Jotkut lukijoista ehkä muistavatkin koirani Lissun, jonka jouduin nukuttamaan tammikuussa 5,5 vuotiaana sen sairastuttua johonkin autoimmuunikatotautiin, joka tuhosi sen hermostoa ja lihaksia. Se oli raskas reissu; yhdessä lähdettiin tutuksi tulleelle eläinlääkärille, mutta yksin palasin kotiin.
Lähtiessäni viemään koiraani nukutettavaksi niin tuossa pihalla tapahtui merkillinen asia. Kun olimme nousseet autoon niin joku kissa juoksi auton viereen ja eläimet katselivat toisiaan aika tovin - kuin hyvästellen. Kissalla oli kaulassa pieni panta.
Koska olen sairastellut paljon niin päätin, etten enää hanki eläintä seurakseni. Kovasti kuitenkin olen eläinseuralaista kaivannut. Muutama päivä sitten istuin tässä kirjoituspöytäni ääressä, kun yhtäkkiä kissa naukaisi vieressäni ja painoi turkkiaan säärtäni vasten (ovi pihalle oli jäänyt auki). Siinä se kehräsi, naukui ja katseli minua. Sillä oli panta kaulassa, sama panta kuin tammikuussa näkemälläni kissalla (pannassa oli punainen rusetti ja nimilappau). Kissan nimi on Korppu ja nyt se tulee lähes joka päivä tervehtimään ja käy sitten -jokun makupalan saatuaan- nojatuoliin päiväunille, selälleen ja tassut kohti taivasta. Todella piristävä pakkaus. Minulle on selvinnyt, että Korppu on tuon viereisen vanhustentalon maskottikissa ja iältään pari vuotta vanha. Se vaan on tykästynyt käymään kerran-pari päivässä luonani ja päivänokoset otettuaan jatkaa taas vanhusten rapsuteltavaksi.
Kuvassa näkyy Korpun lisäksi "salaattipuutarhani vadissa ja kukkaruukussa". Nam! Kivaa hakea aamuleivän päälle salaatinlehtiä ja uusien perunoiden päälle päivällä tilliä. Kohta onkin aamukahveen aika.
JK. Olen useampana päivänä yrittänyt kirjoittaa jotain jatkeeksi tuohon Vertin aloittamaan juttuun Hengen herjaamisesta, mutta en ole saanut valmista. Se on niin kovin raskas aihe. Minusta tuntuu, että monet lähestyvät tuota asiaa aivan väärästä vinkkelistä. Me olemme Jumalan lapsia ja elämämme on Kaikkivaltiaan Jumalan varmoissa ja luotettavissa käsissä. Hiuskaan ei tipu päästämme Isän tietämättä ja sallimatta. Hän joka pitää huolen kukista ja linnuista hänkö ei pitäisi huolta omista lapsistaan. Varmasti pitää.
Löysin kuvan, jossa Lissu on lähdössä viimeiselle matkalleen. Kuvassa se katsoo auton viereen tullutta kissaa, mutta se ei näy kuvassa. Surullinen muisto...