Kirjoittaja Lily » 06. Loka 2015 11:09
Olet oikeassa Jukka, että on mahdotonta löytää sellainen uskovien joukko paikkakunnalta joka olisi kaikin puolin yhtä ja rakkaudessa eläisivät keskenään, ilman leiriytymistä eri uskonyhteisöiksi taikka yhdistyksiksi.
Tilanne on todella hankala ja kinkkinen tai sitten ei ollenkaaan.
Tarkoitan, että sanan mukaan ei pystytä vielä ojentautumaan täysin ja elää uudenliiton seurakunnan mallin mukaisesti, kun tämä hajaannus on niin syvä ja voimakas ja se on niin iskoistunut ihmisiin, että pitää johonkin yllämainittuun nimellisorganisaatioon kuulua.
Mutta, kun kerta sana meitä kehoittaa rakastamaan ja palvelemaan toinen toisisamme, niin silloinhan meidän kuuluu kuitenkin kokoontua muiden paikkakunnan pyhien kanssa ja rakastaa heitä ja pitää heitä itseämme parempana. Olen nähnyt paljon sellaista erottautumista heistä pois, mikä ei ole raamatullista vaan lihan ylpeyttä.
Joskus uskon alkuaikoina ajattelin itsekkin, että eihän sinne (hellareille, vapikseen)voi mennä, kun he vaeltavat väärän opin mukaan mitä tulee keskinäiseen kokoontumiseen.
Ajattelin itse ymmärtäväni oikein ja en pitänyt heitä itseäni parempana niinkuin sana kehoittaa.
Sitten kiitos Herralle, Hän alkoi puhuttelemaan minua siitä, miten suurin osa siellä käyvistä uskovista ovat ymmärtämättömiä ja heikkoja, kuunnellen ja mukaillen pastoreiden linjaa ja oppeja ja eivät osaa yksin vapautua ajattelemaan ja toimimaan sanan mukaan.
Vaikkakin he kuuluisivat esim. vapaakirkkoon, helluntaiseurakuntaan tai johonkin hengelliseen yhdistykseen, niin emme voi erottautua koska emme tiedä Jumalan tarkkaa suunnitelmaa heidän jokaisen kohdalle.
On myös ikävää, kun juuri uskoon tulleet jäävät yksin kasvamaan uskossaan ja eivät kokoonnu oikein missään muiden uskovien kanssa. Silloin pääsee sielunvihollinen riepottelemaan uskovaa oikein kunnolla ja uskon kasvu on hidasta ja vaikeaa ja Herra ei pääse tekemään sitä työtä ja muutos prosessia uskovam ihmisen elämässä minkä Hän haluaisi.
Monella nuorella uskovalla on kuitenkin elämässä monesti kaiken näköisiä sidoksia ym. joten silloinkaan ei ole hyvä jäädä yksin kotiin paholoaisen kiusattavaksi.
Meidän tulisi myös olla itse, kun niitä suurimpia syntisiä olemme, hirsi törröttäen omassa silmässä, armollisia muita uskovia kohtan ja luottaa siihen, että Herra kasvattaa jokaista omassa aikataulussaan ja antaa ymmärrystä jokaiselle ajallaan.