Tämä on tosiasia. Systeemi on piilotettu monimutkaisuuden verhon alle, jotta tavallinen kansalainen ei jaksaisi rasittaa aivojaan ja eksyy nimilyhenteiden viidakkoon.
Aiheesta on toinenkin hyvä kirjoitus, jonka laatija on suomen talousdemokratian tiedottaja. :
Ville Iivarinen
Helsinki
Olen Suomen Talousdemokratian tiedottaja ja innokas raha-aktivisti. Blogini tarkoitus on paljastaa nykyisen rahajärjestelmän vaietut epäkohdat ja tuoda esiin oikeudenmukaisia vaihtoehtoja.LAINAUS:
Kuinka näin hullu tilanne voi syntyä? Miten kaikki maailman valtiot voivat olla yhtä aikaa korviaan myöten velassa?
Maailman valtioilla on nykyisessä rahajärjestelmässä vakava ongelma. Ne eivät koskaan onnistu keräämään tarpeeksi veroja, jotta ne voisivat kustantaa kaikki menonsa. Joka vuosi valtiot tarvitsevat vähän (tai paljon) ylimääräistä rahaa ja tämä tulojen ja menojen erotus täytyy aina lainata jostain. Kun valtio lainaa rahaa, se laatii valtion arvopapereita, velkakirjoja tai obligaatioita, jotka ovat erilaisia paperilappuja, joissa on kaikenlaisia valtion virallisia leimoja ja muita vakuuttavia tunnuksia, ja näitä velkakirjoja valtio sitten myy järjestämissään huutokaupoissa. Näiden velkakirjojen ostajat ostavat niitä, koska he tulevat saamaan suuremman rahasumman tulevaisuudessa, kun velka maksetaan takaisin. Näin valtiot saavat tarvitsemansa rahat ja velkakirjojen ostajat saavat lupauksen velan maksamisesta takaisin korkoineen tulevaisuudessa, eli kaikki ovat tyytyväisiä, kunnes tulee seuraava budjettivuosi.
Taas valtiolla on sama ongelma: se ei ole onnistunut keräämään tarpeeksi veroja, jotta se voisi kattaa menonsa, mutta nyt ongelma on vakavampi kuin edellisenä vuonna, sillä nyt menoihin kuuluu myös edellisen vuoden velkakirjat: niistä pitää maksaa korkoa ja itse lainattu pääomakin pitäisi ennen pitkää maksaa takaisin. Mistä valtio nyt saa tarvitsemansa entistä suuremman rahasumman? Alkaa näyttää siltä, että valtio on mennyt tekemään lupauksia, joita se ei voi pitää. Se mitä tapahtuu seuraavaksi, onkin sitten silkkaa komediaa: Valtio laatii lisää velkakirjoja ja myy ne huutokaupassa! Nyt valtio saa taas tarvitsemansa rahat niin menoihinsa kuin velkojensa maksuun, vain joutuakseen taas seuraavana vuonna toistamaan tämän hupinäytöksen entistä suuremmalla rahasummalla.
Valtioiden velkaa ei ole mahdollista maksaa takaisin. Se on lupaus, jota valtio ei voi pitää. Ja valtiot ratkaisevat tämän ongelman aina antamalla lisää lupauksia, joita ne eivät voi pitää. Tämä hulluus yritetään piilottaa sillä, että velkoja maksetaan oikeasti veroista saaduilla rahoilla, mutta tämä vain synnyttää yhden mutkan kautta tarpeen ottaa lisää velkaa, ja on aivan selvää, että valtiot yrittävät loputtomasti selviytyä veloistaan ottamalla lisää velkaa.
Tätä kiusallista tosiasiaa yritetään myös peitellä valtavirran taloustieteen teorioilla. Jotkut väittävät, että valtionvelka on itse asiassa velkaa meille itsellemme, vedoten siihen, että monesti valtiot myyvät velkakirjojaan eläkerahastoille ja vastaaville, mutta tämä selitysmalli ei ensinnäkään onnistu selittämään, miksi kaikkien valtioiden velka lisääntyy koko ajan niin hurjaa vauhtia ja toisekseen se ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa, sillä esimerkiksi Suomen velka ei todellakaan ole meidän velkaa itsellemme, vaan 14 pankille, joiden melkein kaikkien pääkonttori on Lontoossa. Seuraava taloustieteen valhe valtionvelasta on näkemys, jonka professori Vesa Kanninen esitti taannoin Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa (HS 25.3.2010) ja jonka mukaan velka on seurausta tuhlaavaisuudesta: ”Valtiovarainministeriön raportti Julkinen talous tienhaarassa kertoo vain osatotuuden talouden kriisistä. Se tekee syntipukin julkisesta velasta. Oikea kohde olisi julkinen menotalous. – Vain näin voidaan vakauttaa velan osuus bruttokansantuotteesta. Se edellyttää kuitenkin julkisten menojen karsimista. Mutta miksi julkisen sektorin pitäisi hoitaa kaikki kansalaisten asiat? Mitä tapahtui omalle vastuulle?” Eli ongelma on siinä, että verorahoja käytetään niihin asioihin mihin veronmaksajat haluavat niitä käytettävän sen sijaan, että veroilla yritettäisiin loputtomasti maksaa pois velkaa, jota on mahdotonta maksaa pois.(Voisiko tämän professorin virka olla sopiva kohde leikata menoja seuraavaksi?) Tämä näkemys unohtaa, ettei Suomessakaan viimeisen kymmenen vuoden aikana muuta ole tehty kuin leikattu menoja ja palveluja ja myyty pois valtion omaisuutta ja silti valtionvelka on ollut jatkuvassa kasvussa. Tämän näkemyksen mukaan elämme nyt jotenkin liian leveästi tulevien sukupolvien kustannuksella, että ”lainaamme tulevaisuudelta”, mutta sitten kun asiaa alkaa miettiä, herää kysymys, että kuinka me voimme lainata jotain ”tulevaisuudelta” ja mitä ihmettä me siltä tulevaisuudelta sitten oikein lainaamme?
Kaikki nämä ontuvat selitykset jättävät täysin huomiotta, että viimeisen 300 vuoden aikana juuri yksikään nykyistä velkapohjaista rahajärjestelmää käyttänyt valtio ei ole koskaan onnistunut pienentämään velkaansa merkittävässä määrin, ja kaikki yritykset maksaa pois valtionvelkaa tai edes saada sen kasvu hidastumaan ovat aina johtaneet vakavaan lamaan. EU:n ja Maastrichtin sopimuksen myötä tästä on runsaasti esimerkkejä lähimenneisyydestä. Konservatiivien hallitus Iso-Britanniassa yritti tehdä juuri näin vuonna 1995. Hallitus nosti veroja ja leikkasi menojaan yrittäen pienentää budjetin alijäämää ja valtionvelkaa, mistä oli seurauksena, että BKT koki selvän laskun, verotulot jäivät paljon odotettua pienemmäksi, maahan tuli pieni lama eikä hallitus onnistunut pientämään alijäämäänsä juuri yhtään. Saksa ja Ranska yrittivät samaa vuosien 1993 ja 1996 välillä täysin samoin seurauksin: alijäämä pysyi ennallaan ja kansantalous lamaantui. Kaikissa näissä maissa lamasta päästiin vasta kun alijäämän annettiin taas kasvaa. Nythän hyvin monet Euroopan maat yrittävät taas tätä samaa, ehkäpä viimeistä kertaa.
Totuus valtionvelasta on, että se on aivan täysin välttämätön osa kansakunnan rahavarantoa. Olen aiemmin jo kuvannut, kuinka velkapohjaisessa rahajärjestelmässä rahan puute ja kuluttajien liian alhainen ostovoima on täysin sisäänrakennettuna. Kuluttajat ja yritykset eivät pysty keskenään kantamaan koko velan taakkaa, joten jotta kansantalous voisi toimia, on valtion otettava osa velasta omille harteilleen ja näin syötettävä talouteen siitä puuttuva raha. Ottamalla velkaa valtio luo talouteen sen vaatiman rahan, mutta valtiot tekevät tämän hyvin monimutkaisilla tavoilla välttääkseen luomasta tätä rahaa itse. Ne voivat myydä velkakirjojaan erilaisille säästörahastoille, jolloin ne kierrättävät jo olemassaolevaa rahaa takaisin kansantalouteen (ja näin lisäävät toisen koron rahaan, joka oli jo ennestään luotu korkoa kasvana velkana.) tai sitten ne voivat myydä niitä pankeille, jolloin pankit luovat tämän uuden rahan tyhjästä yksinkertaisesti kirjoittamalla summan valtion tilille vastineeksi ”ostamastaan” velkakirjasta. Tämä on nykyisin ainoa mekanismi, jolla valtiot syöttävät uutta rahaa talouteen. Kun niin yksityishenkilöt, yritykset kuin valtio itsekin ovat jo korviaan myöten velassa, ja kansantalouden selkä on jo katkeamassa koron vuoksi, niin kuinka valtiot toimivat tässä tilanteessa? Luovatko ne itse rahaa? Ei! Ne ottavat lisää velkaa.
Tämän tilanteen todellisen luonteen ymmärtää vasta kun katsoo millaisia lakeja politikot ovat laatineet pankkitoiminnasta, kuten vaikka Basel II sopimus, joka määrää pankkien kassavarannon osuudeksi 0 % valtioille lainattaessa. Eli pankeille on annettu rajaton oikeus luoda tyhjästä uutta rahaa sitä mukaa kun valtiot haluavat sitä niiltä lainata, samalla kun valtiot pitävät itseään täysin kyvyttöminä luomaan rahaa. Ja valtio, vastineeksi tililleen kirjoitetuista numeroista lupaa ottaa tämän rahan kansalaisiltaan tarvittaessa väkivallan avulla ja toimittaa sen korkoineen takaisin pankille, vaikkei pankki koskaan omistanut centtiäkään tästä ”rahasta”, jonka se valtiolle ”lainasi”. Tätä rahaa ei ollut olemassa, ennenkuin se lainattiin. Rowbotham tiivistää:
”To say the system is crazy is an understatement. The situation defies description, and it beggars belief that no one involved in its operation takes a long hard look at what they are doing and just burst out laughing at the innate insanity of the whole process. And this is going on worldwide.”
Tilanne voisi olla naurettava, ellei siitä seuraisi niin paljon inhimillistä kärsimystä ja ellei se saattaisi meidän koko nykyisen yhteiskuntasopimuksemme hyvin kyseenalaiseen valoon. Meillä on 200 kansanedustajaa, joille maksamme jokaiselle noin 6000 euron kuukausipalkkaa meidän asioidemme hoitamisesta. He hoitavat asioitamme niin, että valtionvelan korkoon käytetään tänä vuonna yli 2 miljardia euroa meidän verorahojamme. Kansanedustajamme yksissä tuumin ja hyvässä sovussa toimittavat sen Lontoon finanssilaitoksille siitä hyvästä että ne suostuivat kirjoittamaan joitain numeroita valtiomme tilille. Samaiset kansanedustajat ovat parhaillaan säätämässä lakeja, jotka mahdollistavat meidän pohjavesivarantojen myymisen yksityisille yrityksille seuraavan velkakriisin koittaessa. Emme enää tarjoa vanhuksillemme edes lämmintä ruokaa, vaan pakotamme heidät ostamaan näitä palveluja yksityiseltä puolelta hyvin vähillä rahoillaan. Ja sitten kansantaloustieteen professorimme mielestä valtionvelan pitäminen syntipukkina meidän ahdinkoomme on virhe, ja että oikeasti syy on julkinen menotalous. En tiedä ovatko kaikki johtoasemissa olevat ihmiset yhteiskunnassamme vain täydellisiä idiootteja vai ovatko he kaikki juonessa mukana, mutta selvää on, ettemme voi jatkaa näin enää kovin pitkään, mikäli haluamme, että meillä on kansana jonkinlainen tulevaisuus.
LÄHDE:
http://rahanvalhe.puheenvuoro.uusisuomi ... elettomyysTässä vielä video niille, jotka eivät jaksa lukea koko tekstiä poliitikko Uuspaavalniemeltä:
http://www.youtube.com/watch?feature=pl ... zbGUxz2reoEetun kritiikki on ihan aiheellista ja totuuden mukaista, samoin kun hänen "vaahtoamisensa"
faktasta, että EU:n myötä Suomen valtiota ei periaatteessa enää ole ellemme eroa EU:sta.
Tässä kirjoitus johon AP:n blogi tesksti viittaa eli :
Goldman Sachs hallitsee maailmaa?
http://rahanvalhe.puheenvuoro.uusisuomi ... e-maailmaa