Sanoma Herran sydämeltä

[PetriFB]

Olen kokenut voimakkaasti, että Herra laski sanoman sydämelleni. Sanoma ei ole tarkoitettu vain uskonaskel- foorumille, vaan on yleinen koskettaen koko Jumalan seurakuntaa. Minä itse sain sen kautta uutta pureskeltavaa sekä jouduin myös parannuksen paikalle.

Tutki ja koettele kirjoitus rukouksen kera Raamatun sanan kautta.

http://www.kotipetripaavola.com/nakokul ... sesta.html

[PetriFB]

Käyn läpi vielä tekstiä ja korjailen kirjoitusvirheitä ym.

[todael]

Teksti on erittäin hyvä, mutta yksipuolinen sekä vaillinainen.

On väärin esittää menestysteologisena väitteenä selkeää Raamatun opetusta siitä, että me pidämme itsemme kuolleina Kristuksessa - olemme Hänessä ristiinnaulitut.

Room. 6:6 "...kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi;"

Paavalin sanat ovat selkeät "me tiedämme". Uskonnollinen ihminen ei ymmärrä uuden luomuksen ja vanhan ihmisen eroa, koska uskonnollisuudessa ihminen itse muuttaa itseään, ja pyrkii tekemään itsestään hengellisen. Uudestisyntyminen antaa meille elämän Kristuksessa, jota et voi synnyttää kasvatuskristillisen toiminnan kautta. Kirkollinen "armo"-käsite elää vahvasti uskonnollisen ajatusmaailman kautta ajatusta sielunhoidon, eheyttämisen ja muun hoitamisen kautta ihmisen hengellistämisestä.

2Kor. 5:17 "Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut."

Huomaa, me emme kasva uudeksi luomuksesi, vaan olemme sitä uudestisyntymisen perusteella Kristuksessa. Kirkollinen kasvatuskristillisyys perustuu juuri siihen, että ihmisestä tehdään hyvää ja hengellistä,juuri hengellisen uskonnollisen kasvatuksen kautta. Jos Paavali on "menestysteologi", niin olen minäkin.

Toiseksi ihmisessä on uusi luomus sekä vanha ihminen. Ihminen joka EI ole uudestisyntynyt yrittää tehdä itsestään hengellistä, kasvatuskristillisen muutoksen kautta. Paavalin sanat ovat selkeät - ihminen ei kasva uudeksi luomukseksi, vaan on uudestisyntymisessä tullut sellaiseksi. Roomalaiskatolinen kirkko opettaa kasvavaa pelastuksen osaa, ja sanoo että ihminen on vain osittain vanhurskautettu Kristuksessa.

Parannuksen tekeminen ja kasvu Kristuksessa perustuu uudestisyntymisessä Jumalan meissä tekemän uuden luomuksen omistamiseen. Tämä on lihan kuolettamista, Hengen hedelmän kasvua - ei se että yritän thedä itsestäni hengellistä ihmistä.

Petri Paavola edustaa tässä tekstissä kasvatuskristillisen armokäsityksen luomaa opetusta. Olenkin huomannut täällä foorumilla tekstejä, jotka ovat hyvin lähellä kirkollisen ajatusmaailman mukaista sielunhoidollista opetusta - asioita vatvotaan ja vatvotaan, mutta valmista ei tule. Monelle synti on sairaus, josta pikku hiljaa yritetään parantua. Jumalalle synti on kuoleman tuomion arvoinen asia. Kristuksessa synti on JO tuomittu kuolemaan, ja me saamme omistaa vapauden synnistä parannuksen tekemisen, sekä uskon kautta. Elämä on vain Kristuksessa, ei siinä että me yritämme sitä luoda itsessämme, hengellisen kasvun tai sielunhoidollisen paapomisen kautta. Enemmän tulee ohjata Kristuksessa olevan asemamme ymmärtämiseen, ei kaivella omaa lapsuuttaan tai yleensä omaa heikkouttamme.

Tässä asiassa on paljon vellontaa nykykristillisyydessä. Armo käsitetään ajatuksena, jossa meidän tulee ymmärtää syntistä, ja tukea häntä - antaa aikaa, ja hoivata pikku hiljaa sielunhoidollisen tukemisen kautta. Tämä estää todellisen kasvun Kristukseen, ja sen sijasta ihminen kasvaa sielullisen kristillisyyden mukaiseen hoivaamiseen - ja pahimmillaan jää kiinni niihin ihmisiin jotka häntä hoivaavat. Olen nähnyt tätä yli 10 vuoden sisällä - tukiessani eräitä uskovia pois haureuden sekä juoppouden synnistä. Vain Kristuksen ristin ymmärtäminen avaa voiman yli synnin - ei mikään muu.

Ihmettelen miksi Petri Paavola ei tullut keskustelemaan aloittamani tekstin yhteyteen. Totean lopuksi, että henkilökohtaisesti minulla ei ole Petri Paavolaa vastaan mitään - tunnen miehen jo 1990-luvun lopulta asti. Mutta tässä opetuksessa näen hänen painottavan liiallisesti juuri kasvatuskristillisyyden osaa hyvin kirkollisessa muodossa. Usein tällaisen hoivaavan uskon keskelle myös syntyy vääränlaisen rakkauden ja sävyisyyden korostaminen. Yhteisö kasvaa hoivaamisympäristöön, ja selkeä Jumalan Sana koetaan ahdistavana ja loukkaavana - tai menestysteologisena.

Jos joku kokee oikeaksi etsiä psykologisesti kaikki mahdolliset syyt synnin olemassa oloon, kaivella ihmisten taustaa, ja etsiä terveydelliset sekä muut tekijät synnin syyksi - olkoon niin. Jumalan evankeliumi on julistus Kristuksesta, ja tämä ei kelpaa monelle. Ennemmin etsitään synnille luonnollisen viisautemme kautta syitä ja parannuslääkkeitä.

Raamattu on selkeä meille kaikille:

Room.6:8-11
"Mutta jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa, niin me uskomme saavamme myös elää hänen kanssaan, 9 tietäen, että Kristus, sittenkuin hänet kuolleista herätettiin, ei enää kuole: kuolema ei enää häntä vallitse. 10 Sillä minkä hän kuoli, sen hän kerta kaikkiaan kuoli pois synnistä; mutta minkä hän elää, sen hän elää Jumalalle. 11 Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa."

Kol. 2:6
"Niinkuin te siis olette omaksenne ottaneet Kristuksen Jeesuksen, Herran, niin vaeltakaa hänessä,"

- todael

[PetriFB]

Todael:

Näyttää siltä että olemme eri mieltä tietyistä Raamatun opetuksista tai sitten emme ymmärrä toisiamme (väärinkäsitys?). Nyt kannattaisi rauhassa ja asiallisesti keskustella asiasta. En kuitenkaan aio pakottaa tai painostaa sinua uskomaan ja ymmärtämään niin kuin minä uskon ja ymmärrän.

[todael]

Todael:

Näyttää siltä että olemme eri mieltä tietyistä Raamatun opetuksista tai sitten emme ymmärrä toisiamme (väärinkäsitys?). Nyt kannattaisi rauhassa ja asiallisesti keskustella asiasta. En kuitenkaan aio pakottaa tai painostaa sinua uskomaan ja ymmärtämään niin kuin minä uskon ja ymmärrän.

Petri Paavola, perustan oman ymmärrykseni Jumalan Sanaan. Toivon että armokäsitys Kristuksen rististä ja parannuksen tekeminen ei saisi väärää kirkollisen kasvatuskristillisen opetuksen mukaista opetusta tässä foorumissa. Tiedän, että tunnet Kristuksen ristin voiman - mutta ihmettelen miksi täällä sitä ei julisteta.

Jumalan armossa kasvaminen perustuu yksin jo tapahtuneeseen Kristuksen työhön. Tätä tulee julistaa, eikä mustamaalata sitä "menestysteologiaksi". Kärsimme lihassa synnin voittamiseksi, kuoletamme lihaamme, kannamme ristiämme - MUTTA vain Kristuksen ristin voiton kautta.

On tärkeää selvittää mitä uudestisyntyminen on, ja mikä on uusi luomus - että emme ajaudu uskonnollisen ja ihmistekoisen hengellisen kasvun tielle.

Siunausta sinulle Petri. Jeesus on Herra.

Gal. 6:14 "Mutta pois se minusta, että minä muusta kerskaisin kuin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä, jonka kautta maailma on ristiinnaulittu minulle, ja minä maailmalle!"

- todael

[uuhi]

mutta jos kuolimme messiaan kanssa, niin uskomme myös hänen kanssaan elävämme.
tietäen, että messias nostettiin kuolleista , ei enää kuole, kuolema ei enää häntä vallitse



[room 6:8 -9 v. 1938 käännös hieman korjattuna]



and if we died with christ, we believe that we also shall live with him, knowing that christ, having been raised up out of the dead, doth no more die, death over him hath no more lordship;


[rom. 6:8-9 , ylt]

[PetriFB]

Todael:

Näyttää siltä että olemme eri mieltä tietyistä Raamatun opetuksista tai sitten emme ymmärrä toisiamme (väärinkäsitys?). Nyt kannattaisi rauhassa ja asiallisesti keskustella asiasta. En kuitenkaan aio pakottaa tai painostaa sinua uskomaan ja ymmärtämään niin kuin minä uskon ja ymmärrän.

Petri Paavola, perustan oman ymmärrykseni Jumalan Sanaan. Toivon että armokäsitys Kristuksen rististä ja parannuksen tekeminen ei saisi väärää kirkollisen kasvatuskristillisen opetuksen mukaista opetusta tässä foorumissa. Tiedän, että tunnet Kristuksen ristin voiman - mutta ihmettelen miksi täällä sitä ei julisteta.

Jumalan armossa kasvaminen perustuu yksin jo tapahtuneeseen Kristuksen työhön. Tätä tulee julistaa, eikä mustamaalata sitä "menestysteologiaksi". Kärsimme lihassa synnin voittamiseksi, kuoletamme lihaamme, kannamme ristiämme - MUTTA vain Kristuksen ristin voiton kautta.

On tärkeää selvittää mitä uudestisyntyminen on, ja mikä on uusi luomus - että emme ajaudu uskonnollisen ja ihmistekoisen hengellisen kasvun tielle.

Siunausta sinulle Petri. Jeesus on Herra.

Gal. 6:14 "Mutta pois se minusta, että minä muusta kerskaisin kuin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä, jonka kautta maailma on ristiinnaulittu minulle, ja minä maailmalle!"

- todael

Todael:

Millä tavalla koet tai näet että opetan väärää kirkollista kasvatuskristillistä opetusta?

Millä tavalla mustamaalaan Jumalan armossa kasvamista ja sen perustumista Herran Jeesuksen sovitustyöhön?

Näistä voitaisiin aluksi keskustella, niin pääsemme aloittamaan vuoropuhelun ja keskustelemisen.

Siunausta myös sinulle Todael

[todael]

Joissakin menestysteologisissa piireissä opetetaan, että yllä oleva Raamatun kohta tarkoittaa, että uskova on jo nyt yhdessä Jeesuksen kanssa ristiinnaulittu. Tämän opetuksen mukaan uskovan tulisi uskossa omistaa vapaus synnistä ja uskoa olevansa kuollut synnille, eikä hän siten voi enää tehdä syntiä, koska hän on jo kuollut synnille. Edellä oleva menestysteologinen opetus on kuitenkin väärä ja epäraamatullinen.

Tämä ei ole menestysteologinen opetus, vaan Raamatun opetus. Kristuksessa sinun vanha ihmisesi ON ristiinnaulittu. Mikä on menestysteologiaa on se että tässä totuudessa pysyminen ja kasvaminen kumotaan. Mitä tarkoitan ?

Kasvatuskristillisyys pyrkii pyhittämään ihmistä itseään - tekemään sen hengelliseksi Kristuksen ristin voima pyrkii omistamaan uuden luomuksen osan Kristuksessa, tekemällä parannusta ja kuolettamalla synnintekoja - toisin sanoen elämään uskon elämää Herrassa Jeesuksessa.

Tekstisi vääristää Kristuksen ristin kautta tapahtuneen - kertaluontoisen - vanhan ihmisemme ristiinnaulitsemisen "menestysteologiaksi", ja painottaa enemmän kasvun kautta tapahtuvaa muutosta. Tässä on se vaara, että sotketaan pyhitys, uuden luomuksen kertakaikkinen osa ihmisessä uudestisyntymisen kautta sekä Kristuksen ristin voima yli vanhan ihmisemme.

Raamattu opettaa, että ilman kertaluontoista vanhan ihmisemme ristiinnaulitsemista EI OLE mitään kasvavaa uuden elämän mukaista muutosta. Me uskossa omistamme elämän Kristuksessa - josta kasvumme nousee, emme luo sitä itsessämme.

Perustuksellinen julistus:
Kol. 3:3 Sillä te olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa; kun Kristus, meidän elämämme, ilmestyy, silloin tekin hänen kanssaan ilmestytte kirkkaudessa."

Siitä konkreettisesti esiintuleva elämänmuutos:
Kol. 3:5 Kuolettakaa siis maalliset jäsenenne: haureus, saastaisuus, kiihko, paha himo ja ahneus, joka on epäjumalanpalvelusta, sillä niiden tähden tulee Jumalan viha, ja niissä tekin ennen vaelsitte, kun niissä elitte."

On väärin väittää, että edellä antamani perustuksellinen Kristuksen ristin julistus olisi menestysteologiaa. Sitä se ei ole, vaan se on raamatullista uskoa Jumalan voimaan Kristuksen ristissä.

- todael

[Herman]

En ehdi aiheesta enää pidemmin keskustella, olen aika paljon kirjoittanut näkemyksiäni aiheesta eri ketjuihin viime aikoina. Mutta tähän PetriFB:n ajatukseen koen lyhyesti kommentoida:

Joissakin menestysteologisissa piireissä opetetaan, että yllä oleva Raamatun kohta tarkoittaa, että uskova on jo nyt yhdessä Jeesuksen kanssa ristiinnaulittu. Tämän opetuksen mukaan uskovan tulisi uskossa omistaa vapaus synnistä ja uskoa olevansa kuollut synnille, eikä hän siten voi enää tehdä syntiä, koska hän on jo kuollut synnille. Edellä oleva menestysteologinen opetus on kuitenkin väärä ja epäraamatullinen.

Mielestäni väärää opetusta on, ettei uskova voisi enää langeta syntiin. Sana sanoo ja osoittaa selkeästi, että uskovakin voi langeta tekemään syntiä. Mutta se, että voimme langeta tekemään syntiä, ei poissulje sitä että olemme vapaat synnin vallasta. Jeesus on vapauttanut meidät synnistä, ja voimme elää siinä vapausessa kun uskossa omistamme sen itsellemme ja teemme parannusta synneistä. Mutta meidän on mahdollista langeta, ja siksi sielunvihollinen käy ympärimme kuin kiljuva jalopeura, ja meidän tulee uskossa valvoa ja vastustaa sitä, niin ettemme lankeaisi. JOS joku kuitenkin lankeaa, on meillä puolustaja taivaassa, Jeesus Kristus, ja Hänen armosta saamme nousta ylös ja jatkaa vaellustamme vapaana synnistä. Aamen ja piste minun osaltani tähän. Siunausta kaikille rakkaille veljille ja sisarille.

[todael]

Menestysteologian suurin harhaoppi on se, että se kumoaa raamatullisen pyhityksen - konkreettisen syntiä vastaan taistelemisen Kristuksen ristin kautta. Se vääristää Jumalan Sanan, ja esittää että uskova olisi 100% täydellinen, sen uskon määrän mukaan mikä kullakin on. Se jolla on uskoa eniten on eniten täydellinen - tämä on harhaoppi.

Kertakaikkinen vanhan ihmisemme ristiinnaulitseminen Kristuksessa EI OLE menestysteologiaa, vaan Paavalin antamaa opetusta Jumalan evankeliumin voimasta. Mielestäni nämä tekijät Petri Paavola on sekoittanut, ja helposti "menestysteologian"-nimissä menee roskiin täysin raamatullista opetusta. Sen seurauksena tilalle tulee jotain muuta - ja se ei voi olla muuta kuin kasvatuskristillistä armokäsitystä, jossa ei julisteta vanhan ihmisemme kertakaikkista kuolemaa Kristuksen ristin voimassa.

Se miksi kutsun tätä kirkolliseksi, johtuu siitä, että esim luterilainen kirkko perustaa opetuksensa samanlaiseen uskoon. Ihminen kasvaa uskoon, ei ole uudestisyntynyt eikä omista kokonaisvaltaisesti uutta luomusta. Sama oppi on myöskin roomalaiskatolisessa pyhitysopissa - ihminen kuolettaa itseään ja pyhittää itseään - koskaan ei tule valmista. Tämä kumoaa Kristuksen ristin voiman yli vanhan ihmisemme omaavan synnin hallintavallan, ja siitä nousevan raamatullisen pyhitysopin.

Kristuksen ristin kautta tapahtunut vanhan ihmisemme kuolema RIISTÄÄ synnin hallintavallan, ei sen olemassa oloa. Ymmärtääkseni menestysteologia juuri opettaa, että me kadotamme myös synnin olemassa olon itsessämme - ja tämä on harhaoppi.

- todael