Peace In Rest kirjoitti:Edelleenkään en ota kantaa tähän minulle täysin tuntemattomaan keskustelun aiheena olevaan yhteisöön, vaan kirjoitan aiheesta yleisellä tasolla.
Olet Sinä ihmemies. Missä lintukodossa olet uskovaisena elänyt kun olet tietämätön näistä kaikkien tiedossa olevista asioista. Nyt teitä on sitten jo kolme "tietämätöntä"; lisäksesi Aamu-usva ja helluntaisaarnaaja (jonka nimeä en tähän hätään muista), joka ei ollut koskaan kuullutkaan Benny Hinn'istä, joka on vieraillu useamman kerran Suomessa, myös Seinäjoen helluntaiseurakunnassa. Aamu-usvan tietämättömyyteen tahdoin uskoa (epäilyksistäni huolimatta), kun hän ei tiennyt mitään Patrick Tiaisesta.
Rakas mummoni -siunattu olkoon hänen muistonsa- pruukasi tokaista kaltaisistanne: "Yhdessä kuin paita ja pylly!"
Ajatellessani meneillään olevaa ja nopeasti kasvavaa eksytystä nousee mieleen Herran sanat:
"Oikeus työnnetään takaperin, ja vanhurskaus seisoo kaukana, sillä totuus kompastelee torilla, suoruus ei voi sisälle tulla. Niin oli totuus kadonnut, ja joka pahasta luopui, se ryöstettiin paljaaksi. Herra näki sen, ja se oli hänen silmissänsä paha, ettei ollut oikeutta. Ja hän näki, ettei ollut yhtäkään miestä, ja hän ihmetteli, ettei kukaan astunut väliin."
vielä Peace In Rest kirjoitti:Mielestäni meidän on varottava sellaista kyynistä ja epätoivoista asennetta, jossa näemme enää ihmisten teot emmekä ymmärrä että Herra voi muös toimia ja tehdä ihmeitä. Välillä minusta tuntuu, että jotkut eivät edes toivo hyvää eksyksissä kulkeville, vaan ikäänkuin haluaisivat rankaista heitä. Tai ainakaan ei nähdä, että Herra myös tahtoo ja voi tehdä asioita heidän elämässään, vaan ajatellaan että poikkeuksetta kaikki mitä he tekevät on pelkkää eksytystä ja väärää. Ja sen kautta nähdään sekin jollain oudolla tavalla huonona uutisena, että tervehenkinen puhuja menee pääpuhujaksi mahdollisesti epäterveeseen yhteisöön. Minusta siitä pitäisi olla ainoastaan iloinen, vaikka kutsujien motiivit olisivatkin ehkä väärät (mikä jää muutenkin arvailun varaan).
Etkö ymmärrä, ettei eksytyksen vallassa olevat seurakunnat kutsu tervettä evankeliumia julistavia sananjulistajia. Esimerkkinä vaikkapa tuo tuleva Seinäjoen tapahtuma. Ajatellaanpas vain ennen eksytyksessä mukana olleita julistajia kuten Jouko Niemistä. Kovin oli haluttu puhuja joka puolelle Suomea, myös Seinäjoelle. Kun sitten Nieminen sekä muutamat muut veljet vapautuivat kovien ja pitkien taistelujen jälkeen eksytyksistä (uuskarismaattisuudesta, torontolaisuudesta, mesmerismistä, kundaliinista) ja rupesivat varoittamaan niistä sekä julistamaan ristin evankeliumia ja vapautta Kristuksessa, niin lähes kaikki seurakunnat sulkivat heiltä ovensa. Kun vapaakirkollisen Paavo Hiltusen silmät avautuivat näkemään aikamme eksytyksen, niin häntä ei laskettu yhteenkään vapaakirkkoon (eikä helluntaiseurakuntaan) enää puhumaan eikä hänen kirjoituksiaan julkaistu näiden herätysliikkeiden lehdissä.
Ilmeisesti et lainkaan ymmärrä kuinka näkyvästi olet eksyttäjiä suojeleva. Tuollaisilla "letkautuksilla" kuin yllä
"...Minusta siitä pitäisi olla ainoastaan iloinen, vaikka kutsujien motiivit olisivatkin ehkä väärät (mikä jää muutenkin arvailun varaan)" paljastat, että kutsujien väärät motiivit ovat itsellesikin jääneet vielä "arvailujen varaan".
Herra sanoi, että "ihmetteli ettei ollut yhtäkään miestä, joka olisi astunut väliin", siis puolustamaan vanhurskautta. Minä myös olen herännyt ihmettelemään, ettei ole enää miehiä, jotka koettelevat sanan saarnan, arvioivat ajan ja uskaltavat asettua vääryyttä vastaan, joka johtaa sieluja kadotukseen. Ajassamme puhutaan rakkaudesta, mutta näissä eksytyksen asioissa vaikeneminen ei ole rakkautta. Se rakkaus, joka on Hengen kautta vuodatettu sydämiimme, "rakastaa teossa ja totuudessa". Minä en voi vaieten katsella sivusta, kun sielut kulkevat tuomiolle sellaisen harhan vallassa, jossa sanovat: "Jeesus asuu sydämessäni!" Niin, kyllä siellä sydämissä "joku Jeesus asuu", mutta onko hän "se toinen jeesus ja toinen henki" vai oikeasti Hyvä Paimen.