaan myös koko maailman syntien.
Ja siitä me tiedämme hänet tuntevamme,
että pidämme hänen käskynsä.

Joka sanoo: "Minä tunnen hänet", eikä pidä hänen
käskyjänsä, se on valhettelija, ja totuus ei ole hänessä.
Mutta joka pitää hänen sanansa, hänessä on Jumalan
rakkaus totisesti täydelliseksi tullut.
Siitä me tiedämme, että me hänessä olemme.

Joka sanoo hänessä pysyvänsä, on velvollinen
vaeltamaan, niinkuin hän vaelsi.
Rakkaani, en minä kirjoita teille uutta käskyä,
vaan vanhan käskyn, joka teillä on alusta ollut;
tämä vanha käsky on se sana, jonka te olette kuulleet.

Ja kuitenkin minä kirjoitan teille uuden käskyn,
sen, mikä on totta hänessä ja teissä; sillä pimeys
katoaa, ja totinen valkeus jo loistaa. Joka sanoo
valkeudessa olevansa, mutta vihaa veljeänsä,
se on yhä vielä pimeydessä. Joka rakastaa veljeänsä,
se pysyy valkeudessa, ja hänessä ei ole pahennusta.

Mutta joka vihaa veljeänsä, se on pimeydessä ja
vaeltaa pimeydessä, eikä hän tiedä, mihin menee;
sillä pimeys on sokaissut hänen silmänsä.

Minä kirjoitan teille, lapsukaiset, sillä synnit
ovat teille anteeksi annetut hänen nimensä tähden.
Minä kirjoitan teille, isät, sillä te olette oppineet
tuntemaan hänet, joka alusta on ollut.

Minä kirjoitan teille, nuorukaiset, sillä te olette
voittaneet sen, joka on paha. Minä olen kirjoittanut teille,
lapsukaiset, sillä te olette oppineet tuntemaan Isän.

Minä olen kirjoittanut teille, isät, sillä te olette oppineet
tuntemaan hänet, joka alusta on ollut. Minä olen kirjoittanut
teille, nuorukaiset, sillä te olette väkevät, ja Jumalan sana
pysyy teissä, ja te olette voittaneet sen, joka on paha.

Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on.
Jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä.
Sillä kaikki, mikä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö
ja elämän korskeus, se ei ole Isästä, vaan maailmasta.

Ja maailma katoaa ja sen himo; mutta joka tekee
Jumalan tahdon, se pysyy iankaikkisesti.

Lapsukaiset, nyt on viimeinen aika.

Ja niinkuin te olette kuulleet, että antikristus tulee,
niin onkin nyt monta antikristusta ilmaantunut;
siitä me tiedämme, että nyt on viimeinen aika.

Meistä he ovat lähteneet, mutta he eivät olleet
yhtä meidän kanssamme; sillä jos he olisivat
olleet yhtä meidän kanssamme, niin he olisivat
meidän kanssamme pysyneet; mutta heissä oli
tuleva ilmi, että kaikki eivät ole yhtä meidän kanssamme.

Teillä on voitelu Pyhältä, ja kaikilla teillä on tieto.
En minä ole kirjoittanut teille sentähden, ettette
totuutta tiedä, vaan sentähden, että te tiedätte
sen ja ettei mikään valhe ole totuudesta.

Kuka on valhettelija, ellei se, joka kieltää sen,
että Jeesus on Kristus? Hän on antikristus, se,
joka kieltää Isän ja Pojan. Kuka ikinä kieltää Pojan,
hänellä ei ole Isääkään. Joka tunnustaa Pojan,
hänellä on myös Isä.

Minkä te olette alusta asti kuulleet, se pysyköön teissä.
Jos teissä pysyy se, minkä olette alusta asti kuulleet,
niin tekin pysytte Pojassa ja Isässä.

Ja tämä on se lupaus, minkä hän on
meille luvannut: iankaikkinen elämä.
Tämän minä olen kirjoittanut teille niistä,
jotka teitä eksyttävät.

Mutta te - teissä pysyy se voitelu, jonka
olette häneltä saaneet, ja te ette ole kenenkään
opetuksen tarpeessa; vaan niinkuin hänen
voitelunsa opettaa teitä kaikessa, niin se opetus
on myös totta eikä ole valhetta; ja niinkuin
se on opettanut teitä, niin pysykää hänessä.

Ja nyt, lapsukaiset, pysykää hänessä, että
meillä hänen ilmestyessään olisi turva eikä
meitä häpeällä karkoitettaisi pois hänen tyköänsä
hänen tulemuksessaan.

Jos tiedätte, että hän on vanhurskas,
niin te ymmärrätte, että myös jokainen,
joka vanhurskauden tekee, on hänestä syntynyt.
Markareetta
 
Viestit: 209
Liittynyt: 17. Loka 2014 09:38


Paluu Yleinen keskustelu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Google [Bot] ja 26 vierailijaa