Vanha ihmisemme ja uusi luomus Kristuksessa
Raamattu opettaa selvästi, että vain uudestisyntymisen kautta ihminen pääsee osalliseksi Jumalan valtakunnasta. (Joh.3:3) Uudestisyntyminen ei tapahdu lapsikasteessa, eikä minkään kirkollisen sakramentin kautta, vaan Jumala uudestisynnyttää ihmisen Jumalan Sanan ja Pyhän Hengen kautta (1Piet.1:22-25). Ihminen tietoisesti tulee uskoon (2Tim.1:12), synnin tunnon ja parannuksen tekemisen kautta (Joh.16:8-11) – ihminen tietää Jumalan Sanan kautta että Herra Jeesus on kuollut ristillä hänen puolestaan, ja tietää Pyhän Hengen todistuksen kautta saaneensa syntinsä anteeksi. Pyhä Henki todistaa Jumalan lapseuden (Room.8:16), ja uudestisynnyttää ihmisen sekä asettaa hänet Herraan Jeesukseen Kristukseen.
Uudestisyntyneen ihmisen elämä kätketään Kristukseen. (Kol.3:1-3), ja samalla syntiin kuolleesta, pimeyden sekä saatanan vallan alla olevasta ihmisestä tulee uusi luomus Herrassa Jeesuksessa. Tässä Jumalan aikaansaamassa yliluonnollisen elämän osallisuudessa, ihmistä tulee uusi luomus Kristuksessa – vanha ihminen kuolee Herran Jeesuksen ristillä synnin tuomion mukaisen kuoleman, jota seuraa uusi elämä Jumalan vanhurskaudessa.
Room. 8:2-4 "Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista. Sillä mikä laille oli mahdotonta, koska se oli lihan kautta heikoksi tullut, sen Jumala teki, lähettämällä oman Poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa ja synnin tähden ja tuomitsemalla synnin lihassa, että lain vanhurskaus täytettäisiin meissä, jotka emme vaella lihan mukaan, vaan Hengen."
Vanha ihminen
Room.6:6 Kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi; sillä joka on kuollut, se on vanhurskautunut pois synnistä.”
Raamattu osoittaa että vanha ihmisemme – lihallinen, synnin vallitsema sekä perkeleen kanssa liitossa oleva lihamme – on ristiinnaulittu Herrassa Jeesuksessa. Kuoleman tarkoitus on siinä, että synnin ruumis kukistettaisiin ja ettemme enää syntiä palvelisi. Jumalan tarkoitusperä uudestisyntymisessä on osoittaa vanhan ihmisemme kuolema Kristuksessa. Vanhaa ihmistä ei siis lähdetä korjailemaan, muuttamaan tai pyhittämään. Vanha ihminen tuomitaan Kristuksessa kuolemaan, ja tämä ON JO tapahtunut sinä samana hetkenä kun Jeesus ristiinnaulittiin syntiemme tähden. Meidän tulee lähestyä tätä Raamatun totuutta ”tietämisenä”, ei jonakin mahdollisuutena tai ”ehkä-uskona”. Raamattu siis sanoo, että yhtä varmaa kuin on Kristuksen kuolema, on myös sinun vanhan ihmisesi kuolema.
Uskonnollinen ihminen ei ymmärrä tätä. Uskonnollinen ihminen pyrkii parantelemaan itseään, ja yrittää pyhittää tätä vanhaa ihmistä Jumalan käskyjen, liturgioiden sekä sakramenttien kautta. Raamattu sanoo, että Jumala on tuominnut kuolemaan vanhan ihmisen – sillä ei siis ole mitään muuta tehtävää kuin pysyä kuolleena Kristuksessa. Vanha ihminen ei koskaan voi periä Jumalan valtakuntaa.
Uusi luomus
Vain uudestisyntynyt ihminen ymmärtää eron vanhan ihmisen ja uuden luomuksen välillä. Uskonnollinen ihminen ei tätä ymmärrä. Uskonnollinen ihminen elää kasvatuskristillisyydestä, jossa hän pyrkii muuttamaan itseään hyväksi, ja tekee sitä lihallisen mielenlaadun ja synnin alaisuudessa. Uskonnollinen ihminen ei ole uudestisyntynyt eikä ymmärrä miksi vanha ihminen on Kristuksessa kuollut.
Room.8:5-8 Sillä niillä, jotka elävät lihan mukaan, on lihan mieli, mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan, on Hengen mieli. Sillä lihan mieli on kuolema, mutta hengen mieli on elämä ja rauha; sentähden että lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan. Jotka lihan vallassa ovat, ne eivät voi olla Jumalalle otolliset.”
Uskonnollinen ihminen yrittää pyhittää vanhaa ihmistään, mutta ei koskaan onnistu siinä, sillä lihan mieli on aina vihollisuus Jumalaa vastaan – vaikka ehkä liha pystyykin kätkemään itsensä uskonnollisen toiminnan alaisuuteen. Kukaan ihminen ei voi olla otollinen Jumalalle omassa lihassaan, sillä Jumalan laki ja liha ovat täysin vastakohtia.
Uusi luomus on Jumalan antamaa elämää, jossa vanha ihminen on kuollut. Ihminen ei pyri pelastamaan itseään Jumalan käskyillä, eikä yritä tehdä itsestään Jumalalle kelpaavaa – vaan hän elää Hengen uuden elämän kautta Jumalan lain mukaista elämää uskossa Jeesukseen. Tällainen ihminen ei korjaile enää vanhaa ihmistään, eikä pyri kasvatuskristillisen muutoksen kautta eheytymään, vaan uskoo vanhan ihmisensä ristiinnaulituksi Kristuksessa, ja nyt elää uskossa Herraan Jeesukseen uutta, yliluonnollista, Jumalasta syntynyttä elämää. Jatkuva itsensä kaiveleminen ja muuttaminen muuttuu uudeksi elämäksi Herrassa Jeesuksessa.
Uskonnollisuus ei ymmärrä tätä. Se pyrkii vaatimaan vanhan ihmisemme parantelua ja suorittaa jatkuvaa sielunhoitoa, eheyttämistä ja muuta toimintaa, tehdäkseen vanhasta ihmisestä “hengellisen”. Tämä on toivotonta touhuamista. Jumala on tuominnut vanhan ihmisen kuolemaan, eikä että sitä hoivataan tai yritetään uskonnollisin keinoin saada jossakin määrin edes hengelliseksi.
Tällaiset ihmiset koko ajan puhuvat homoseksuaalisuuden parantamisesta sielullisin keinoin, sielun vammoista, kaivelevat vanhoja asioita ihmisistä, ja tarkkailevat toinen toistaan uskonnollisessa mielessä. Heillä ei ole uuden luomuksen julistusta sydämessään, vaan he elävät moraalisen lihanpuhtauden kautta uskonnollista elämää vanhassa ihmisessä. Heille synti on sairaus – ei kuoleman tuomio, niin kuin se on Jumalalle. He yrittävät parantaa vanhan ihmisen luontoa syntisessä ihmisessä uskonnollisen psykologian, terapioiden sekä sielullisen hoivaamisen kautta. Jumala on aikoja sitten tuominnut tämän vanhan ihmisen kuolemaan Kristuksessa, mutta uskonnolliset eivät sitä ymmärrä. He eivät tunne Kristuksen ristin voimaa, vaan yrittävät luonnollisen opetuksen sekä auttamisen kautta tehdä ihmisestä hengellistä. He eivät ymmärrä vanhan ihmisen ja uuden luomuksen eroa Kristuksessa.
Room. 6:20-21 ”Sillä kun olitte synnin palvelijoita, niin te olitte vapaat vanhurskaudesta. Minkä hedelmän te siitä silloin saitte? Sen, jota te nyt häpeätte. Sillä sen loppu on kuolema. Mutta nyt, kun olette synnistä vapautetut ja Jumalan palvelijoiksi tulleet, on teidän hedelmänne pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä. Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.”
Toiset yrittävät Jumalan lain kautta pyhittää vanhaa ihmistään. Opetetaan käskyjä ja edellytetään, että vanha ihminen muuttuu niiden kautta paremmaksi. Moralistinen kristillisyys on tässä parhaimmillaan. Jumala on tuominnut vanhan ihmisen kuolemaan, mutta ihminen yrittää pyhittää sitä Jumalan lain käskyjen kautta. Kaikki tämä on turhaa uskonnollista suorittamista. Hedelmänä on vain lihanpuhtaus, ylpeys ja omavanhurskaus.
Jumalan Sanan opetus kohdistuu uudestisyntyneessä uuden luomuksen elämän esiin nostamiseen Kristuksessa. Tähän liittyy tietoinen vanhan ihmisen kuoleman tunnustaminen.
Gal. 2:19-20 ”Sillä minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.”
Uskovalla on kaksi mahdollisuutta – joko hän koko ajan yrittää elävöittää vanhaa ihmistään hengelliseksi – sielunhoidon, käskyjen, jatkuvan uskonnollisen suorittamisen tai muun kautta – tai että hän uskoo Jumalan Sanaan ja Herraan Jeesukseen, ja tunnustaa vanhan ihmisensä tulleen Kristuksessa ristiinnaulituksi, ja ylistää ja kiittää nyt Jumalaa uudesta elämästä. Uskonnollinen ihminen ei tunne palvontaa eikä ylistystä, koska hän ei tunne uutta luomusta Kristuksessa. Uskonnollinen ihminen yrittää muuttaa maailmaa paremmaksi, kuten myös itseään.
Uudestisyntynyt ihminen elää kiitoksessa ja ylistyksessä, sillä Jumalan valtakunta ei ole tästä maailmasta. Hän elää Hengessä, ja tietää Kristuksen ristin ja ylösnousemuksen voiman suhteessa omaan syntiseen lihaansa. Hän ei edes kuvittele parantelevansa itseään, vaan uskoo Jumalan Sanan ja elää nyt uuden luomuksen mukaista elämää.
Tässä uudessa elämässä parannuksen tekeminen on elämää, ja se vie lähemmäs Jumalaa. Hän tuntee Kristuksen – ei vain puhu Hänestä. Uskonnollisuudessa parannuksen tekeminen on itsensä ehostamista, ja sen kautta muiden halveeraamista. Hän puhuu itsestään – koska hän ei tunne Kristusta.
Kummassa sinä elät elämääsi? Kristuksessa vai uskonnollisessa vanhassa ihmisessäsi?
• 2Kor. 5:17 ”Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut.”
• 1Kor. 15:50 ”Mutta tämän minä sanon, veljet, ettei liha ja veri voi periä Jumalan valtakuntaa, eikä katoavaisuus peri katoamattomuutta.”
- todael