Kirjoittaja lonelyrider » 31. Heinä 2013 17:11
Täytyy sanoa että tykkään Räsäsen tyylistä tuoda Jumalan sanaa esille. Tuosta saarnasta en kaikinpuolin ole varma ja mielestäni siinä ei ole samaa korrektiutta kuin Räsäsellä. Tämä mielipiteeni. Tuossa puheessa oli kyllä hyvääkin, mutta näen siinä aineksia "vaarallisilla vesillä" olosta. Esim. tuodaan tosiaan asioita, mutta ei selitetä mitä se alamaisuus on, tulee helposti väärä kuva naisen asemasta miehen puolisona ja Jumalan luomana olentona ja siinä mitä nainen on Kristuksessa. Sitten myös henkilöiden nimellä maininta, ei välttämättä ole hyvä juttu, nuhdella pitäisi seurakunnan kesken, tosin seurakunta on outo käsite luterilaisuudessa, joten se tuottaa vaikeuksia... lisäksi itsekin mietin, hänen omia avioerojansa... kuitenkin toinen jo, onko naisissa ollut vika yksistään, vaan jossain muussa? Sen tietäää tieten asianomaiset ja Jumala yksin...Vaikka kukaan ei synnitön ole ja jokaisen saarnaajan historiasta voisi löytyä sitä mennyttä roinaa, ei sitä voi jäädä katselemaan... mutta jos on avioeroprosessin ytimessä, niin toisten syntien kaivelu, voi olla sitä vaarallisilla vesillä oloa, jos ei itsekään välttämättä ole läpikäynyt syy-seuraus-suhteita.