Teksti on erittäin hyvä, mutta yksipuolinen sekä vaillinainen.
On väärin esittää
menestysteologisena väitteenä selkeää Raamatun opetusta siitä, että me
pidämme itsemme kuolleina Kristuksessa - olemme
Hänessä ristiinnaulitut.
Room. 6:6 "...kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi;"Paavalin sanat ovat selkeät "me tiedämme". Uskonnollinen ihminen ei ymmärrä uuden luomuksen ja vanhan ihmisen eroa, koska uskonnollisuudessa ihminen itse muuttaa itseään, ja pyrkii tekemään itsestään hengellisen. Uudestisyntyminen antaa meille elämän Kristuksessa, jota et voi synnyttää kasvatuskristillisen toiminnan kautta. Kirkollinen "armo"-käsite elää vahvasti uskonnollisen ajatusmaailman kautta ajatusta sielunhoidon, eheyttämisen ja muun hoitamisen kautta ihmisen hengellistämisestä.
2Kor. 5:17 "Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut."Huomaa, me
emme kasva uudeksi luomuksesi, vaan
olemme sitä uudestisyntymisen perusteella Kristuksessa. Kirkollinen kasvatuskristillisyys perustuu juuri siihen, että ihmisestä tehdään hyvää ja hengellistä,juuri hengellisen uskonnollisen kasvatuksen kautta. Jos Paavali on
"menestysteologi", niin olen minäkin.
Toiseksi ihmisessä on
uusi luomus sekä
vanha ihminen. Ihminen joka EI ole uudestisyntynyt yrittää tehdä itsestään hengellistä, kasvatuskristillisen muutoksen kautta. Paavalin sanat ovat selkeät - i
hminen ei kasva uudeksi luomukseksi, vaan on uudestisyntymisessä tullut sellaiseksi. Roomalaiskatolinen kirkko opettaa
kasvavaa pelastuksen osaa, ja sanoo että ihminen on vain osittain vanhurskautettu Kristuksessa.
Parannuksen tekeminen ja kasvu Kristuksessa perustuu uudestisyntymisessä Jumalan meissä tekemän uuden luomuksen omistamiseen. Tämä on lihan kuolettamista, Hengen hedelmän kasvua - ei se että yritän thedä itsestäni hengellistä ihmistä.
Petri Paavola edustaa tässä tekstissä
kasvatuskristillisen armokäsityksen luomaa opetusta. Olenkin huomannut täällä foorumilla tekstejä, jotka ovat hyvin lähellä kirkollisen ajatusmaailman mukaista sielunhoidollista opetusta - asioita vatvotaan ja vatvotaan, mutta
valmista ei tule. Monelle synti on
sairaus, josta pikku hiljaa yritetään parantua. Jumalalle synti on
kuoleman tuomion arvoinen asia. Kristuksessa synti on JO tuomittu kuolemaan, ja me saamme omistaa vapauden synnistä parannuksen tekemisen, sekä uskon kautta.
Elämä on vain Kristuksessa, ei siinä että me yritämme sitä luoda itsessämme,
hengellisen kasvun tai sielunhoidollisen paapomisen kautta. Enemmän tulee ohjata
Kristuksessa olevan asemamme ymmärtämiseen, ei kaivella omaa lapsuuttaan tai yleensä omaa heikkouttamme.
Tässä asiassa on paljon
vellontaa nykykristillisyydessä. Armo käsitetään ajatuksena, jossa meidän tulee ymmärtää syntistä, ja tukea häntä - antaa aikaa, ja hoivata pikku hiljaa sielunhoidollisen tukemisen kautta. Tämä estää todellisen kasvun Kristukseen, ja sen sijasta ihminen kasvaa s
ielullisen kristillisyyden mukaiseen hoivaamiseen - ja pahimmillaan jää
kiinni niihin ihmisiin jotka häntä hoivaavat. Olen nähnyt tätä yli 10 vuoden sisällä - tukiessani eräitä uskovia pois haureuden sekä juoppouden synnistä. Vain Kristuksen ristin ymmärtäminen avaa voiman yli synnin - ei mikään muu.
Ihmettelen miksi Petri Paavola ei tullut keskustelemaan aloittamani tekstin yhteyteen. Totean lopuksi, että henkilökohtaisesti minulla ei ole Petri Paavolaa vastaan mitään - tunnen miehen jo 1990-luvun lopulta asti. Mutta tässä opetuksessa näen hänen painottavan liiallisesti juuri kasvatuskristillisyyden osaa
hyvin kirkollisessa muodossa. Usein tällaisen hoivaavan uskon keskelle myös syntyy vääränlaisen rakkauden ja sävyisyyden korostaminen. Yhteisö kasvaa
hoivaamisympäristöön, ja selkeä Jumalan Sana koetaan ahdistavana ja loukkaavana - tai
menestysteologisena.
Jos joku kokee oikeaksi etsiä psykologisesti kaikki mahdolliset syyt synnin olemassa oloon, kaivella ihmisten taustaa, ja etsiä terveydelliset sekä muut tekijät synnin syyksi - olkoon niin. Jumalan evankeliumi on julistus Kristuksesta, ja tämä ei kelpaa monelle. Ennemmin etsitään synnille luonnollisen viisautemme kautta syitä ja parannuslääkkeitä.
Raamattu on selkeä meille kaikille:
Room.6:8-11"Mutta jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa, niin me uskomme saavamme myös elää hänen kanssaan, 9 tietäen, että Kristus, sittenkuin hänet kuolleista herätettiin,
ei enää kuole: kuolema ei enää häntä vallitse. 10 Sillä minkä hän kuoli, sen hän kerta kaikkiaan kuoli pois synnistä; mutta minkä hän elää, sen hän elää Jumalalle. 11
Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa."
Kol. 2:6 "Niinkuin te siis olette omaksenne ottaneet Kristuksen Jeesuksen, Herran, niin
vaeltakaa hänessä,"
- todael
Viimeksi muokannut todael päivämäärä 22. Touko 2013 18:08, muokattu yhteensä 1 kerran