Hengellinen "kasvu" - veruke synnissä elämiseen.....

[todael]

Room. 6:5-11 "Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa, kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi; sillä joka on kuollut, se on vanhurskautunut pois synnistä. Mutta jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa, niin me uskomme saavamme myös elää hänen kanssaan, tietäen, että Kristus, sittenkuin hänet kuolleista herätettiin, ei enää kuole: kuolema ei enää häntä vallitse. Sillä minkä hän kuoli, sen hän kerta kaikkiaan kuoli pois synnistä; mutta minkä hän elää, sen hän elää Jumalalle. Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa."

Herra Jeesus ei kuole hitaasti sinun elämäsi ongelmien kautta. Herraa Jeesus kerralla lyötiin ristille kirottuna, jotta sinä saisit vapauden. Haluammmeko uskoa tämän ?

Kristuksen ristin ja ylösnousemuksen totena pitäminen toteutuu uskossa kasvamisessa, johon liittyy aina kuuliaisuus. Verukkeet siitä, että juon kaljaa, poltan tupakkaa, katselen netti pornoa - ja samalla sanomme, että olemme "hitaassa" hengellisessä kasvussa, on itsepetos ja valhe. Totena pitäminen uskossa tartuu heti Kristuksen ristiin, ja tekee parannuksen - niin monta kertaa kun lopullinen vapaus tapahtuu. Muuten me roikumme tahallisesti synnissä, ja selitämme sen vain "hitaaksi" kasvuksi.

Vetoamme sanoihin: "Jumalan armo kasvattaa..." --- ja sydämessämme sanomme itsellemme: "Ei tästä synnistä vielä tarvitse tehdä parannusta. Se sitten luontaisesti vaan häviää - jossain vaiheessa. Siihen asti - olenhan syntinen - jatkan synnin voiman alla elämistä, ja rauhassa odottelen kasvua, että sitten joskus pääsen synnistä vapaaksi."

Valheopettajat höösäävät ja säälivät ihmisiä, ja silittelevät syntiä. "Voi, voi, sinua... ei hätää kasvu aikanaan poistaa synnin elämästäsi." Tätä sielunhoidollista junnaamista suoritetaan tarkoituksella. Mutta kukaan EI SANO: "TEE PARANNUS. LUOVU SIITÄ SYNNISTÄ !!" Kasvatuskristillisyys suosii lihaamme - olemme heikkoja, vajavaisia ja saamme sääliä ja myötätuntoa lihamme mielihaluille, sekä joiltakin opettajilta vääristynyttä "Jumalan-armon" hyväksyntää synnilliselle elämällemme. Älä vaan tee mitään, ole vain siinä - kyllä sinä kasvat pikku hiljaa ulos synnistä.

Tiit. 2:11-12 "Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa,"

Sananl. 28:13 "Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon
."

Me tykkäämme että meitä säälitään ja höösätään - mutta kun saamme kehoituksen parannuksen tekemiseen, me heti vetoamme omaan heikkouteemme ja sanomme: "Olen vasta kasvun alla tässä asiassa...". Jumalan armo ei koskaan voi kasvattaa sinua, ennen kuin teet parannuksen - ja tietoisesti uskot Kristuksen ristiin, ja luovut synnistä. Kasvatuskristillisyys "junnaa" jatkuvassa sielunhoidossa, jatkuvassa uskovien höösäämisessä ja säälimisessä - mutta uskon kuuliaisuus ja parannuksen tekeminen jää tarkoituksella syrjään.

Jumalan armo ei kasvata ketään, ellemme HYLKÄÄ syntiämme - jos kellut saastassa ja vetoat armoon, petät itsesi ja lopulta synti tuhoaa sinut. Jumala armahtakoon niitä opettajia jotka "kelluttavat" kansaa tässä väärässä armossa.

- Todael

[Herman]

Aamen. Harvinaisen rohkeaa ja suoraa Jumalan Sanan julistusta. Rukoilen, että Herra nostaisi ja johdattaisi Todaelin julistamaan samaan tapaan Hänen Sanaansa laajemmalle yleisölle Suomen Siionissa, sillä juuri tätä se kipeästi tarvitsee.

Tekstiä lukiessa voi ehkä huomata (minä ainakin huomasin) pienen tai suuremman äänen sisällään alkavan nurisemaan ja esittämään vastalauseita. Se on lihan ääni. Sitä ei tule sääliä ollenkaan, vaan voimme muistuttaa mikä sen oikea paikka on - kuolleena ja kuopattuna, ristiinnaulittuna ja haudattuna Kristuksen kanssa. Tämä on parasta mitä itselleen voi tehdä, sillä vain tätä kautta voimme päästä vapaaksi lihamme viheliäisyyydestä ja synnin vallasta.

[Mikko Murpatti]

Room. 6:5-11 "Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa, kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi; sillä joka on kuollut, se on vanhurskautunut pois synnistä. Mutta jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa, niin me uskomme saavamme myös elää hänen kanssaan, tietäen, että Kristus, sittenkuin hänet kuolleista herätettiin, ei enää kuole: kuolema ei enää häntä vallitse. Sillä minkä hän kuoli, sen hän kerta kaikkiaan kuoli pois synnistä; mutta minkä hän elää, sen hän elää Jumalalle. Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa."

Herra Jeesus ei kuole hitaasti sinun elämäsi ongelmien kautta. Herraa Jeesus kerralla lyötiin ristille kirottuna, jotta sinä saisit vapauden. Haluammmeko uskoa tämän ?

Kristuksen ristin ja ylösnousemuksen totena pitäminen toteutuu uskossa kasvamisessa, johon liittyy aina kuuliaisuus. Verukkeet siitä, että juon kaljaa, poltan tupakkaa, katselen netti pornoa - ja samalla sanomme, että olemme "hitaassa" hengellisessä kasvussa, on itsepetos ja valhe. Totena pitäminen uskossa tartuu heti Kristuksen ristiin, ja tekee parannuksen - niin monta kertaa kun lopullinen vapaus tapahtuu. Muuten me roikumme tahallisesti synnissä, ja selitämme sen vain "hitaaksi" kasvuksi.

Vetoamme sanoihin: "Jumalan armo kasvattaa..." --- ja sydämessämme sanomme itsellemme: "Ei tästä synnistä vielä tarvitse tehdä parannusta. Se sitten luontaisesti vaan häviää - jossain vaiheessa. Siihen asti - olenhan syntinen - jatkan synnin voiman alla elämistä, ja rauhassa odottelen kasvua, että sitten joskus pääsen synnistä vapaaksi."

Valheopettajat höösäävät ja säälivät ihmisiä, ja silittelevät syntiä. "Voi, voi, sinua... ei hätää kasvu aikanaan poistaa synnin elämästäsi." Tätä sielunhoidollista junnaamista suoritetaan tarkoituksella. Mutta kukaan EI SANO: "TEE PARANNUS. LUOVU SIITÄ SYNNISTÄ !!" Kasvatuskristillisyys suosii lihaamme - olemme heikkoja, vajavaisia ja saamme sääliä ja myötätuntoa lihamme mielihaluille, sekä joiltakin opettajilta vääristynyttä "Jumalan-armon" hyväksyntää synnilliselle elämällemme. Älä vaan tee mitään, ole vain siinä - kyllä sinä kasvat pikku hiljaa ulos synnistä.

Tiit. 2:11-12 "Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa,"

Sananl. 28:13 "Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon
."

Me tykkäämme että meitä säälitään ja höösätään - mutta kun saamme kehoituksen parannuksen tekemiseen, me heti vetoamme omaan heikkouteemme ja sanomme: "Olen vasta kasvun alla tässä asiassa...". Jumalan armo ei koskaan voi kasvattaa sinua, ennen kuin teet parannuksen - ja tietoisesti uskot Kristuksen ristiin, ja luovut synnistä. Kasvatuskristillisyys "junnaa" jatkuvassa sielunhoidossa, jatkuvassa uskovien höösäämisessä ja säälimisessä - mutta uskon kuuliaisuus ja parannuksen tekeminen jää tarkoituksella syrjään.

Jumalan armo ei kasvata ketään, ellemme HYLKÄÄ syntiämme - jos kellut saastassa ja vetoat armoon, petät itsesi ja lopulta synti tuhoaa sinut. Jumala armahtakoon niitä opettajia jotka "kelluttavat" kansaa tässä väärässä armossa.

- Todael

Tuo kessunpolttelu ketju oli jo tuolla olemassa, tunnistin itseni tuosta postistasi.

Puhut nyt ystävä hyvä vähän hassusta kulmasta tätä asiaa ikään kuin sydämmessäni en todella haluaisikaan eroon tupakista vaan , että jotenkin valhetellen haluan tupakoida ja elää saastassa ja olisin keksinyt hienon takaoven tuosta kasvu -asiasta. Näinhän ei asia ole, vaan jossain olisiko sivulla 4 sanoin, että olen JO ollut ilman nikotiinia muutaman kuukauden ja pelkällä nikotiini purkallakin olin useamman vuoden eli taistelua on käyty jo jonkin aikaa ja perkelettä vastustettu, ja jopa muutamaksi kuukaudeksi vapauduttu kessun synnistä mutta sitten lankesin taas. Montako kertaa pitikään langenneelle veljelle anteeksi antaa oliko 7 vai vieläkin enemmän? Montako kertaa olet anteeksi minulle antanut lankeamiseni?

Miksi sä olet noin vihanen mulle rakas veljeni Herrassa? Enkö minä Jumalalle puhu kun rukoilen ja Hän sydänten tutkijana tutkii valehtelenko Jumalalleni? Enkö minä hänelle ole vastuussa ja eikö Hänen tulisi olla minulle vihainen JOS Hänelle valehtelisin eikä sinun?

Vielä semmoinen näkökanta että olen semmoisessa uskossa taikka luulossa, että Herra tietää mikä / mitkä asiat ovat suurimpana esteenä uskonkasvulleni ja sieltä perkaa sitä saastaa asia pari kerrallaan pois kunnes kuolen ja silti kuolen saastuneena. Tuskin kukaan meistä pyhäksi tässä ajassa tulee vaikka kuinka kivasti kilvoitteleekin.

Ajatteleppa jos näät vaikkapa miehen röökisuussa seisovan junaraiteilla itsemurhat mielessä niin huikkaatko kun junan pilli viheltää , että lopeta se kessun poltto? Eikö olisi tärkeämpää saada mies pois raiteilta ensin ja sitten vasta puuttua tuohon hirmuiseen tupakin syntiin?

Riitelemään ja vihaamaan en halua alentua, että pyydän ja anelen sinulta , että voitaisiin rauhassa ja rakentavassa rakkauden hengessä keskustella kun kerran Herran omia olemme ja samaa ruumista. Ei tule paha mieli kenellekkään sitten...

[Herman]

Ainoastaan yhdestä näkökulmasta on hengellinen kasvu ja synnistä vapautuminen yhteydessä. Nimittäin mitä paremmin tutustumme Jumalaan, sitä enemmän alkaa meille paljastua sydämessämme piilevät synnit. Meissä on niin paljon kaikkea roskaa, ettei kukaan kestäisi jos kaikki tulisi kerralla valoon. Mutta kun ne tulee esille, tulee ne sitä varten että voisimme vapautua niistä. Mitä enemmän vapaudumme, sitä pienempiä roskia paljastuu, ja sitä herkemmäksi omatuntomme tulee näistä. Lopulta koemme valtavaa synnintuntoa sellaisesta, mikä aluksi ei omaatuntoa liikauttanut ollenkaan.

Ja sama pätee siihen, että aluksi emme välttämättä tiedä vielä mikä ylipäätään on syntiä, jos emme tunne Jumalan sanaa niin hyvin, Mitä enemmän kasvamme sen tuntemisessa, sitä enemmän ymmärrämme mitkä asiat ovat hyljättäviä ja voimme ne hyljätä.

Mutta olennaista on ymmärtää, että aina kun jotain roskaa tulee valkeuteen, on siitä mahdollisuus - ja velvollisuus - vapautua. Eli tämä kasvun ja vapautumisen yhteys ei päde niissä asioissa, jotka jo tiedostamme olevan syntiä. Niihin pätee ainoastaan kehoitus tehdä parannus.

[Jasmiini]

---

[Aamu-Usva]

Tämä Todaelin aloitus oli todella hyvä ja täyttä oikeaa sanaa. Joten ei muuta kuin Toda El! Eli siis kiitos Herralle! "...me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan (Hebr.10:10)." Tässä juuri on se sanoma, joka ainakin minut uudesti synnytti ylhäältä; elävä ja voimallinen Sana; Jeesus. Ennen uskoon tuloani pyrin henkiseen kasvuun, mutta se ei tuottanut mitään todellista. Jeesuksessa hylkäsin henkisen kasvun tien kokonaan ja otin vastaan Hänen uhrinsa: kuolemansa ja elämänsä. Siinä on lepo ja voima.

"Ette vielä ole verille asti tehneet vastarintaa, taistellessanne syntiä vastaan (Hebr.12:4)..."

[systeri]

Ei näistä saa loukkaantua..näin se on niinku todael kirjoitti,mutta Sana kuuluu hänellekkin ja sen hän tietää itsekkin,uskoisin.Synti ja paholainen vaanii aina ja varsinkin uskovien "nurkissa" ..jos et polta tupakkaa voit langeta kateuden syntiin, jota kukaan ei mahdollisesti näe mutta itse tiedät ja joudut tehdä siitä Herran edessä parannuksen.Masa kirjoitti myö super-uskovasta. Super-uskovakin joutuu tutkia itseään,kyllä Jumala kanansa kynii jossain vaiheessa ja jokaisella meillä on kynittävää!Mutta Jumalan sanaa tulee julistaa niinkuin on kirjoitettu,katsokaa kuinka vaellatte,tutkikaa mikä on otollista Herralle,pyrkikää säilyttämään hengen yhteys rauhan yhdyssiteellä...olkaa nöyriä,olkaa pitkämielisiä kärsien toistanne rakkaudessa tälläisiä ajatuksia luin just aamulla Paavalin kirjeestä Efesolaisille

Psalmi 32: 5 Minä tunnustin sinulle syntini enkä peittänyt pahoja tekojani; minä sanoin: "Minä tunnustan Herralle rikokseni", ja sinä annoit anteeksi minun syntivelkani. Sela.
6 Sentähden rukoilkoot sinua kaikki hurskaat aikana, jona sinut löytää voidaan. Vaikka suuret vedet tulvisivat, eivät ne heihin ulotu.
7 Sinä olet minun suojani, sinä varjelet minut hädästä, sinä ympäröitset minut pelastuksen riemulla. Sela.
8 "Minä opetan sinua ja osoitan sinulle tien, jota sinun tulee vaeltaa; minä neuvon sinua, minun silmäni sinua vartioitsee".

[Mikko Murpatti]

20 Mutta suuressa talossa ei ole ainoastaan kulta-ja hopea-astioita, vaan myös puu-ja saviastioita, ja toiset ovat jaloa, toiset halpaa käyttöä varten.
21 Jos nyt joku puhdistaa itsensä tämänkaltaisista, tulee hänestä astia jaloa käyttöä varten, pyhitetty, isännälleen hyödyllinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmis.
22 Pakene nuoruuden himoja, harrasta vanhurskautta, uskoa, rakkautta, rauhaa niiden kanssa, jotka huutavat avuksensa Herraa puhtaasta sydämestä.
23 Mutta vältä tyhmiä ja taitamattomia väittelyjä, sillä tiedäthän, että ne synnyttävät riitoja.
24 Mutta Herran palvelijan ei sovi riidellä, vaan hänen tulee olla lempeä kaikkia kohtaan, kyetä opettamaan ja pahaa kärsimään;
25 hänen tulee sävyisästi ojentaa vastustelijoita; ehkäpä Jumala antaa heille mielenmuutoksen, niin että tulevat tuntemaan totuuden
26 ja selviävät perkeleen pauloista, joka on heidät vanginnut tahtoansa tekemään.


1 Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.
2 Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi.
3 Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi.
4 Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile,
5 ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa,
6 ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa;
7 kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii.
8 Rakkaus ei koskaan häviä; mutta profetoiminen, se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa.
9 Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista.
10 Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä on vajavaista.
11 Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on.
12 Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan.
13 Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus.

4 Mikä sinä olet tuomitsemaan toisen palvelijaa? Oman isäntänsä edessä hän seisoo tai kaatuu; mutta hän on pysyvä pystyssä, sillä Herra on voimallinen hänet pystyssä pitämään.
5 Toinen pitää yhden päivän toista parempana, toinen pitää kaikki päivät yhtä hyvinä; kukin olkoon omassa mielessään täysin varma.
6 Joka valikoi päiviä, se valikoi Herran tähden; ja joka syö, se syö Herran tähden, sillä hän kiittää Jumalaa; ja joka ei syö, se on Herran tähden syömättä ja kiittää Jumalaa.
7 Sillä ei kukaan meistä elä itsellensä, eikä kukaan kuole itsellensä.
8 Jos me elämme, niin elämme Herralle, ja jos kuolemme, niin kuolemme Herralle. Sentähden, elimmepä tai kuolimme, niin me olemme Herran omat.
9 Sillä sitä varten Kristus kuoli ja heräsi eloon, että hän olisi sekä kuolleitten että elävien Herra.
10 Mutta sinä, minkätähden sinä tuomitset veljeäsi? Taikka sinä toinen, minkätähden sinä halveksit veljeäsi? Sillä kaikki meidät asetetaan Jumalan tuomioistuimen eteen.
11 Sillä kirjoitettu on: "Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, minun edessäni pitää jokaisen polven notkistuman ja jokaisen kielen ylistämän Jumalaa".
12 Niin on siis meidän jokaisen tehtävä Jumalalle tili itsestämme.
13 Älkäämme siis enää toisiamme tuomitko, vaan päättäkää pikemmin olla panematta veljenne eteen loukkauskiveä tai langetusta.
14 Minä tiedän ja olen varma Herrassa Jeesuksessa, ettei mikään ole epäpyhää itsessään; vaan ainoastaan sille, joka pitää jotakin epäpyhänä, sille se on epäpyhää.
15 Mutta jos veljesi tulee murheelliseksi ruokasi tähden, niin sinä et enää vaella rakkauden mukaan. Älä saata ruuallasi turmioon sitä, jonka edestä Kristus on kuollut.
16 Älkää siis antako sen hyvän, mikä teillä on, joutua herjattavaksi;
17 sillä ei Jumalan valtakunta ole syömistä ja juomista, vaan vanhurskautta ja rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä.
18 Joka tässä kohden palvelee Kristusta, se on Jumalalle otollinen ja ihmisille kelvollinen.
19 Niin tavoitelkaamme siis sitä, mikä edistää rauhaa ja keskinäistä rakentumistamme.

[Herman]

Tuli mieleen sellainen ajatus, että näillä julkisilla foorumeilla olisi hyvä koittaa pitää jäitä hatussa, kun asiat voi niin helposti mennä henkilökohtaisiksi. Arvelen, että Todael ehkä juuri siitä syystä aloitti uuden ketjun eikä vastannut tuohon toiseen ketjuun, koska ei välttämättä halunnut osoittaa kirjoiustaan kenellekään henkilökohtaisesti vaan käsitellä yleisellä tasolla aihetta josta hänellä ehkä nousi ajatuksia toista ketjua lukiessa. Herkästi voi tietty nousta ajatuksia, että "nyt se vastaa juuri minulle", mutta suosittelen ihan oman ja yleisen rauhan säilyttämiseksi vastustamaan noita ajatuksia, jos kirjoitus on yleisellä tasolla -tyyliin kirjoitettu.

[vaisuliini]

Room. 6:5-11 "Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa, kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi; sillä joka on kuollut, se on vanhurskautunut pois synnistä. Mutta jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa, niin me uskomme saavamme myös elää hänen kanssaan, tietäen, että Kristus, sittenkuin hänet kuolleista herätettiin, ei enää kuole: kuolema ei enää häntä vallitse. Sillä minkä hän kuoli, sen hän kerta kaikkiaan kuoli pois synnistä; mutta minkä hän elää, sen hän elää Jumalalle. Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa."

Siinä puhuu omavaraisesta uskosta? Entäs jos oma usko ei riitä siihen? Jos epäusko iskee ja seurauksena on paniikkikohtaus - paniikoidessaan ajatellaan miten huono uskova itse on kun omavarainen usko ei riitä.

Ei auta tällainen rukous: auta ja armahda minua epäuskossa. Mutta ne paikat sanoo että hiljenny ja odota niin Jumalan apu tulee.

Ps. 62:6
Odota yksin Jumalaa hiljaisuudessa, minun sieluni, sillä häneltä tulee minun toivoni.
7 Hän yksin on minun kallioni, minun apuni ja turvani: en minä horju.

Eikö ne paikat tarkoita epäuskoa tai epäuskoista uskovaa? Hiljentymällä apu ja toivo tulee - ei se riipu omavaraisesta uskosta? Niin Jumala ei vaadi omavaraista uskoa siltä uskovalta jolla usko ei riitä. Hiljennytään niin Jumala tulee auttamaan ja antamaan toivoa siitä että se saa avun - pois siitä.
Se ei ole kiinni omavaraisesta uskosta. Jeesus on Auttaja, se yksin riittää. Siihen minä uskon.
Älä ole riippuvainen omasta uskosta vaan Jeesuksesta. Häneltä apu ja toivo tulee.

Hebr. 12:2
silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle.