Kirjoittaja todael » 19. Touko 2013 11:05
Watchman Nee kirjoittaa terävästi:
Kuolemamme Kristuksessa on historiallinen tosiasia
Tutkikaamme aluksi kohtaa Room. 6:1−11. Jakeista käy selvästi ilmi, että Kristuksen kuolema sekä edustaa meitä että käsittää meidät. Hänen kuolemassaan kuolimme me kaikki. Kukaan ei voi kasvaa hengellisesti, ennen kuin on havainnut tämän. Samoin kuin emme voi ottaa vastaan vanhurskautusta ennen kuin meille on valjennut, että Kristus kantoi syntimme ristille, samoin emme myöskään voi ottaa vastaan pyhitystä, ennekuin olemme nähneet, että Kristus kantoi meidän vanhan ihmisemme ristille. Ei vain meidän syntejämme pantu Hänen päällensä, vaan me itsekin olemme kätketyt Häneen.
Miten sait syntisi anteeksi? Sinä tunnustit, että Kristus kuoli sijaisenasi ja kantoi kaikki syntisi ruumiissaan ja puhdisti sinut kalliilla verellään. Mikä on totta vanhurskauttamisesta, on totta myös pyhityksestä. Se on täytetty.
Ei ole siis mitään syytä rukoillen pyytää tätä, vaan ylistää ja kiittää tästä Herraa. Jumala on kätkenyt meidät kaikki Kristukseen. Kun Kristus naulittiin ristille, ristiinnaulittiin myös meidät. Veri puhdisti syntisi, ja risti hävitti vanhan ihmisesi. Se on täytetty tosiasia. Voit kiittää siitä Herraa ja elää sen valkeudessa. "Silloin he uskoivat hänen sanansa, veisasivat hänen ylistystään" (Ps. 106: 12).
Uskotko sinä Kristuksen kuoleman? Tietenkin uskot, jos kuulut Hänelle. Hyvä! Mutta sama Raamattu, joka sanoo, että Hän kuoli meidän edestämme, sanoo myös, että me kuolimme hänen kanssaan. Kuule siis vielä kerran Kristus ... kuoli meidän edestämme" (Room. 5:8). Tämä sana on selvä ja tuttu, ja sinä uskot sen. Mutta entä tämä: ”Meidän vanha ihmisemme on Hänen kanssaan ristiinnaulittu.” Rm 6:6 Onko tämä vähemmän selvä, vähemmän uskottava.
Mikä on ristiinnaulitsemisemme ajankohta? Huominenko? Ehkä tämä päivä? Auttaisiko asian selviämistä, jos lukisin Paavalin sanat takaperin: ”Kristus ristiinnaulittiin meidän vanha ihmisemme kanssa yhtä aikaa.” Hän ei kuollut vain minun puolestani, vaan hän kantoi minut itsenikin mukanaan ristille. Minä olin hänessä, kun hän kuoli. Hänen kuolemansa tuli minunkin kuolemakseni. Jos minä siis uskon Hänen kuolleen, saan yhtä varmasti uskoa itsenikin kuolleen.
Kun Herra naulittiin ristille, ristiinnaulittiin kaksi ryöväriä samalla hänen vierelleen. Sinä et epäile, että näin kävi, koska Sana sanoo sen selvästi. Mutta entä oma kuolemasi? Se on sinulle paljon tärkeämpi kuin ryövärien kuolema. Heidät ristiinnaulittiin samanaikaisesti Herran kanssa, mutta kumpikin omalle ristilleen. Sinut sen sijaan naulittiin samalle ristille hänen kanssaan, sillä sinä olit Hänessä, kun hän kuoli. Mistä voit tietää tämän? Siitä, että Jumala on sen sanonut. Se ei riipu sinun tunteistasi, Jos tunteinesi tajuat, että Kristus on kuollut, niin se on totta. Mutta vaikka et tuntisikaan sitä, se on siitä huolimatta yhtä totta, sillä jumalallinen tosiasia ei voi vaihdella meidän tunteidemme mukana,…. "Joka on kuollut, se on vanhurskautunut pois synnistä. Rm 6:7
Jumalan tie pyhitykseen on aivan toinen kuin meidän,
Me yritämme päästä synnistä voittamalla sen. Monet kristityt surevat kurjuuttaan ja voimattomuuttaan. He luulevat, että jos he vain olisivat voimakkaampia, kävisi kaikki hyvin.
Hän ei vapauta meitä synnistä vahvistamalla meidän vanhaa ihmistämme, vaan ristiinnaulitsemalla sen; ei auttamalla sitä, vaan kokonaan poistamalla sen näyttämöltä.
Ensimmäinen askel: "Tiedämme sen ... "
Kristityn normaali elämä alkaa tällä ratkaisevalla "tiedämme sen ... "
Risti käy käsiksi ongelmamme juureen ;