Jesaja

Yleistä keskustelua, aihe on vapaa

Jesaja

ViestiKirjoittaja systeri » 24. Elo 2013 17:29

Mä en oo koskaan tienny että Jesajan kirja olis niinku pienoisraamattu.Luvut 1-39 olis vanhaa liittoa ja 40:stä eteenpäin uutta liittoa..mielenkiintoista.Täytyy alkaa lukea Jesajaa uudella silmällä...varsinkin sitä 40 eteenpäin :think2:
Mitähän sieltä löytyis...pistettäiskö ylös tähän jos hiffaa jotain :)
systeri
 

Re: Jesaja

ViestiKirjoittaja systeri » 24. Elo 2013 17:30

...vaikka tähän aikaan liittyvää??
systeri
 

Re: Jesaja

ViestiKirjoittaja pekka » 25. Elo 2013 14:59

"Jesajan kirja: Johdanto"

http://raamattuvuodessa.puheenvuoro.uus ... a-johdanto

"Johdanto: Jesaja, jonka nimi tarkoittaa ”Jumala pelastaa,” on juutalaisten suuri profeetta. He pitävät häntä Mooseksesta seuraavana, jotkut laittavat hänet jopa Mooseksen edelle tai pitävät häntä Daavidista seuraavana. Hän kuuluu siten ehdottomasti Israelin historian kolmen suurimman nimen joukkoon. Hän oli eläessään ensisijaisesti Juudan ja Jerusalemin profeetta, mutta profetoi myös pohjoisvaltiosta eli Israelista ja ympäröivistä kansoista, mutta Juudan kannalta. Kristityille hän on ennen kaikkea se profeetta, joka profetoi tarkasti Herran Jeesuksen, Messiaan, tulosta, luonteesta, palvelutehtävästä, saarnaamisesta, kuolemasta ja kärsimyksestä ja Hänen valtakuntansa leviämisestä ja jatkumisesta. Siksi häntä on kutsuttu Vanhan Testamentin evankelistaksi.


Tämä hänen kaksijakoinen, Juudasta koko maailmaa käsittäväksi laajeneva tehtävänsä ilmenee siten, että Jesajan kirja jakaantuu kahteen toisistaan poikkeavaan osaan: Luvut 1-39 liittyvät Juudan pakkosiirtolaisuutta edeltävään aikaan ja sisältävät paljon moitteen ja tuomion sanoja, mutta myös messiaanista sanomaa. Luvut 40–66 profetoivat pakkosiirtolaisuuden jälkeisestä ajasta, se on n. 200 vuotta Jesajan kuoleman jälkeisistä tapahtumista, ja Jumalan koko Israelia ja kaikkia muitakin kansoja koskevasta pelastussuunnitelmasta. Pawson kirjoittaa, että tämä osa ”antaa meille kautta linjan uskomattoman kuvan Jumalasta.” Siksi tätä jälkimmäistä osaa rakastetaan erityisen paljon.

Jesaja oli perimätiedon mukaan Juudan kuninkaan Joosian pojanpoika ja kuningas Ussian serkku. Hän oli siten kuninkaallista sukua, jota myös kaikki uskovat ovat, tosin hengessään. Jesaja kutsuttiin profeetalliseen palvelukseensa kuningas Ussian kuolinvuona 754 eKr. ja hän vaikutti profeettana myös seuraavien kolmen kuninkaan, Jootamin, Aahaan ja Hiskian aikana noin vuodesta 760 eKr. vuoteen 713 eKr. eli n. 47 vuotta. Paitsi profeetta, Jesaja oli myös suuri kuninkaiden neuvonantaja. Häntä onkin kutsuttu Jerusalemin vaikutusvaltaisimmaksi valtiomieheksi.


Jesajan luotettavuus profeettana näkyy erityisesti siinä, että hän ennusti Juudan joutumisesta Babylonian pakkosiirtolaisuuteen, Babylonian tuhon ja Juudan vapautumisen sieltä noin 200 vuotta ja Messiaan tulon ja kärsimyksen hyvin yksityiskohtaisesti noin 700 vuotta etukäteen. Hän on se profeetta, johon Jeesus ja apostolit viittaavat useimmin UT:ssa, mikä sekin puhuu hänen puolestaan.


Paitsi Jesajan sanoma, niin myös hänen kuolemansa oli profeetallinen. Rabbiinisen perimätiedon mukaan Juudan paha kuningas Manasse sahatutti hänet onton puun sisällä halki, mihin Hepr. 11:37 viittaa. Siitä on hieman poikkeavia kertomuksia, mutta UT:n valossa seuraava on uskottava. Manasse vihasi Jesajaa ja käytti siksi tekosyynä hänen tappamiseensa sitä, että hän sanoi nähneensä kutsumuksensa yhteydessä Jumalan: ”Kuningas Ussian kuolinvuotena minä näin Herran istuvan korkealla ja ylhäisellä istuimella, ja hänen vaatteensa liepeet täyttivät temppelin,” Jes. 6:1. Hänen piti muka siksi kuolla, että Mooses oli sanonut: ”…sillä ei kukaan, joka näkee minut, jää eloon ”Moos. 33:20. Tässä piru sovelsi Raamattua. Toiset katsovat, että teloituksen perusteena oli se, että Jesaja oli sanonut: "Voi minua! Minä hukun, sillä minulla on saastaiset huulet, ja minä asun kansan keskellä, jolla on saastaiset huulet; sillä minun silmäni ovat nähneet kuninkaan, Herran Sebaotin" Jes. 6:5. Siinä toisena ja ehkä eniten Manassen vihaa synnyttäneenä syynä oli kansan ja sitä kautta sen johtajan syntisyyden paljastaminen.


Tässä on nähtävissä profetiaa Jeesuksen kuolemasta, joka naulittiin puuhun siitä syystä, että ei kaihtanut sanojaan tuomitessaan farisealaisen uskonnollisen elämän ja koska Hän sanoi itseään Jumalan pojaksi tehden siten itsensä Jumalan vertaiseksi. Yhteys Stefanuksen kuolemaan on myös ilmeinen, sillä hänethän kivitettiin heti, kun hän sanoi: "Katso, minä näen taivaat auenneina ja Ihmisen Pojan seisovan Jumalan oikealla puolella" Apt. 7:56. Myös Paavalin yksi kuolinsyy oli se, että hän todisti nähneensä ylösnousseen Kristuksen ja että Jumala oli valinnut hänet ”…näkemään Vanhurskaan…” ja että hän näki Hänet myös myöhemmin, Apt. 22:8, 14. Saatana vihaa kaikkia uudestisyntyneitä, koska nämä ovat hengessään nähneet Jumalan ja päässeet Jumalan lapsen asemaan. Se tietää, ettei sillä ole siihen mitään mahdollisuuksia ja siksi se yrittää eksyttää ja masentaa heitä valheillaan pois valkeudesta.


Jumala on vapauttanut kaikki kansat ja ihmiset perkeleen vallasta Kristuksen kuoleman, ylösnousemuksen ja taivaaseen astumisen kautta ja jokainen siihen uskova, Kristuksessa oleva, on vapaa kaikesta tuomiosta ja syyllisyydestä, Room. 8:1. Keskityn siksi Jesajan kirjassa lähinnä sen evankeliseen sanomaan, Jumalan rakkauden tekoihin ja Hänen lupauksiin niin juutalaisille kuin ei-juutalaisillekin. Niitä ei voi kuitenkaan poimia niin kuin rusinoita pullasta, sillä on tärkeää tietää mistä, miksi ja minne Jumala on meidät siirtänyt.


PÄIVÄN TOTUUS: ”kiittäen Isää, joka on tehnyt teidät soveliaiksi olemaan osalliset siitä perinnöstä, mikä pyhillä on valkeudessa, häntä, joka on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan” Kol.1:12–13."
"Sillä kärsivällisyys on teille tarpeellinen, tehdäksenne Jumalan tahtoa, että te lupauksen saisitte." Hepr. 10:36

https://annabella-wargh.webnode.fi/
Avatar
pekka
Site Admin
 
Viestit: 5194
Liittynyt: 22. Marras 2010 21:51

Re: Jesaja

ViestiKirjoittaja pekka » 25. Elo 2013 15:05

JESAJA
Olavi Peltola

TEEMA
Tuomion jälkeen tulee armo.

AVAINJAE
Meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet. Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet Jes 53:5.

JOHDANTO
Jesaja toimi Juudassa viiden kuninkaan, Ussian, Jotamin, Ahan, Hiskian ja Manassen aikana, vuodesta 740 alkupuolelle 680-lukua. Se aika oli yhteiskunnallisesti ja poliittisesti vaikeaa kriisiaikaa. Assyrian laajeneva maailmanvalta aiheutti jatkuvan ja pelottavan uhan pienen Juudan olemassaololle. Ahan (736-716 eKr) aikana Juuda alistuikin Assyrian vasallivaltioksi. Jesaja näki kuinka Assyria tuhosi Israelin ja sen pääkaupungin Samarian vuonna 722 eKr. Jesaja rohkaisi määrätietoisesti Hiskiaa assyrialaisten tuhottua Juudaa ja Jerusalemin ollessa heidän piirittämänään vuonna 701. Hän sai kokea myös jumalattoman Manassen valtaan tulon.
Jesaja oli todennäköisesti kuninkaallista sukua, ja hänellä oli läheiset suhteet hoviin ja jonkinlaisen hovisaarnaajan asema. Korkeasta asemastaan huolimatta perimätieto kertoo hänen kuolleen rikkisahattuna (vert. Hepr 11:37) Manassen aikana.

On sanottu, ettei kukaan ole ennen Jesajaa eikä hänen jälkeensä käyttänyt heprean kieltä yhtä runollisen lennokkaasti ja maalailevasti. Kielenkäyttönsä ja sanomansa voiman tähden häntä onkin pidetty profeettojen kuninkaana.

Aina 1800-luvulle asti juutalainen synagooga ja kristillinen kirkko pitivät Jesajaa yhtenäisenä kirjana. Mutta sen jälkeen on Raamatun kriittinen tutkimus paloitellut yhtenäisyyden. Jotkut esitävät, että kirjan 1289 jakeesta vain 262 olisi aitoa Jesajan julistusta. Lukuja 40-55 on nimitetty Deuterojesajaksi (toinen Jesaja) ja 55-66 Tritojesajaksi (kolmas Jesaja). Kirjan väitetään syntyneen joskus 400-luvulla. Emme pohdi tässä näiden väitteiden uskottavuutta. On hyvä muistaa, että Qumranista löydetty vanhin yhtenäinen VT:n kirja on juuri Jesajan käärö noin vuodelta 100 eKr. Jo silloin on siis Jesaja ollut ehyt, ja se riittänee meillekin. Haluamme avata Jesajan kirjan nykyisessä yhtenäisessä muodossaan ja kiitollisin mielin ottaa vastaan sen sanoman, minkä Pyhä Henki haluaa välittää meille sen kautta.

Jesajan kirjan sisältö ei seuraa aikajärjestyksessä profeetan puheita, vaan puheet ja tapahtumat on ryhmitelty omiksi kokonaisuuksiksi, ikään kuin omiksi kirjoiksi Jesajan kirjan sisällä. Voimme jakaa Jesajan kirjan seitsemään osaan. Tosin tämä jako ei ole kattava, mutta antanee jonkinlaisen yleiskuvan eri osien pääsisällöstä.

Paatumuksen kirja (1-6) sisältää ankaria tuomioita langenneesta kansasta ja myös Jesajan kutsumisnäyn.
Immanuelin kirja (7-12) sisältää lupauksen Immanuelista (7:14), ja siinä loistaa toivon valo kirkkaana luvuissa 9 ja 11.
Kansojen kirja (13-23) sisältää tuomioita naapurikansoista ja myös Israelista ja Juudasta.
Ilmestyksen kirja (24-27) suuntaa katseen Herran suureen päivään, jolloin Herra mullistaa maan muodon.
Siionin kirja (28-35) sisältää monien tuomioiden keskellä lohdutuksen sanoja Siionille.
Historian kirja (36-39) kuvaa profeetan toimintaa Hiskian aikana.
Lohdutuksen kirja (40-66) voidaan puolestaan jakaa 40:2:n perusteella kolmeen osaan:
- Pakkotyö on päättynyt (40-48): kansan paluu vankeudesta.
- Syyllisyys on sovitettu (49-57): pelastus tulee Herran palvelijan kautta
- Herran käsi on sitä kurittanut (58-66): Israelin ja maailman kansojen loppu ja Herran ja hänen omiensa kirkkaus.
LUKUOHJELMA
Paatumuksen kirja (1-6)
1:1-6 Minä kasvatan lapsia, mutta he nousivat minua vastaan
1:15 "Vaikka te rukoilemistanne rukoilisitte, minä en teitä kuuntele."
1:16-20 "Niin, tulkaa ja käykäämme oikeutta keskenämme, sanoo Herra: Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi (vk)."
2:1-4 "Tulee vielä aika, jolloin Herran pyhäkön vuori seisoo lujana. Ylimpänä vuorista se kohoaa."
2:11,17 "Herra yksin on ylhäinen."
4:2-6 Herra huuhtoo pois lian, poistaa verivelat ja puhdistaa
5:11-23 "Voi niitä, jotka sanovat pahaa hyväksi ja hyvää pahaksi! Pimeyden he kääntävät valoksi ja valon pimeydeksi, karvaan makeaksi ja makean karvaaksi."
6:1-13 Profeetan kutsumusnäky
Immanuelin kirja (7-12)
7:4 "Pysy rauhallisena, harkitse mitä teet. Älä pelkää."
7:9 "Ellette usko, te ette kestä."
7:14 "Neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel."
8:23-9:6 "Lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille."
10:20-23 Jäännös turvautuu yksin Herraan
11:1-10 "Iisain kannosta nousee verso, vesa puhkeaa sen juuresta."
12:1-6 "Te saatte riemuiten ammentaa vettä pelastuksen lähteistä."
Kansojen kirja (13-23)
13:11 Minä vaadin maailman tilille pahuudestaan.
14:12-16 Profetia Luciferista
14:24-27 "Mitä minä päätän, se tapahtuu."
19:24 Sinä päivänä Israel kohoaa kolmanneksi ja on siunauksena keskellä maata
21:11-12 "Vartija, kauanko yötä on vielä?"
22:13 Monen tämän päivänkin ihmisen koko elämän viisaus
22:22 "Hän avaa, eikä kukaan sulje, hän sulkee, eikä kukaan avaa."
Ilmestyksen kirja (24-27)
24:14-16 Jäännös iloitsee Herran suuruudesta
25:4 "Sinä olit turvapaikka heikolle, pakopaikka kurjalle vaikeuksien aikana."
25:8-9 "Kuolema on nielty ainiaaksi. Herra Jumala pyyhkii kaikkien kasvoilta kyyneleet."
26:3-4 "Herrassa on turva." 26:19-21 "Sinun kuolleesi heräävät eloon, heidän ruumiinsa nousevat ylös."
Siionin kirja (28-35)
28:9-13 Profeettaa pilkataan
28:16 "Joka uskoo, ei horju."
29:9-16 "Tämä kansa lähestyy minua vain suullaan ja kunnioittaa minua vain huulillaan, koska sen sydän on vetäytynyt minusta kauas."
29:17-19 "Kurjat riemuitsevat jälleen Herrasta."
30:15-23 Levollisena pysyminen ja hiljainen luottamus Herraan antaa voimaa ja vie oikealle tielle
32:15-18 Kun meihin tulee korkeudesta Henki, silloin kasvaa levollinen luottamus, turvallisuus, joka kestää iäti
33:2 Herra ole joka aamu käsivarsiemme voima!
33:5-6 "Sinun tulevat päiväsi hän turvaa hetkestä hetkeen."
33:24 "Kansa, joka siellä asuu, on saanut syntinsä anteeksi."
35:1-10 Pelastuksen ajan ihanuus
Historian kirja (36-39)
36:4,5,15 Keneen sinä oikein luotat?
37:16-20 Sinä yksin olet maailman kaikkien valtakuntien Herra
37:31 "Kasvattakaa juurta alas maahan ja hedelmiä ylös taivasta kohden."
38:14-16 "Herra, minä olen ahdingossa, auta minua."
38:15-21 "Selkäsi taakse sinä heität kaikki minun syntini."
Lohdutuksen kirja (40-66)
Pakkotyö on päättynyt (40-48)
40:1-11 "Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani."
40:12-26 "Hänen edessään maailman kansat eivät ole mitään."
40:27-31 "Jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman."
41:9-10 "Älä pelkää, minä olen sinun kanssasi! Älä arkana pälyile ympärillesi - minä olen sinun Jumalasi. Minä vahvistan sinua, minä autan sinua."
41:13-14 "Älä pelkää, minä autan sinua. Älä pelkää, sinä maan mato, sinä vähäinen väki!"
41:17-20 "Autiomaan minä muutan vesilammikoiksi ja kuivan hietikon lähteiden maaksi."
42:1-9 Profetia Herran palvelijasta, Messiaasta
42:16 "Sokeat minä kuljetan tietä, jota he eivät ole kulkeneet." 42:19 Profetia Herran palvelijasta, Messiaasta
43:1-3 "Minä olen lunastanut sinut. Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun."
43:18-19 "Älkää enää menneitä muistelko. Katso: minä luon uutta, nyt se puhkeaa taimelle, ettekö sitä huomaa?"
43:22-25 "Synneilläsi kyllä olet minua rasittanut. Mutta minä, minä itse pyhin pois sinun rikkomuksesi oman itseni tähden enkä muistele sinun syntejäsi."
44:2-4 "Näin sanoo Herra, joka sinut loi ja jo kohdussa sinut muovasi, hän, joka auttaa sinua."
44:22-23 "Minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi niinkuin pilven ja sinun syntisi niinkuin pilviverhon."
45:5-7 "Minä yksin olen Herra, minä, joka luon valon ja luon pimeyden ja tuotan yhtä lailla onnen ja onnettomuuden."
46:4 "Teidän vanhuutenne päiviin saakka minä olen sama." "Niin minä olen tehnyt ja niin yhä teen, minä nostan ja kannan ja pelastan."
46:13 "Minun pelastava vanhurskauteni ei ole kaukana, olen tuonut sen lähelle teitä."
48:9 "Oman nimeni tähden minä olen pitkämielinen."
48:17-19 "Kunpa kuulisit minun käskyjäni! Silloin sinun onnesi olisi runsas kuin virta, sinulle tuleva siunaus loputon kuin meren aallot."
Velka on sovitettu (49-57)
49:14-16 "Unohtaako äiti rintalapsensa, unohtaisiko hoivata kohtunsa hedelmää? Vaikka hän unohtaisikin, minä en sinua unohda. Käsieni ihoon minä olen sinut piirtänyt."
50:4-7 Profetia Herran palvelijasta, Messiaasta
50:10 "Joka kulkee syvällä pimeydessä ilman valoa, luottakoon Herran nimeen ja turvautukoon Jumalaan."
52:7 "Kuinka ihanat ovat vuorilla ilosanoman tuojan askelet! Hän ilmoittaa rauhan tulon, tuo suuren ilosanoman.
52:13-53:12 Raamatun ihmeellisin profetia Herran kärsivästä palvelijasta, Messiaasta
54:7-8 "Vain tuokioksi, vihani vimmassa, minä käänsin kasvoni sinusta pois, mutta minä armahdan sinua."
54:10 "Vaikka vuoret järkkyisivät ja kukkulat horjuisivat, minun rakkauteni sinuun ei järky eikä minun rauhanliittoni horju."
55:1-3 "Kuulkaa, kaikki janoiset! Tulkaa veden ääreen! Te, joilla ei ole rahaa, tulkaa."
55:6-13 Jumalan sana kutsuu Herran tykö, sanan uudestiluova voima
57:15-16 "Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä, mutta asun myös murtuneiden ja nöyrien luona. Minä virvoitan murtuneiden hengen ja herätän eloon nöyrien sydämen."
Herran kädestä kaksinkertaisesti (58-66)
58:6-7 "Toisenlaista paastoa minä odotan: että vapautat syyttömät kahleista, irrotat ikeen hihnat ja vapautat sorretut, että murskaat kaikki ikeet, murrat leipää nälkäiselle, avaat kotisi kodittomalle, vaatetat alastoman, kun hänet näet, etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi."
59:1-2 "Ei Herran käsi ole lyhyt pelastamaan eikä hänen korvansa kuuro kuulemaan. Ei, vaan teidän rikkomuksenne erottavat teidät Jumalastanne."
60:1-3 "Katso, pimeys peittää maan, yön synkkyys kansat. Mutta sinun taivaallesi kohoaa aamunkoi, Herran kirkkaus hohtaa sinun ylläsi."
61:1-3 "Herran Henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman."
61:10-11 "Hän pukee minun ylleni pelastuksen vaatteet, hän kietoo minut vanhurskauden viittaan."
62:4 "Herra rakastaa sinua."
63:9-10 "Kaikissa heidän ahdistuksissansa oli hänelläkin ahdistus, ja hänen kasvojensa enkeli vapahti heidät" (vk)
64:6-9 "Kuin saastaa me olemme olleet, kuin tahrainen riepu on koko meidän vanhurskautemme."
65:1-2 "Päivästä päivään minä ojensin käteni tätä vastahakoista kansaa kohtaan, kansaa, joka kulkee väärää tietä oman mielensä mukaan."
65:17-25 Uusi taivas ja uusi maa, messiaanisen ajan ihanuus
66:2, 5 "Köyhää minä katson, köyhää, hengeltään särkynyttä, sanani alla arkaa" ("jolla on arka tunto minun sanani edessä", vk)
Sivun alkuun
SANOMA
Jesajan kirjan rakenne ja suhde UT:iin
Jesajan kirjan kokoonpano ja lukurakenne on siitä erikoinen, että sitä voidaan verrata koko Raamattuun. Raamatussa on 66 kirjaa ja Jesajassa 66 lukua. Raamattu jakautuu kahteen pääosaan VT:iin ja UT:iin, ja myös Jesaja mielellään jaetaan kahteen pääosaan. Ensimmäisessä osassa on 39 lukua, kuten VT:ssa on 39 kirjaa, ja toisessa osassa on 27 lukua, kuten UT:ssa on 27 kirjaa. Jesajan kirjan luvut 1-39 ovat lähinnä tuomionjulistusta, 27 loppulukua taas sisältävät runsaasti lohdutuksen sanomaa.
UT liittyy moni tavoin Jesajan sanomaan, ja niiden väliseen suhteeseen sopii vanha totuus: UT sisältyy VT:hen, VT selittyy UT:ssä. On laskettu, että UT:ssä on 80 suoranaista lainausta Jesajasta ja viittauksia kaikkiaan noin 100 kohtaan. Ei ihme, että Jesajaa onkin kutsuttu VT:n evankelistaksi.

Jesaja on vaativa opiskeluhaaste
Psalmien ohella Jesaja on VT:n vaativin opiskeluhaaste, ja sen opiskeluun menee oikeastaan koko elämä. Monia sen jakeita kannattaa opetella ulkoa, ja niihin on hyvä palata yhä uudelleen. Eräät Jesajan kohdat ovat niin kirkasta evankeliumia, että niiden varassa voi turvallisesti kohdata elämän ja kuoleman rajan.
Kun alamme ehkä suurin odotuksin lukea tätä profeettojen kuningasta, saatamme kuitenkin aluksi pettyä. Sanoma onkin lujasti sidoksissa Jesajan oman ajan tilanteeseen, ja lupaukset näyttävät liittyvän vain Israelin kansan ja Jerusalemin elämään ja tulevaisuuteen. Ei ole aluksi helppoa nähdä niiden yleispätevyyttä ja sopivuutta jokaiseen aikaan ja kansaan, jopa jokaisen yksilönkin elämään.

Jesajan sanoma synnistä ja sen tuomasta rangaistuksesta on niin ehdoton ja kaiken täyttävä, ettemme koe löytävämme montaakaan yksin armoon perustuvaa rohkaisun sanaa. Luettuamme Jesajaa vähän aikaa ja syvennyttyämme nimenomaan sen jälkiosaan sen sanoman voima alkaa vetää puoleensa, sen kirkkaus ja selvyys häikäistä ja sen vakavuus ja pyhyys pelottaa. Jesaja alkaa puhua meillekin.

Ensimmäisen luvun sanoma koko kirjan johdantona
Jesajan kirjan ensimmäinen luku sopii erinomaisesti koko kirjan johdannoksi. Sen historiallinen tausta on luultavasti Assyrian kuninkaan Sanheribin hyökkäys Juudaan vuonna 701 eKr. Jesaja oli tällöin toiminut profeettana jo 40 vuotta. Sanoman lähtökohtana on ihmistä syvästi rakastava Jumala. Hän on niin kuin isä kasvattanut lapsiaan (Jes 1:2). Mutta nyt Jumala on väsynyt (1:14), sillä suureksi tultuaan lapset ovat uhmaten nousseet Jumalaa vastaan (1:2). Tilanne on järkyttävä siksi, että juhtana käytetty härkäkin tuntee omistajansa ja aasi isäntänsä, mutta Herran kansa ei tunne eikä tajua (1:3). Se on luopunut Herrasta, jopa halveksinut häntä (1:4). Siksi Jumala joutuu nyt kurittamaan kansaansa. Hän lyö, jotta hänen lapsensa säästyisivät joltakin vielä pahemmalta (1:5-7). Assyrialaiset ovat miehittäneet koko maan, vain Jerusalem on enää valloittamatta (1:8).
Kansallisen hätätilan vallitessa profeetta varoittaa turvautumasta muodolliseen uskonnollisuuteen, runsaisiin teurasuhreihin, sapatteihin, juhlakokouksiin (Jes 1:11-14).

Herra odottaa sen sijaan todellista kääntymistä: "Tehkää loppu pahoista töistänne, ne ovat aina silmissäni. Lakatkaa tekemästä pahaa. Opetelkaa tekemään hyvää." (Jes 1:16-17) Kääntymiseen liittyy kutsu: "Tulkaa, käykäämme oikeutta keskenämme" (vanha käännös). "Vaikka teidän syntinne ovat veripunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin lumi" (1:18.) "Jos te vain taivutatte mielenne kuulemaan minua, te saatte syödä maan hyvyyttä" (1:19). Lopputuloksena profetiassa on Siionin puhdistus ja sen muuttuminen "vanhurskauden linnaksi, uskollisuuden kaupungiksi" (1:25-28).

Sivun alkuun

Jumala on todellinen
Vaikeina mullistusten ja masennuksen aikoina on suuri etuoikeus saada Jesajan tavoin nähdä, että Herra yksin on ylhäinen (Jes 2:11), ja luottaa siihen, että suuri on hänen väkevyytensä ja valtaisa hänen voimansa (40:26). Tuntui meistä miltä tuntui, niin iankaikkinen Jumala ei väsy, ei uuvu, vaikka hänen viisauttaan emme pysty tutkimaan (40:28). Siksi hänen toimintatapansa jää meille usein täysin käsittämättömäksi (55:9). Meitä rohkaisee kuitenkin se, että hän yksin on Herra eikä ole ketään toista Jumalaa kuin hän (45:5) ja juuri tähän Jumalaan saamme turvautua.
Jumalan ehdoton suuruus ja kirkkaus avautuvat eteemme jo Jesajan kutsumusnäyssä: "Pyhä, pyhä, pyhä Herra Sebaot! Hänen kirkkautensa täyttää kaiken maan" (Jes 6:3). Jesajan seurassa opimmekin tuntemaan Jumalan nimenomaan pyhänä (1:4; 5:24; 10:20; 12:6; 17:7). Jumala on Väkevä (1:24; 10:34), Korkea ja Ylhäinen (57:15). Jumala on ainoa. "Minä olen ensimmäinen ja minä olen viimeinen, ei ole muuta Jumalaa kuin minä" (44:6). "Ennen minua ei ole jumalaa syntynyt eikä ollut eikä minun jälkeeni tullut eikä tule. Minä, minä yksin olen Herra, ei ole muuta pelastajaa kuin minä". Siksi hänet meidän tulee tuntea ja vain häneen uskoa (43:10-11).

Keskeinen ilmoitus Jumalan olemuksesta on sanoissa: Minä olen. Tämä Jumalan olemusta kuvaava sanonta tulee toistuvasti esiin (Jes 43:3,10-13,15; 45:3,5-6,18,21-22; 46:9, 48:12,17; 49:23; 51:15; 52:6). Jo tämän nimen lausumisen pitäisi synnyttää meissä syvää turvallisuutta ja vapauttaa meidät tulevaisuuden ja ihmisten pelosta (ks. 51:12; 50:2; 46:4).

Jumala on Luoja ja Tuomari
Usein Jesaja palaa sanomaan Jumalasta kaiken Luojana. Herra on luonut taivaan ja muovannut maan ja kaiken mitä siinä versoo, hän on antanut elämän hengen (Jes 42:5; 44:2; 45:8,12,18; 48:13). "Minä olen Herra, olen tehnyt kaiken" (44:24). Herra myös hallitsee kaikkea ja hänen kunniansa loistaa (24:23). Jumalan edessä maailman suurimmat kansat ovat kuin pisara ammennusastiassa tai tomuhiukkanen vaa'assa (40:15). Ne ovat hänelle pelkkää tyhjää (40:17). Korkealla hän on, maan piirin yllä ja maan asukkaat ovat hänelle kuin heinäsirkkoja (40:22). Jumala on myös sanova kaikesta viimeisen sanan. Hän jakaa oikeutta ja hänen tuomionsa ovat oikeita (5:16). Herra on oikeuden Jumala (30:18). Herra on tuomarimme (33:22).
Jesaja julistaa voimakkaasti Jumalan kaikkitietävyyttä ja kaikkivaltaa: "Mitä minä suunnittelen, se toteutuu, mitä minä päätän, se tapahtuu" (Jes 14:24). Minä "luon valon ja luon pimeyden ja tuotan yhtä lailla onnen ja onnettomuuden" (45:6-7). "Kaiken, mitä tahdon, minä toteutan" (46:10).

Jesaja muistuttaa meitä myös siitä, että Jumala on salannut itsensä: "Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. Sillä niin korkealla kuin taivas kaartuu maan yllä, niin korkealla ovat minun tieni teidän teittenne yläpuolella ja minun ajatukseni teidän ajatustenne yläpuolella" (Jes 55:8-9.) Hänen neuvonsa ovat ihmeellisiä ja hän antaa runsaan menestyksen (28:29).

Jesajan sanoma Jumalasta keskittyykin puhuttelevaan kehotukseen: "Pitäkää te Herra Sebaot pyhänä, pelätkää vain häntä, vaviskaa hänen edessään" (Jes 8:13). Samaan aikaan Jesaja julistaa mitä kirkkaimmin Jumalan käsittämätöntä armoa: "Herran armotöitä minä julistan... muistaen kaikkea sitä, minkä Herra on meille tehnyt... Hän on uskollinen ja täynnä armoa" (63:7).

Synti ja sen tuoma kirous paljastetaan
Jesajaa niin kuin yleensäkin profeettoja lukiessamme emme voi olla kiinnittämättä huomiotamme siihen, että he selkeästi ja peräänantamattomasti paljastavat ihmisten synnit. Ei totisesti jää epäselväksi, mikä erottaa ihmisen Jumalasta ja tuo elämään katkeraa kärsimystä ja kurjuutta. Jesaja julistaa: "Teidän rikkomuksenne erottavat teidät Jumalastanne" (Jes 59:2). Toistuvasti tässä kirjassa paljastetaan ihmisten ylpeyden synti (2:11-12; 5:21; 10:12-15; 13:11; 14:13-14; 16:6). Usein tulevat esiin myös loitsut, taiat ja astrologia. "Niiden parissahan olet puuhaillut nuoruudestasi saakka - ehkäpä voit saada avun, ehkä pelotat pahan pois. Olethan uuvuksiin asti harjoittanut taikojasi. Astukoon siis esiin sinua puolustamaan nuo taivaan jaottelijat ja tähtien tähyäjät, jotka aina uuden kuun tullen ilmoittavat, mikä sinua odottaa! Katso, he ovat kuin olkia, tuli polttaa heidät" (47:12-14; 2:6; 44:25).
Jesaja ei hekumoi ihmisten pahuudella ja sen paljastamisella. Se on hänelle kauhistuttava asia, sillä hän tajuaa, mihin se johtaa niin yksityisen kuin kansankin. Jumala näkee aina ihmisten pahat teot (Jes 1:16) ja hän vaatii maailman tilille pahuudestaan ja jumalattomat synneistään (13:11; 26:21). Herra vaatii tilille, mutta profeetta paljastaa, että varsinainen tilinteko on vasta aikojen lopulla (24:22).

Profeetta vaikeroi Jumalan ajallisten tuomioiden edessä: "Tämän näyn tähden minä kivusta käperryn" (Jes 21:3). "En jaksa, en jaksa, voi minua!" (24:16). Hän paljastaa Herran äänitorvena synnin ja sen tuoman kirouksen siinä toivossa, että tuomion näkeminen särkisi ihmisten paatuneen itsevarmuuden: "Voi heitä! Itselleen he pahaa tekevät" (3:9).

Synnin aiheuttaman väistämättömän rangaistuksen Jesaja paljastaa niin yksityiskohtaisesti ja toistuvasti, että kirja näyttää täyttyvän rangaistustuomioista. Näin erityisesti luvusta 13 alkava profetioiden sarja, jossa kuvataan Juudan naapurikansojen ja lopulta maailman tuomiota (luvut 24-27). Jesajan julistukselle luonteenomaisesti näissäkin tuomion sanomissa välähtää toistuvasti lupaus uudesta armosta. Herra armahtaa Jaakobia (Jes 14:1), kurjimmat Herran kansasta löytävät turvansa (14:32). Kun hävitys on päättynyt, silloin pystytetään uskollisuuden lujittama Daavidin valtaistuin ja sillä istuu luotettava tuomari (16:5). Israel on kohoava kolmanneksi Egyptin ja Assyrian rinnalla ja se on siunauksena keskellä kaikkea maata (19:24). Lopun aikojen tuomioitten keskellä soi jäljelle jääneitten ylistys (24:14-16), vapautetut kiittävät (25:1,4) ja kaikkien kyyneleet Herra pyyhki pois (25:8-9). Silloin "kurjat riemuitsevat jälleen Herrasta" (29:19) ja "Herra sitoo kansansa haavat ja parantaa sen ruhjeet ja vammat" (30:26).

Sivun alkuun

Synnit Jumalaa ja lähimmäisiä vastaan
Kansan synti on nimenomaan syntiä ensimmäistä käskyä vastaan. Jesaja paljastaa monin tavoin epäjumalien tyhjyyden (Jes 2:8,20; 31:7; 40:19-20; 44:9-20; 46:1,6-7; 48:5). Hän varoittaa terävästi spiritismistä (8:19; 19:3; 29:4).
" Olet unohtanut Jumalasi, joka sinut pelastaa" (Jes 17:10). Kansan usko Jumalaan ei ole totuudellista: "Tämä kansa lähestyy minua vain suullaan ja kunnioittaa minua vain huulillaan, koska sen sydän on vetäytynyt minusta kauas" (29:13). Siksi hädässä etsitään ihmisten apua eikä turvauduta yksin Herraan (30:1-2; 31:1,3). Siksi ei myöskään haluta kuulla todellista Herran sanaa, vaan vaaditaan sananjulistajilta: "Älkää tosia ennustako. Puhukaa sellaista, mikä on meille mieleen, nähkää meille kauniita unia" (30:10).

Uskovat ihmiset eivät ylpeässä uhmassaan pelkää Herraa (Jes 9:8) vaan kerskuvat synneistään (3:9) ja sanovat pahaa hyväksi ja hyvää pahaksi (5:20).

Lähimmäistä vastaan rikotaan monin tavoin: "Kaikki sortavat toisiaan, ahdistavat toinen toistaan" (Jes 3:5; 30:12). Turvaudutaan väkivaltaan, ja kädet ovat rukoiltaessa veren tahraamat (1:15). Varastetaan, valehdellaan, otetaan lahjuksia ja oikeutta jaetaan petollisesti (1:23). On juopottelua (5:11, 22), ylellistä naisten korskeilua (3:16-24). "Ilkeitä ja pahoja he ovat, koko kansa" (9:16).

Armon ja armahduksen julistus
Jesajan sanoma Jumalan armon uudestiluovasta ihmeestä sisältää kaksi sisäkkäistä lupausta. Ensin on lupaus syntien anteeksiantamuksesta. Kohtaamme sen jo aivan kirjan alussa (Jes 1:18). Henkilökohtaisesti Jesaja sai kokea tämän lupauksen todeksi kutsumusnäyssään. Siinä hänelle paljastettiin Jumalan pyhyys ja hänen oma saastaisuutensa. Mutta hän kuuli myös sanat: "Sinun syyllisyytesi on poissa ja syntisi sovitettu" (6:7). Pyhiksi kutsutaan sellaisia, joiden liat ja verivelan Herra on huuhtonut pois (4:4). Ja niin "te saatte riemuiten ammentaa vettä pelastuksen lähteistä" (12:3). Jumalan vapauttama ihminen tunnetaan siitä, että hän on saanut syntinsä anteeksi (33:24), ja hän tunnustaa: "Selkäsi taakse sinä heität kaikki minun syntini" (38:17).


Anteeksiantamuksen ilo
Lupaus syntien anteeksiantamuksen tuomasta ilosta ja rauhasta on voimakkaasti esillä kirjan jälkimmäisessä osassa. Jumalan lohdutus on siinä, että syyllisyys on sovitettu (Jes 40:1-2). Valoisan tulevaisuuden lupaus on taas Herran sanoissa: "Minä itse pyyhin pois sinun rikkomuksesi oman itseni tähden enkä muistele sinun syntejäsi" (43:25; 44:22). Tässä on Jumalan lähellä oleva pelastava vanhurskaus (46:13). Siinä on Herran pelastava armo (51:8).
Selvästi Jesaja näkee hänet, joka on kuin karitsa, joka teuraaksi viedään (53:7), ja joka otti kantaakseen monien synnit (53:12). Siksi "hänen haavojensa rinnalla me olemme parantuneet" (53:5). Tämän sovitustyön tähden Herran anteeksianto on runsas (55:7), eikä hän enää muistele pahoja tekojamme (64:9). Siksi "minä riemuitsen Herrasta, minä iloitsen Jumalastani! Hän pukee minun ylleni pelastuksen vaatteet, hän kietoo minut vanhurskauden viittaan" (61:10).

Vapautus kärsimyksistä
Jesajalla on myös aivan toisen sisältöinen lupaus Jumalan armon vaikutuksesta. Armo on lopullista vapautumista kaikista kärsimyksistä. Tätä armoa hän ei saanut kokea omassa elämässään, sillä perimätiedon mukaan hänet sahattiin kappaleiksi yli 50 vuoden palvelutyön jälkeen. Monin tavoin Jesaja kuitenkin kuvaa tämän armon toteutumista. Kerran Herran kirkkaus on oleva kaiken yllä ja se varjelee kuin maja päivän helteeltä ja suojaa sateen ryöppyjä vastaan (Jes 4:6). Herra on päästävä omansa rauhaan vaivoista ja ahdingoista ja pakkotyön orjuudesta (14:3). Herra suojelee ja pelastaa, varjelee ja tuo turvan (31:5).
Uuden testamentin valossa ymmärrämme, että monet Jesajan profetiat viittaavat uuteen taivaaseen ja uuteen maahan. Siellä ei enää menneitä muistella (Jes 65:17). Onkin ihmeellistä havaita, että monet näyt ovat yhteiset sekä Jesajalle että Ilmestyskirjan Johannekselle. Ilmestyskirjan loppuluvuissa on yli 40 viittausta Jesajaan. Molemmissa on lupaus uudessa taivaassa ja uudessa maassa (Jes 65:17; Ilm 21:1). Silloin huoli, huokaus, murhe, valitus ja vaiva ovat kadonneet (Jes 51:11; Ilm 21:4). Silloin Herra pyyhkii kaikki kyyneleet pois (Jes 25:8; Ilm 21:4). Kuolema hävitetään (Jes 25:8; Ilm 20:14; 21:4). Silloin aukenevat sokeiden silmät ja kuurojen korvat avautuvat ja rampa hyppii niinkuin kauris ja mykän kieli laulaa riemuaan (Jes 35:5-6). Kukaan ei enää näe nälkää eikä tule jano (Jes 49:10; Ilm 7:16). Kaiken onnen keskuksessa on tuo ihmeellinen kaupunki, josta Herra sanoo: "Rubiineilla minä päällystän sinun muuriesi harjat, sinun porttisi minä rakennan vuorikristallista ja jalokivistä koko sinun ympärysmuurisi" (Jes 54:12; Ilm 21:19-20).

Sivun alkuun

Maanpäällinen Messiaan valtakunta
Jesajan profetioihin sisältyy myös monia lupauksia tulevasta maanpäällisestä messiaanisesta valtakunnasta ja sen tuomasta onnen ajasta. Jotain niistä lupauksista täyttyy jatkuvasti myös kristillisen seurakunnan elämässä. Jeesus luki Nasaretin synagogassa Jes 61:1-2 ja 42:7 ja sovelsi nämä kohdat itseensä (Luuk 4:16-21). Jeesuksessa täyttyi myös Jesajan ennustus paimenesta, joka kaitsee laumaansa ja "omin käsin hän kokoaa sen yhteen. Karitsoja hän kantaa sylissään" (Jes 40:11 ja Joh 10:11,14). Monet Jesajan profetioista toistuvat kirkon jumalanpalveluksen liturgiassa lohduttaen uskovia: "Vaikka vuoret järkkyisivät ja kukkulat horjuisivat, minun rakkauteni sinuun ei järky eikä minun rauhanliittoni horju, sanoo Herra, sinun armahtajasi" (Jes 54:10). "Älä pelkää. Minä olen lunastanut sinut. Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun" (43:1). "Käsieni ihoon minä olen sinut piirtänyt" (49:16).
Monet Jesajan profetioista puhuvat kuitenkin vastaansanomattoman selvästi vielä toteutumattomasta rauhan ajasta tämän maan päällä. Se toteutuu "aikojen lopussa" (Jes 2:2, vk). Silloin "taotaan miekat auran teriksi ja keihäät vesureiksi. Yksikään kansa ei enää kohota miekkaa toista vastaan eikä harjoittele sotataitoja" (2:4). Silloin myös "kaikki taistelukentillä tallanneet saappaat, kaikki veren tahrimat vaatteet poltetaan, ne joutuvat tulen ruuaksi" (9:4). "Silloin susi kulkee karitsan kanssa ja pantteri laskeutuu levolle vohlan viereen, vasikka ja leijonanpentu syövät yhdessä laitumella ja pikkupoika on niiden paimenena" (11:6). "Eivät vastasyntyneet siellä enää kuole, ei yksikään, ei kuole vanhus, ennen kuin on elänyt päivänsä täyteen. Joka kuolee satavuotiaana, kuolee nuorena, jonka vuodet jäävät alle sadan häntä surkutellaan" (65:20).

Tämän suurenmoisen onnen ajan tuntomerkkinä on nimenomaan se, että maa on täynnä Herran tuntemusta, niinkuin meri on vettä tulvillaan (Jes 11:9). Siionilla ja Jerusalemilla on oma, erityinen asemansa maailman kansojen keskellä. Kansat lähtevät liikkeelle (2:2). Iisain juurivesa - Jeesus Kristus - on nyt merkkiviirinä kansoille ja hänen luokseen kaikki pyrkivät (11:10) saadakseen kuulla Herran sanaa (2:3). Pois ajettu ja eri tahoille hajoitettu Israel kootaan yhteen ja tuodaan takaisin omaan maahansa (11:11-12; 43:5).

Sivun alkuun

Jesaja profetoi Messiaasta
Keskeisenä Jesajan armon julistuksessa ovat hänen saamansa monet lupaukset Messiaasta. On yllättävää, kuinka selviä Jesajan profetiat ovat Jeesuksesta Kristuksesta. Kuitenkin ne on saatu yli 700 vuotta aikaisemmin. Voiko selvemmin ennustaa Jeesuksen neitseestä syntymisestä kuin tutuissa sanoissa: "Neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel" (Jes 7:14)? Kuinka usein olemmekaan kuulleet joulukirkossa sanat: "Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus... Sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille: Hän kantaa valtaa harteillaan, hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas" (9:1-5).
Voidaanko kuvata Jeesusta hallinneen Pyhän Hengen läsnäoloa paremmin: "Hänen ylleen laskeutuu Herran Henki, viisauden ja ymmärryksen henki, taidon ja voiman henki, totuuden tuntemisen ja Herran pelon henki" (Jes 11:2)? "Ei hän huuda eikä melua, ei kuulu hänen äänensä kaduilla. Murtunutta ruokoa hän ei muserra ja lampun hiipuvaa liekkiä hän ei sammuta" (42:2-3). Jesaja näkee Messiaan Siioniin laskettuna peruskivenä, kallisarvoisena kulmakivenä (28:16), josta kuitenkin tulee kompastuskivi (8:14).

Jesajan profetioissa yhdistyvät Jeesuksen ensimmäinen ja toinen tuleminen. Profeetta ei näe niiden välissä olevaa, tällä hetkellä jo lähes 2000 vuotta kestänyttä seurakunnan aikaa. Vasta apostolit saivat siitä ilmoituksen (Ef 3:3-6; Kol 1:26-27).

Jesajan profetiat Jeesuksen kärsimyksestä
Jesajan profetiat Jeesuksesta Kristuksesta kärsivänä Herran palvelijana ovat vastaansanomattoman kirkkaat. Kirkkoraamattumme Jeesuksen kärsimyskertomusten alaviittauksissa Psalmien ohella kaikkein useimmiten on mainittu Jesaja.
Ylösnoustuaan Jeesus sanoi opetuslapsilleen: "Voi teitä ymmärtämättömiä! Noinko hitaita te olette uskomaan kaikkea sitä, mitä profeetat ovat puhuneet. Juuri niinhän Messiaan piti kärsiä ja sitten mennä kirkkauteensa" (Luuk 24:26). "Näin on kirjoitettu. Kristuksen tuli kärsiä kuolema ja kolmantena päivänä nousta kuolleista" (Luuk 24:46).

Viimeisellä aterialla Jeesus sanoi: "Ihmisen Poika lähtee pois juuri niin kuin kirjoituksissa hänestä sanotaan" (Matt 26:24). Miten poislähteminen tapahtui, siitä Jesaja ennusti paikkansapitävästi (Jes 53:8,10). Kun Getsemanessa sotilaat tulivat pidättämään Jeesusta, hän sanoi miekkaan tarttuneelle opetuslapselleen: "Mutta kuinka silloin kävisivät toteen kirjoitukset, joiden mukaan näin täytyy tapahtua?" (Matt 26:54). Mitä sitten tapahtui sitä kuvaa Jes 53:7-10. Opetuslapset jättivät Jeesuksen ja pakenivat (Mark 14:50). Tapahtui kuten Jesaja oli ennustanut: "Minä... yksin... ei ketään tullut avukseni". "Ei ollut yhtään auttajaa... ei ketään tullut tuekseni" (Jes 63:3, 5).

Kun Jeesus ei vastannut oikeudenkäynnissä syytöksiin mitään (Matt 27:12), toteutui profetia: "Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen, ei hän suutansa avannut" (Jes 53:7). Kun Jeesusta pilkattiin, piestiin ja nyrkeillä hakattiin, hänessä täyttyi sana: "Minä annoin selkäni lyötäväksi ja poskieni parran revittäväksi, en kätkenyt kasvojani häväistykseltä, en sylkäisyiltä" (50:6). Kun Jeesuksen kanssa naulittiin ristille kaksi rosvoa (Matt 27:38), täyttyi sana: "Hänet luettiin rikollisten joukkoon" (Jes 53:12). Samaan profetiaan Jeesus viittaa ennen Getsemaneen lähtöä (Luuk 22:37).

Kun Jeesus rukoili anteeksiantamusta ristiinnaulitsijoittensa puolesta, siinäkin toteutui profetia: "Hän pyysi pahantekijöilleen armoa" (Jes 53:12). Jeesus tuomittiin väärillä syytöksillä, sillä "koskaan hän ei ollut harjoittanut vääryyttä eikä petos ollut noussut hänen huulilleen" (53:9). Kun hänet haudattiin rikkaan Joosef Arimatialaisen hautaan, täyttyi sana: "Rikkaan haudassa hän sai leposijansa" (53:9).

Sivun alkuun

Jesaja profetoi Jeesuksen rangaistuskärsimyksestä
Merkittävintä Jesajan profetioissa Herran kärsivästä palvelijasta on kuitenkin sanoma siitä, että palvelijan kärsiminen on nimenomaan rangaistuskärsimystä. Tämä on Jes 53:n valtava sanoma: "Hän kantoi meidän kipumme, otti kantaakseen meidän sairautemme. Omista teoistaan me uskoimme hänen kärsivän rangaistusta, luulimme Jumalan häntä niistä lyövän ja kurittavan, vaikka meidän rikkomuksemme ovat hänet lävistäneet ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet. Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet" (53:5). Kohtaamme koko Raamatun ydinsanoman, sanoman rististä.
Tällainen sanoma on totisesti ihmisen älylle hullutus. Juuri tämä luku puuttuu synagogan vuotuisesta profeettaluvusta ja kaikista keskiaikaisista juutalaisista selitysteoksista. On vain suluissa merkintä: "Tästä puuttuu hieman asiaa". Kuitenkin juuri tämän kautta Jumala pelastaa ne, jotka uskovat (1 Kor 1:21). Sanoma sijaissovittajasta toistuu tässä luvussa monella tavoin, niin ettei asia voi jäädä lukevalle epäselväksi: "Mutta Herra pani meidän kaikkien syntivelan hänen kannettavakseen" (Jes 53:6). "Hänet lyötiin hengiltä kansansa rikkomusten tähden" (53:8). "Hän antoi itsensä sovitusuhriksi" (53:10). "Heidän pahat tekonsa hän kantaa" (53:11). "Hän otti kantaakseen monien synnit" (53:12).

Jesajan lähetysnäky
Jesaja on VT:n evankelista myös siten, että hänellä on sanoma kaikille maailman kansoille. Tosin Jesajan lähetysnäky johtaa kansat kohti Jerusalemia, kun taas Apostolien teoissa lähetystyö lähteen liikkeelle Jerusalemista kohti maan ääriä. Jesaja ennustaa, että tulee vielä aika, jolloin Herran pyhäkön vuoren vaikutus tuntuu kaikkien kansojen elämässä ja kansat virtaavat sinne (Jes 2:2). Kansoilla on nyt Herran sanan nälkä (2:3). Silloin etsitään Iisain juurta (11:10). Jesaja kehottaa kertomaan kansoille Herran suurista teoista. "Levitköön tieto niistä yli maan piirin" (12:4-5).
Jesajan lähetysnäyn ytimessä on Messias, sillä juuri Herran palvelija tuo oikeuden kansojen keskuuteen ja saattaa kaikkialla oikeuden voimaan. Kaukaiset rannatkin ikävöivät hänen opetustaan (Jes 42:1-4). Hän on kaikkien kansojen valo (42:6), niin että pelastus ulottuu maan ääriin (49:6). Nyt kaikki kansat saavat rukoilla Herran temppelissä (56:7). Herra kokoaa kaikki kansat ja kielet ja kaikki tulevat ja näkevät Herran kirkkauden (66:18-19). Tänään vielä olemme monien uskontojen maailmassa. Emme tiedä kuinka lähellä on tämä lähetystyön todellisen täyttymyksen aika. Sen vain tiedämme, että kaikki tuo toteutuu Herran saapuessa. Haluamme kuitenkin odottaa Jumalan päivää ja jouduttaa sen tuloa (2 Piet 3:12) julistamalla tämän valtakunnan evankeliumia kaikkialle maailmaan, kaikille kansoille todistukseksi (Matt 24:14).

Opetusta uskonkilvoitukseen
Jesaja kirja opastaa meitä myös verrattomalla tavalla omassa henkilökohtaisessa uskonkilvoituksessamme. Kun masennumme ja meistä tuntuu siltä, ettei Herra ole nähnyt elämämme taivalta eikä välitä meidän asiastamme (Jes 40:27), Jesaja palauttaa mieliimme, mitä olemme oppineet Jumalasta. Jumala ei väsy meihin. Hän virvoittaa ja antaa voimaa. Olennaista on, että suostumme odottamaan Herraa ja hänen aikaansa (40:28-31). Jesaja varoittaa levottomuudesta ja hätäilystä havainnollisella ja elävällä tavalla: "Jos käännytte ja pysytte levollisina te pelastutte, hiljainen luottamus on teidän voimanne" (30:15). Voimmeko saada tämän parempaa neuvoa? Me tahdomme saada asiat nopeasti, suorastaan kiitäen selväksi. Hermostuneisuudella me kuitenkin vain pilaamme elämämme ja niin kaikesta saattaa jäädä jäljelle vain rippeet eikä mitään kunnollista (30:16-17). Herra kuulee kyllä huutomme, ja hän armahtaa ja vastaa (30:19). "Omin silmin sinä saat nähdä hänet" (30:20).
Jesaja korostaa, että ellemme usko, niin emme myöskään kestä (Jes 7:9). Ahdingossa on etsittävä Herraa (26:16). "Joka kulkee syvällä pimeydessä ilman valoa, luottakoon Herran nimeen ja turvautukoon Jumalaan" (50:10).

Ylpeys, itsevarmuus ja kapinamieli ovat tuhoisia uskolle. Jesaja sai profetian, jonka on tulkittu kuvaavan saatanan lankeemusta (Jes 14:12-16). Se on hyvä lukea yhdessä Hesekielin samansisältöisesti tulkitun profetian kanssa (Hes 28:13-17). Kointähden, Luciferin, lankeemuksen syynä oli juuri ylpeys: "Olen korottava itseni Korkeimman vertaiseksi" (Jes 14:14). "Sinä tulit yhä röyhkeämmäksi" (Hes 28:16). Kuinka mieletöntä onkaan, että luotu kapinoi Luojaansa vastaan, sillä "onko kirves muka parempi kuin se, joka sillä hakkaa? Mahtaileeko saha sille, joka sitä käyttää?" (Jes 10:15). "Eikö savenvalaja muka ole savea kummempi?" (29:16). "Voi ihmistä, joka riitelee Luojaansa vastaan" (45:9). Jesaja kuvaa meille, millainen on todella pyhittyneen ihmisen asenne Jumalan edessä. "Köyhää minä katson, köyhää, hengeltään särkynyttä, sanani alla arkaa" (66:2, 5).

Meidän kilvoituksemme tulisikin olla siinä, ettemme vain niskuroinnilla tekisi murheelliseksi hänen Pyhää Henkeänsä (Jes 63:10), vaan alituisesti palaisimme Herran tykö luottaen siihen, että hänen anteeksiantonsa on runsas (55:7).

http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/vt/vt6b.html:
"Sillä kärsivällisyys on teille tarpeellinen, tehdäksenne Jumalan tahtoa, että te lupauksen saisitte." Hepr. 10:36

https://annabella-wargh.webnode.fi/
Avatar
pekka
Site Admin
 
Viestit: 5194
Liittynyt: 22. Marras 2010 21:51


Paluu Yleinen keskustelu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 43 vierailijaa