Katkeruus

Yleistä keskustelua, aihe on vapaa

Katkeruus

ViestiKirjoittaja Minä vain » 24. Touko 2013 21:53

Aloitan ketjun katkeruudesta ja mikä sen parempi tapa kuin esittää tositapahtumiin perustuva esikuva.

Ensin lainaan erästä Petrin tekemää ns. luonneanalyysiä joka sopii aiheeseen vallan mainiosti :D

Jouni & Jaana Juonikas

Jouni Jounikas on sellainen uskova, joka on usein katkera jollekin toiselle uskovalle. Niinpä Jouni punoo koko ajan juonia "vastustajansa" pään menoksi. Jouni Juonikas toteuttaa katkeruuskampanjaansa usein lähettämällä yksityisviestejä, joissa koittaa kääntää muutkin omaa "vastustajaansa" vastaan. Jouni ei tyydy tähän vaan käy avoimen peitetysti sotaa "vastustajaansa" vastaan osallistumalla niihin ketjuihin, joissa hänen "vastustajansa kirjoittaa. Jouni tietenkin tapansa mukaan mollaa häntä ja siten nostaa omaa profiiliaan muiden silmissä.

Jaana Juonikas toimii samalla tavalla kuin Jounikin, mutta Jaana myös loukkaantuu ja suuttuu sekä sotkee sen mitä on kirjoitettu. Jaana on myös todella katkera ja pitää huolen näpäytyksillään, että "vastustaja" on karmea ja rakkaudeton uskova.

Ihan täydellisesti en itseäni tuosta tunnistanut, mutta riittävän lähelle meni.

Tahdon varoittaa teitä muita, että katkeruus on salakavala vihollinen.
Se tulee lempeästi ja "ymmärtäen ja ottaen osaa tuskaasi" kun olet haavoitettu ja tarjoaa viekkaasti apuaan KOSTOON.
Se ei anna sinun pyytää tai antaa anteeksi, se sanoo: oletko hullu, etkö näe mitä he sinulle tekevät!
Se tekee olosi rikotummaksi kuin koskaan, pienet asiat se tekee suuriksi.
Ja jos kuuntelet sitä tarpeeksi kauan, se voi saada sinut vihaiseksi ja vihassasi se saa sinut hautomaan kostoa ja muitakin juonia.

Katkeruus taistelee kaikin voimin anteeksi antoa vastaan, onhan se sen pahin vihollinen.
Kun annamme sydämestämme anteeksi toiselle ja tunnustamme katkeruutemme, se todella vapauttaa meidät.
Sinä hetkenä, kun me todella annamme anteeksi, saa Pyhä henki meiltä luvan tulla apuun ja se ajaa katkeruuden hengen pois.
Ihminen saa kokea hyvän olon ja todellisen vapauden kun hän antaa, pyytää ja saa anteeksi.

Kerron tämän omasta kokemuksestani, miten se katkeruus melkein sai minut pauloihinsa.
Onneksi Herra oli tämän nähtyään järjestänyt siitä ulospääsyn.
Hän puhutteli kovaan ääneen kuin viime hetkellä, ennen kuin se katkeruus sai toteutettua suunnitelmansa.
Tosin, en tahtoisi syyttää pelkkää katkeruutta, sillä olin itse myös syyllinen siihen, että kuuntelin sitä.
Helposti me lankeamme, tai ainakin minä olin sille helppo nakki.
Kiitos Herralle, ilman puuttumista tilanteeseen, en tiedä mitä nyt olisi menossa.
Hävettää vieläkin, kun antaa vedättää itseään. :oops:
Mutta nyt on rokotus saatu ja ollaan hieman enemmän immuuneita samalle "taudille"
Ainahan se hieman pistää kun piikki menee lihaan, mutta hyväksi se on tarkoitettu.
Samoin tässä tilanteessa, aluksi tuntui pistos, mutta se kipu on ohi ja jäi hyvä turvallinen olo.
:)

Jos jotain kiinnostaa enemmän tietää, missä mennään tai mitä on tapahtunut, niin asian tuntevat voivat myös selventää ja voin itsekin selvittää tilannetta enemmän.
Kirjoitin tämän varoitukseksi ja näyttääkseni, miten katkeruus voi toimia.

Tuntekaa vihollisenne.

ps.editoin tätä kirjoitusta vielä tulevaisuudessa, olin vain niin innokas kirjoittamaan ja jakamaan tämän kokemukseni heti, enkä malttanut odotella enempää ja katsoa miltä se muiden silmissä näyttää.
Koittakaahan kestää, eiköhän tästä vielä jotain synny :)
:pc:
Minä vain
 

Re: Katkeruus

ViestiKirjoittaja Jukka-Pekka » 25. Touko 2013 10:21

Rauhaa Minä vain ym!

Yleensä viha muuttuu katkeruudeksi ja se on pidempi prosessi. Samoin siitä vapautuminen voi olla enemmän tai vähemmän pitkä prosessi. Vihan tunteita saattaa joissain tilanteissa leimahtaakin, muttei niitä tule lähetä hellimään. Vaikka esim. minä olisin kokenut vääryyttä ja vihastuisin niin minun on nöyrryttävä ja mentävä Herran eteen pyytäen anteeksi vihaa tuntemaani henkilö kohtaan. Jos en sitä tee, en tule myöskään vapautumaan vihasta, vaan oman kokemukseni mukaan se ikäänkuin syvenee katkeruudeksi ja sellaiseksi negaationkierteeksi. Kun näin pitkälle on menty niin katkerana ja negatiivisena ihmisenä, uskovana myrkytän suhteeni Jumalaan ja myös lähimmäiset tulevat ikäänkuin myrkytetyksi, jolloin pahimmassa tapauksessa puhutaan pahaa jostain vihan kohteesta selän takana punoen juonia jonkun pään menoksi. Jotkut lähtevät mukaan ja se on tavallaan sitä muidenkin myrkyttämistä, saastuttamista, josta ymmärrän Raamatun opettavan,

"..pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta, "ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä", ja monet sen kautta tule saastutetuiksi." Hebr.12:15.

Katkeruuden juuri on nimenomaan lihallinen viha ja kun siitä ei tehdä parannusta, sen seuraus on nimenomaan katkeruus, joka on siis synti. On hyvä asia, että teit parannuksen vihasta, katkeruudesta ja vieläpä julkisesti! Siinä on esimerkkiä myös kaikille uskoville ja myös tällä foorumilla. Näin tuleekin toimia. Taitaa olla muistini mukaan ainoa kerta, kun pitkän 'väännön' jälkeen joku tunnustaa väärät vaikuttimet ja synnin synniksi pyyytäen anteeksi. Onhan täällä anteeksipyydetty aiemminkin ihan melko nopeastikin ja niin pitääkin. Ja anteeksi saa aina, kun pyytää sitä. En tarkoita nyt sitä, että pitää pyytää anteeksi, jos on eri mieltä ja vaikka keskustelu kävisikin siten, että olisi selvä vastakkainasettelu, kunhan on vilpitön. Pyhän Hengen ääni omassa tunnossa kyllä muistuttaa, milloin ollaan menossa väärille raiteille, jolloin on hyvä heti pysähtyä ja pyytää anteeksi lähtien puhtaalta pöydältä. Näin ei jää kenellekään mitään hampaankoloon, eikä katkeruudelle jää sijaa tai mahdollisuudelle katkeroitua. Edestään sen katkeruuden kuitenkin ennemmin tai myöhemmin löytää, josta Jumala Armossaan ja Rakkaudessaan usein ottaa kiinni vetäen parannukseen tavalla tai toisella.

"Pilkkaajille hänkin on pilkallinen, mutta nöyrille Hän antaa armon." Snl.3:34

Siunausta sinulle ja muillekin foorumilaisille sekä Rauhaa Herrassa, :thumb:
Jes.35:8 "Ja siellä on oleva valtatie, ja sen nimi on "pyhä tie": sitä ei kulje saastainen; se on heitä itseänsä varten. Joka sitä tietä kulkee, ei eksy - eivät hullutkaan."
Jukka-Pekka
 
Viestit: 534
Liittynyt: 18. Marras 2010 17:30

Re: Katkeruus

ViestiKirjoittaja lonelyrider » 25. Touko 2013 10:33

Sanoisin, että jos pitää lyhyet tilivälit Jumalan kanssa, niin katkeruuteenkaan ei "taivu". Pyhä Henki paljastaa sydämen salat. :)
lonelyrider
 

Re: Katkeruus

ViestiKirjoittaja Aamu-Usva » 25. Touko 2013 13:01

Jukka-Pekka tässä viittasi katkeruuden purkautumiseen pahoina puheina. Ja niinhän Raamatussakin puhutaan meistä pahoista ihmisistä ilman Jeesusta, että "heidän suunsa on täynnä kirousta ja katkeruutta (Room.3:14)". Ihmisen sanat paljastavat katkeruuden. Katkeruus on sitä, että muistelee kärsimäänsä pahaa. Tämän vuoksi olen ajatellut, että terapioista psykoanalyysi ei jotenkin sovi uskovalle edes siinä määrin kuin jotkut nykyhetkeen ajoittuvat ajatus- ja asennemallien muuttumiseen tähtäävät terapiamuodot. Ei ongelmat parane sillä, että oikein keskitytään muistelemaan, mitä kaikkea pahaa olemme joutuneet elämässämme kärsimään.

Jumalan rakkaus ei katkeroidu, eikä muistele kärsimäänsä pahaa. Kaikki se peittää ja kaikki se kärsii. :hearts:
Aamu-Usva
 
Viestit: 3102
Liittynyt: 16. Loka 2011 20:57

Re: Katkeruus

ViestiKirjoittaja Jukka-Pekka » 25. Touko 2013 13:32

Aamu-Usva kirjoitti:Jukka-Pekka tässä viittasi katkeruuden purkautumiseen pahoina puheina. Ja niinhän Raamatussakin puhutaan meistä pahoista ihmisistä ilman Jeesusta, että "heidän suunsa on täynnä kirousta ja katkeruutta (Room.3:14)". Ihmisen sanat paljastavat katkeruuden. Katkeruus on sitä, että muistelee kärsimäänsä pahaa. Tämän vuoksi olen ajatellut, että terapioista psykoanalyysi ei jotenkin sovi uskovalle edes siinä määrin kuin jotkut nykyhetkeen ajoittuvat ajatus- ja asennemallien muuttumiseen tähtäävät terapiamuodot. Ei ongelmat parane sillä, että oikein keskitytään muistelemaan, mitä kaikkea pahaa olemme joutuneet elämässämme kärsimään.

Jumalan rakkaus ei katkeroidu, eikä muistele kärsimäänsä pahaa. Kaikki se peittää ja kaikki se kärsii. :hearts:


Katkeruus voi johtaa myös ihan mihin tahansa lihan tekoihin, eikä vain pahan puhumiseen. Katkeruudesta, kuten mistä tahansa muustakin synnistä tulee tehdä parannus. Pikkuhiljaa tuo Aamu-Usvan lainaama 1.Kor.13.sta kohta alkaa näkyä Herran omissa yhä enemmän ja enemmän. Sanatkin paljastavat sydämen tilaa, toisaalta kasvamattomuutta, missä olen samaa mieltä. Mutta jokapäiväisessä parannuksenteossa ja kuten lonelyrider mainitsi; "lyhyet tilivälit" Herran kanssa on yksi avainasioita myös, että kasvamme terveesti Jumalan kuvan kaltaisiksi. Olen huomannut myös sen, että kun PH kirkastaa kuinka paljon itse on saanut anteeksi Jumalalta Jeesuksen ansiosta, alkaa "kivet tippua" käsistä. Aina kun sapettaa niin katse Herraan Jeesukseen näin lyhyesti (Lk.7:36 - 48). Tilivälit on hyvä olla kunnossa aina tarpeen mukaan kaikkien lähimmäisten kanssa.

Siunausta Aamu-Usvallekin, :pc:
Jes.35:8 "Ja siellä on oleva valtatie, ja sen nimi on "pyhä tie": sitä ei kulje saastainen; se on heitä itseänsä varten. Joka sitä tietä kulkee, ei eksy - eivät hullutkaan."
Jukka-Pekka
 
Viestit: 534
Liittynyt: 18. Marras 2010 17:30

Re: Katkeruus

ViestiKirjoittaja PetriFB » 26. Touko 2013 11:59

Kun tulin uskoon yli 20 vuotta sitten olin hankala tapaus, en luottanut muihin ja olin täysin rikki. Petin itseäni ja valehtelin itselleni sekä etsin muista ihmisistä syitä, mutta en nähnyt omia vikojani, vaan vain toisten viat. Muita uskovia kohtaan oli aluksi tosi töykeä ja hankala. He eivät heittäneet minua ulos seurastaan eivätkä hylänneet, vaan he rakastivat minua. He rakastivat minua vaikka olin ilkeä ja hankala.

Minä pakenin aluksi uskovia omien haavojen takia ja käänsin sen niin, että he hylkäsivät eivätkä ymmärtäneet, vaikka minä olin se joka juoksin karkuun. Kun he tarpeeksi rakastivat, niin se osui ja upposi ja aloin luottamaan heihin sekä kykenin pikkuhiljaa ottamaan askeleita Jumalan suuntaan.

En rikkinäisyyteni tähden aluksi kyennyt yksin lähestymään Jumalaa, vaan tarvitsin siihen uskovien apua. Elämässäni uskovana oli aluksi neljää pitkää ja tuskallista vuotta, kunnes sain kokea eheytymisen. Haavojeni tähden koin uskovat tekopyhiksi, mutta itse asiassa olin katkera heidän onnellisuudelle ja kun itse olin niin rikki ja huono, niin katkeroiduin uskoviin.

Kohtasin myös uskovia jotka olivat keskittyneet oman yhteisön oppirakennelmiin, he eivät nähneet toisessa lähimmäistä, vaan syyllistivät jos en uskonut kaikessa kuten he. Joukossa oli varmaan myös aitoja uskovia, mutta haavani esti näkemästä heitä ja heidän rakkauttaan.

Tämän neljän vuoden aikana poistuin usein kesken kokouksen, kun minua ahdisti omat haavani ja muiden onnellisuus. Oli vaikea olla haavaisena onnellisten ihmisten parissa. Mutta neljäntenä vuotena eräänä päivänä, eräässä kokouksessa Jumala puhui, että olin katkera ja minun tulee tehdä parannus. Täsmennän vielä, että siellä kokouksessa ei kukaan uskova näitä puhunut, vaan he puhuivat muista asioista. Jumala puhui suoraan sydämeeni Pyhässä Hengessä ja näytti katkeruuteni. Kun tein parannuksen niin aloin eheytymään ja ymmärtämään monia asioita, jotka olivat olleet pimennossa.

Minulle meinasi käydä niin, että olin ajautumaisillani yksinäisyyteen ja eroon muista uskovista haavojeni tähden. Itseen meneminen ja parannuksen teko pelasti minut, eli Herra pelasti ja eheytti minut sen kautta. Pelastumisella tarkoitan tässä etten jäänyt katkeruuteen ja ajautunut eroon uskovien yhteydestä. Jumala piti minusta kiinni ja vei minut parannuksen paikalle omista synneistäni, ei muiden. Se oli avain joka on johtanut eheytymiseen.

Minun tarinani oli päätyä huonosti (en edes kaikkia käänteitä kertonut), mutta Jumala sai minut kuitenkin kiinni, joka koin olevani maailman huonoin ja surkein ihminen, jota Jumala ei auta, mutta kyllä muita. Vaikka me itse olisimme kuinka haavaisia tahansa tai meitä kohtaan on uskovat tehnyt vääryyttä, niin Jumala saa meidät kiinni, kun nöyrrymme näkemään omat syntimme ja tekemään niistä parannusta. Kukaan meistä ei ole synnitön ja synti erottaa meidät aina Jumalasta ja tarkoitan oma syntimme, eli synnin haavat. Tarkoitan tässä yhteydessä tällä sitä, että jos koemme olevamme erossa Jumalasta eikä Hän rakasta meitä, niin kyse on silloin meidän ongelmastamme, haavasta sydämessä, jolla estämme Hänen rakkautensa kohtaamasta meitä. Sillä totta kai se on totta, että Jumala rakastaa lastaan, myös todella rikkinäistä ja haavaista lastaan.

Jumalan armo ja rakkaus on ihmeellinen. Tänä päivänä saan iloita Jumalan rakkaudesta ja armosta sekä saan kiittää siitä, että jokainen uskova on arvokas, rakas ja tärkeä Jumalalle sekä myös minulle. On erittäin tärkeätä ymmärtää, että Jumala on valinnut seurakuntansa, jonka kautta Hän rakastaa jokaista lastaan riippumatta hänen sydämen haavoistaan. Anna Jumalan rakastaa sinun kauttasi niitä ihmisiä, jotka ovat sinun lähelläsi ja joita sinä kohtaat. Jumalan armo, totuus ja rakkaus Pyhässä Hengessä on ainoa voima, joka eheyttää rikkinäisen ihmisen ja siitä kiitos ja kunnia Jumalalle.
Sisarille ja veljille, jotka ovat Isässä Jumalassa rakastetut ja Jeesuksessa Kristuksessa pelastetut, lisääntyköön teille laupeus, rauha, armo, totuus ja rakkaus Pyhässä Hengessä!
Avatar
PetriFB
 
Viestit: 3609
Liittynyt: 09. Marras 2010 12:30


Paluu Yleinen keskustelu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Bing [Bot] ja 17 vierailijaa

cron