Aloitan ketjun katkeruudesta ja mikä sen parempi tapa kuin esittää tositapahtumiin perustuva esikuva.
Ensin lainaan erästä Petrin tekemää ns. luonneanalyysiä joka sopii aiheeseen vallan mainiosti
Jouni & Jaana Juonikas
Jouni Jounikas on sellainen uskova, joka on usein katkera jollekin toiselle uskovalle. Niinpä Jouni punoo koko ajan juonia "vastustajansa" pään menoksi. Jouni Juonikas toteuttaa katkeruuskampanjaansa usein lähettämällä yksityisviestejä, joissa koittaa kääntää muutkin omaa "vastustajaansa" vastaan. Jouni ei tyydy tähän vaan käy avoimen peitetysti sotaa "vastustajaansa" vastaan osallistumalla niihin ketjuihin, joissa hänen "vastustajansa kirjoittaa. Jouni tietenkin tapansa mukaan mollaa häntä ja siten nostaa omaa profiiliaan muiden silmissä.
Jaana Juonikas toimii samalla tavalla kuin Jounikin, mutta Jaana myös loukkaantuu ja suuttuu sekä sotkee sen mitä on kirjoitettu. Jaana on myös todella katkera ja pitää huolen näpäytyksillään, että "vastustaja" on karmea ja rakkaudeton uskova.
Ihan täydellisesti en itseäni tuosta tunnistanut, mutta riittävän lähelle meni.
Tahdon varoittaa teitä muita, että katkeruus on salakavala vihollinen.
Se tulee lempeästi ja "ymmärtäen ja ottaen osaa tuskaasi" kun olet haavoitettu ja tarjoaa viekkaasti apuaan KOSTOON.
Se ei anna sinun pyytää tai antaa anteeksi, se sanoo: oletko hullu, etkö näe mitä he sinulle tekevät!
Se tekee olosi rikotummaksi kuin koskaan, pienet asiat se tekee suuriksi.
Ja jos kuuntelet sitä tarpeeksi kauan, se voi saada sinut vihaiseksi ja vihassasi se saa sinut hautomaan kostoa ja muitakin juonia.
Katkeruus taistelee kaikin voimin anteeksi antoa vastaan, onhan se sen pahin vihollinen.
Kun annamme sydämestämme anteeksi toiselle ja tunnustamme katkeruutemme, se todella vapauttaa meidät.
Sinä hetkenä, kun me todella annamme anteeksi, saa Pyhä henki meiltä luvan tulla apuun ja se ajaa katkeruuden hengen pois.
Ihminen saa kokea hyvän olon ja todellisen vapauden kun hän antaa, pyytää ja saa anteeksi.
Kerron tämän omasta kokemuksestani, miten se katkeruus melkein sai minut pauloihinsa.
Onneksi Herra oli tämän nähtyään järjestänyt siitä ulospääsyn.
Hän puhutteli kovaan ääneen kuin viime hetkellä, ennen kuin se katkeruus sai toteutettua suunnitelmansa.
Tosin, en tahtoisi syyttää pelkkää katkeruutta, sillä olin itse myös syyllinen siihen, että kuuntelin sitä.
Helposti me lankeamme, tai ainakin minä olin sille helppo nakki.
Kiitos Herralle, ilman puuttumista tilanteeseen, en tiedä mitä nyt olisi menossa.
Hävettää vieläkin, kun antaa vedättää itseään.
Mutta nyt on rokotus saatu ja ollaan hieman enemmän immuuneita samalle "taudille"
Ainahan se hieman pistää kun piikki menee lihaan, mutta hyväksi se on tarkoitettu.
Samoin tässä tilanteessa, aluksi tuntui pistos, mutta se kipu on ohi ja jäi hyvä turvallinen olo.
Jos jotain kiinnostaa enemmän tietää, missä mennään tai mitä on tapahtunut, niin asian tuntevat voivat myös selventää ja voin itsekin selvittää tilannetta enemmän.
Kirjoitin tämän varoitukseksi ja näyttääkseni, miten katkeruus voi toimia.
Tuntekaa vihollisenne.
ps.editoin tätä kirjoitusta vielä tulevaisuudessa, olin vain niin innokas kirjoittamaan ja jakamaan tämän kokemukseni heti, enkä malttanut odotella enempää ja katsoa miltä se muiden silmissä näyttää.
Koittakaahan kestää, eiköhän tästä vielä jotain synny