"Totisesti, totisesti minä sanon teille: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja. Mutta orja ei pysy talossa iäti; Poika pysyy iäti. Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi." (Joh.8:34-36)
Jeesuksen aikaan oli maailmassa orjuutta. Orja tarkoitti ihmistä, joka oli toisen omistama. Orjalla ei käytännössä ollut omaa elämää, vaan hän oli täysin omistajansa omaisuutta ja vallan alla. Omistajan orjuudelta pystyi pääsemään vapaaksi vain jos omistaja armahti orjan, tai myi hänet toiselle omistajalle, jolloin tietenkin orja vain siirtyi toisen omistajan alaisuuteen eikä päässyt vapaaksi.
Raamatun mukaan jokainen ihminen joka elää syntiä harjoittaen, on synnin orja. Luonnollisen luontomme puolesta olemme yhtä täydellisesti synnin vallan alaisuudessa, kuin orjat olivat omistajiensa. Synti on armoton omistaja, se ei koskaan armahda orjiansa. Ainoa mahdollisuus päästä vapauteen on, että joku ostaa meidät vapaaksi omistajalta.
Ja juuri sen Jeesus sovintoverellänsä teki. Raamatussa siitä käytetään monta kertaa termiä "lunastus", joka siihen aikaan tarkoitti nimenomaan orjan lunastamista entisen omistajansa alaisuudesta. Jeesus tuli orjamarkkinoille, näki meidät synnin orjina, ja maksoi meistä vaadittavan hinnan. Hinta oli Hänen kallisarvoinen verensä. Nyt olemme vapaat, ja voimme lähteä Jeesuksen seurassa ulos orjamarkkinoilta, ulos synnin orjuudesta, vapauteen Kristuksessa.
Kun Poika tekee vapaaksi, tulemme todellisesti vapaiksi. Emme ainoastaan jostain pahasta tavasta tai luonteenpiirteestä, vaan synnin orjuudesta. Omistajamme on vaihtunut, enää synti ei voi lain mukaan sanoa olevansa meidän omistaja, eikä kukaan voi lain mukaan sanoa että me olisimme synnin orjia. Mutta tämä kallisarvoinen vapaus tulee osaksemme vain Jeesusta Kristusta seuraamalla. Hän on ainoa ovi ulos orjamarkkinoilta. Jos emme seuraa Häntä, jäämme synnin orjiksi.
Paavali kirjoitti olevansa Jeesuksen Kristuksen orja (esim Room.1:1 sananmukainen käännös). Hän ymmärsi että Jeesus oli ostanut hänet vapaaksi synnin orjuudesta, ja eli todeksi sitä vapautta. Hän ymmärsi kuinka suuri hinta, kuinka valtava rakkaus oli tuon vapauden taustalla. Hän ymmärsi että ilman Jeesusta hänellä ei olisi mitään toivoa, ei mitään elämää, hän olisi ikuisesti synnin orja ja täydessä pimeydessä. Siksi hän teki itsestään Jeesuksen orjan.
Jeesus ei koskaan pakota meitä orjuuteen, hän vain rakastaa meitä ja odottaa, että me itse teemme itsestämme Hänen orjia. Kun sen teemme, kutsuu Hän meitä ystävikseen. Miten valtavaa onkaan, kun on saanut lähteä seuraamaan Jeesusta! Todelliseen vapauteen! Jos se ei saa meitä sitoutumaan Jeesuksen alaisuuteen koko sydämestämme, emme ole vielä ymmärtäneet evankeliumin käsittämätöntä ilosanomaa. Antakoon Herra meille tästä enemmän ilmestystä ja viisautta.