todael kirjoitti:Olen kanssasi täysin samaa mieltä. Uskonnollisuuden "perkeleellinen" voima on siinä, että se kuvittelee olevansa oikeassa - puhuu totuutta ja opettaa muita - mutta tekee sen täysin itsensä esiinnostamiseksi ja korottamiseksi.
Matt. 6:22-23 "Silmä on ruumiin lamppu. Jos siis silmäsi on terve, niin koko sinun ruumiisi on valaistu. Mutta jos silmäsi on viallinen, niin koko ruumiisi on pimeä. Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeyttä, kuinka suuri onkaan pimeys!"
Jumala rakastaa syntistä Herrassa Jeesuksessa - mutta Hänen rakkautensa ei ole synnin selittämistä eikä sen vatvomista. Synnille ei ole perusteita Jumalan edessä. Jumala vihaa syntiä, mutta rakastaaa syntistä. Hän itse levitti kätensä ristille ja huusi tuskasta, kun naulat lyötiin Hänen lävitseen. Siinä oli rakkaus - että synti tuomittiin Herrassa Jeesuksessa, ei siinä että sitä sielullisesti vatvotaan ja vatvotaan.
Rukoilen Jumalan pyhyyden ja Kristuksen ristin voiman esiinnousemista - nykyään vallalla olevan psykologisen ja turhanpäiväisen "kasvatus-kristillisen" jauhamisen sijasta. Uskonnollisuus yrittää pyhittää ihmisen "lihaa" - sielullisen höösäämisen kautta. Usko Kristukseen on Hänen ristinsä ja ylösnousemuksen tunnustamista. Jumalan pyhyys tuomitsi synnin kuolemaan - ei lähtenyt parantelemaan ihmistä. Tiedän - moni uskonnollinen ei tätä ymmärrä - he pitävät sitä "hullutuksena"....
2Kor. 5:16-19 "Sentähden me emme tästä lähtien tunne ketään lihan mukaan; jos olemmekin tunteneet Kristuksen lihan mukaan, emme kuitenkaan nyt enää tunne. Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut. Mutta kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja antanut meille sovituksen viran. Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan."
- todael
Jos tuodaan Raamatusta tähän asiaan toinen näkökulma, Jokainen meistä tietää tupakanpolton olevan synti, sitä ei ole kukaan kieltänyt, mutta sitten katsotaan mitä Jeesus sanoo, orja ei pysy talossa iäti, Poika pysyy ts, Jumala on voimakaampi, mutta meissä taistelee liha henkeä vastaan, eikä se liha taivu kovin helposti viimeiseen asti pistää hanttiin. Mutta Jeeus on vahempi ja kun ihminen kasvaa uskossa eteenpäin hän voittaa lihan jossain vaiheessa.
Johanneksen evankeliumi:
8:34 Jeesus vastasi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja.
8:35 Mutta orja ei pysy talossa iäti; Poika pysyy iäti.
8:36 Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi.
Galattaliskirje tuo saman asian hyvin esiin, ihmien joka on tullut uskoon ei eroa osattomasta juurikaan, vaan alkaa kasvunaika, kasvunaika kestää jokaisella eri ajan, meillä ei ole mittarina muuta kun se näkyy ulospäin, sillä meidän oma hengellinen kasvu voi olla vielä vähäisempää tai sitten me itse emme taistele samoista asioista kuin joku toinen.
Toisella voi olla vaikeuksia päästä tupakasta eroon, toisella taas ylpeydestä, mutta tupakasta tuomitaan, ylpeydestä tuskin koskaan.
Galatalaiskirje:
4:1 Mutta minä sanon: niin kauan kuin perillinen on alaikäinen, ei hän missään kohden eroa orjasta, vaikka hän onkin kaiken herra;
4:2 vaan hän on holhoojain ja huoneenhaltijain alainen isän määräämään aikaan asti.
4:3 Samoin mekin; kun olimme alaikäisiä, olimme orjuutetut maailman alkeisvoimien alle.
4:4 Mutta kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaiseksi syntyneen,
4:5 lunastamaan lain alaiset, että me pääsisimme lapsen asemaan.
4:6 Ja koska te olette lapsia, on Jumala lähettänyt meidän sydämeemme Poikansa Hengen, joka huutaa: "Abba! Isä!"
4:7 Niinpä sinä et siis enää ole orja, vaan lapsi; mutta jos olet lapsi, olet myös perillinen Jumalan kautta.
Ikävä kyllä me katsomme aina ihmiseen vaikka se ehdottomasti syntiä - kiva kaveri kun tekee syntiä siitä vaietaan mutta kun joku tuntemattomapi tekee sille kyllä ollaan valmiita paukuttamaan lakia.
Jotku nauttivat kun sadistit laista kun paukuttaa sitä - mutta voi sitä päivää kun meitä itseään kynitää armoa ja ymmärtäjää kaipaamme, mutta lohduttajaa ei enää ole.
Jos emme tajua sitä missä toinen kulkee ja menee - ei laki, pelasta ketään, laki tuo kuoleman, laista elää ainostaan ne jotka sen täyttävät, kaikki muut kuolevat lain vaikutuksesta.
Vahvaa uskoa ei ole paukuttaa lakia, vahvuus on heikkoudessa siinä kun ei enää itse voi mitään tehdä on särjetty,hajoitettu, mutta silti roikkuu uskossa kiinni - sielä lähtee myös väkevyys uskossa.
Nöyryyttä ei voi opetella lain kautta, vaan murtumisen kautta ja niin kauan kun uskova on hegellisessä ylpeysessä hänessä ei ole nöyryyttä. Hän luule olevansa nöyrä, mutta ei sitä ole.
Joten kuka nostaa kätensä pystyy ja sanoo minä täytän lain, minulla on oikeus ja velvollisuus tuoda julki kaikki toisten synnit.