Joskus kuulee puhuttavan parannuksen teosta jotenkin negatiiviseen ja synkkään sävyyn. Ikäänkuin se tarkottaisi jonkun rakkaan asian uhraamista. Toki lihamme rakastaa syntiä ja pimeyttä, mutta en siltikään koe että Jumalan mielen mukainen parannuksen teon tulisi olla kokemukseltaan sellaista.
Uskon, että Jumala tahtoo valaista meitä rakkaudellaan ja totuudellaan niin, että alamme yksinkertaisesti nähdä asiat eri valossa. Mikä ennen näytti hyvältä ja houkuttelevalta, näyttääkin siinä valossa siltä mitä se todellisuudessa on, myrkylliseltä ja läpimädältä.
Tässä valossa parannuksen teko on jotain aivan muuta, kuin rakkaan asian uhraamista. Se on enemmänkin roskien ulos viemistä! Vankilasta ja raskaista taakoista vapautumista! Se on pohjimmiltaan itsekäs teko, koska ymmärrämme saavamme jotain PALJON arvokkaampaa kuin mistä saamme luopua (mutta se ei ole itsekäs teko väärällä tavalla, sillä se ei ole keneltäkään pois).
Parannuksen teko on ihana asia!